Miesystäväni 5v poika uhosi pistää puukolla silmään....

[Äiti jo useammalle]

Katastrofaalinen vkl... Jäi hyvin mieleen... Äitienpäivä meni räyhätessä...

Olen uudessa suhteessa ja itselläni on 4 lasta jo ennestään. Mies ystävälläni on 1 poika ja tuon pojan isompi veli ei ole biologinen vaan pitää muuten vaan miestäni isänään.

Tämä katastrofaalinen vkl alkoi siitä että pari tuntia ehdittiin leikkiä kun miesystäväni poika nimitteli minun poikaani läskiksi ja lies miksi muuksi. Tästä mainitsimme pojalle että on sopimatonta nimitellä toisia ja johtaisi koulu maailmassa huonoihin valoihin ja mahdollisesti koulu kiusaamisiksi. Poika ivallisesti nauroi ja lällätti... Laskin kymmeneen ja pojat jatkoivat leikkiä. Useampaan otteeseen pojat riitaantuivat. Ei ainoastaan syytä ollut mieheni pojassa vaan myös omassakin. Molempia toruttiin yhtälailla.

Seuraavana päivänä kärsivälisyys oli oikeasti olla koetuksella.
Päivä oli riidan sekainen, nimittelyjä täynnä ja tavaroiden hajoittamista. Mies ystäväni poika juoksenteli sohvilla, paiskoi ovia niin että taulut tippuivat seiniltä ja heitteli leluja. Minun poikani kanssa heillä myös yhdessä tyhmyys tiivistyi ja juostiin pitkiin kämppää sisällä ja pienimmät lapset oli jäädä jalkoihin. Tarkennukseksi voin sanoa että oma poikani on rauhallinen ollessamme omalla perheenä, mutta kiivastuessaan ja jännityneenä hänellä nousee verensokerit ja on kiukkunen ja tempperamenttinen. Miesystäväni poika on villi ja ei kuuntele eikä piittaa mitä sanomme.

Kun jouduin rauhoitteleen myös miesystäväni poikaa hajottaessa tavaroida, totesin että teemme diilin ja jos sinä hajotat minun tavaroita niin minäkin hajoitan sinun tavaroitasi, ja uhkasin rikkoa UUDESTA pyörästä kumin. Miesystäväni poika kimpaantui ja katsoi minua murhaavin silmin ja totesi kaikkien kuullen (siis omien lasteni/aikuisten kuullen) Minä puhkon sinulta silmät päästä ja myöhemmin tarkennukseksi PUUKOLLA... Huh huh sanon minä... Oli pojalla kovat piipussa. Siinä kohtaa katsoin poikaa ja menin sanattomaksi. Pieni hymyn vivahdus piirähti kasvoilleni ja mielessä mietin, mutta en ääneen sanonut mitään että näinhän äitisikin oli uhannut isääsi... Eli ei polvi pojasta parantunut...

Tämän episoodin jälkeen kävimme pöytä keskustelua jossa tuli ilmi että tuo 5 poika ei tykkää isästään yhtään, hänen ei tarvi kuunella eikä puhua meille koska äiti on näin sanonut. Meillä on tyhmiä sääntöjä ja ne tyhmät säännöt olivat ne että meillä ei saa rikkoa taloa ja meillä pitää leikin jälkeen siivota lelut. Jokaisessa lauseessa kuitenkin muistutettiin ettää tykkää käydä meillä ja tykkää minun pienimmästä pojasta jonka kanssa leikkivät ja jonka kanssa ottavat yhteen. Tuo miesystäväni poika ei halua kanssamme kesällä huvipuistoihin, eläin puistoihin ja reissuun. Hän on saanut luonamme täydellisen uudistetun vaatekaapin ja on materialisestikkin saanut paljon. Joka kerta on tuon pojan kanssa touhuttu, käyty leikkipuistoissa, hoplopissa tai uimassa. Viettänyt isän kaa kaksin aikaa ja silti....Iskä on tyhmä ja ei tykkää isästään... Olen seurustellut miesystäväni kanssa vajaan vuoden ja en ole törmännyt negatiivisiin pirteisiin hänessä. Hän on rauhallinen ja tulee toimeen minun lasteni kanssa erinomaisesti.

Sunnuntaina sitten oli äitienpäivän kunniaksi vielä kahakkaa, jolloin jouduin itsekkin korottaan ääntäni. Olen varonut korottamasta ääntäni pojan kuulen... Mutta mittani vaan täyttyi kun pojat leikkivät autoilla ja miesystäni poika ei enää halunutkaan leikkiä ja tirpaisi poikaani rautaisella autolla otsaan. Oma poikani ei koskaan ole lyönyt toista mutta miesystäväni poika oli tottunut siihen että saavat lyödä veljensä kanssa ja ottavat tämän tästä yhteen.
Kello löi viisi ja miesystäväni pojan oli aika lähteä kotiin. Tuo hetki oli pojillemme hyvästit toviksi. Yksinhuoltaja äitinä minulla ei ole voimia kasvattaa ja en edes tiedä mitä pitäisi tehdä. Miesystäväni tulee viettämään nuo isi vkl;t kaksin poikansa kanssa, omassa kodissaan. Tästä ainakin ex vaimo kihisee onnesta.
Miesystäväni poika totesi olevan iloinen päästessään kotiin äitinsä luo missä vapaa kasvatus on hienoa ja saa riehua ja hajoittaa, äitin pittaamatta teoista.

YStäviltä ja ulkopuolisilta on kyselty neuvoja ja neuvoiloista oltiin sitä mieltä että miesystäväni tuli ottaa yhteyttä lasten viranomaisiin ja tehdä lastensuojelu ilmoitus. Päiväkodista on oltu jo aiemmin huolissaan heän poikansa agressiivisuudestaan.

Itse vaan olisin halunnut että meistä olisi voinut tulla yhteensopiva perhe. Olen aikaisemmin elännyt uusio perheessä ja siinä se isäänsä vieraileva poika olisi ollut valmis vaikka muuttamaan luoksemme. Häntä ei oltu manipuloitu!!!!!!

 

["vieras"]

Oikein jaksoit pienoisromaanin kirjoittaa. Onko kirjoitustyyli ihan ajatuksella valittu vai käytännön rajoituksien sanelemaa?

 

["ihmetys"]

Mies ystävälläni on 1 poika ja tuon pojan isompi veli ei ole biologinen vaan pitää muuten vaan miestäni isänään. Siis tuo lause jäi hämäräksi? Oliko miehellä siis 2 poikaa mukanaan?

 

[tuttu tarina]

Olen palstalta oppinut, että uuden kumppanin aikaisemmat lapset ovat hyvin harvoin sellaisia kuin toivoisi ja useimmiten se pahuuden lähde on tämän uuden kumppanin ex-puoliso. Niin tässäkin.

 

["vieras"]

Niin - parinvalinnasssa tulee toisinaan etee tilanteita, jossa potentiaalinen kumppani on vaan hylättävä hänen kusipäisten kakaroittensa vuoksi.

 

[Nellien]

jos sinä hajotat minun tavaroita niin minäkin hajoitan sinun tavaroitasi, ja uhkasin rikkoa UUDESTA pyörästä kumin.

Hetkonen! sä et osaa kasvattaa ollenkaan vilkasta poikaa! onko tuo sinusta aikuismaista käytöstä? etkä sä voi asiaa perustella sill äettä lapsi on kamala!

mun poikani on kohta 9v hänellä on adhd(sai diagnoosin ollessaan lhäes 7vuotias)
meno oli 5vuotiaana kuvaamasi kaltaista,paitsi että jäähylle joutuessa saatto sylkeä,lyödä,purra,raapia,potkia jopa 40min yhtämittaan! aika monta kiinnipitoa tuli joka päivä.

hän mm.aina hammaspesulla heitti purskutusvedet pitkin seiniä,joskus kaiken muunkin mihin ylti, kaks kertaa tais sylkee hammastahnat naamalleni.

nyt lähes 9v iässä pesee itte hampaansa,vaikkakin keskittyminen on hankalaa joten lasta saa muistuttaa monta kertaa en 2min aikana että pese,keskity,mikä hammas pesemättä, katso peilistä.HYVÄ!

ensinnäkin tuolla pojalla saattaa olla adhd,toisekseen saattaa kokeilla sua ja sun autoriteettia mitä ei nähtävästi ole! toisekseen tuo lapsi saattaa tuntea että sun lapset vie hänen isän!

oikeesti ole aikuinen jatkossa..




Miesystäväni poika totesi olevan iloinen päästessään kotiin äitinsä luo missä vapaa kasvatus on hienoa ja saa riehua ja hajoittaa, äitin pittaamatta teoista.
-mistä sä tiedät tämän? taitaa olla vaan oma päätelmäsi, miksi sä kuulostat katkeralta? pelkäätkö että miehesi rakastaa vielä exäänsä?

 

[Äiti jo useammalle]

"vieras" Kuule ihan annoin sydämmestäni tulla kun on niin mietityttänyt niin hemmetisti asiat...

"ihmetya" Miesystävälläni on 1 biologinen ja hänen vanhempi poika ei ole biloginen mutta pitää miesystävääni isänään ja ei käy meillä. Ei kuulemma tykkää isästään ja meidän olisi pitänyt poika kutsua mukaan silloin meille jos olimme ajatelleet tehdä jotain hauskaa tai reissata. Ja pojalle olisi pitänyt antaa vapaat kädet pojan vierailuille eli olisi käynyt jos haluaa ja eipä ole meillä halunnut käydä ja kun saimme vahvistuksen sosiaaliviranomaisilta niin lapset eivät päätä käymisistään vaan aikuiset.

Tämä on ollu alun alkaen erikoinen perhe kuvio. Se että joku miettii miksi jaappaan siitä täällä, niin en kerta kaikkiaan kehtaa ystävilleni purnata asiasta. Ovat jo aiemmista asioista ollet ihmeissään kun olen avautunut näistä kuvioista. Ehkä täällä olisi kohtalon tovereita. Miten saada villipoika ruotuun ja meidän perhe toimimaan... Miten saada tuo villipoika tykkäämään /rakastamaan isäänsä... Olen koittanut selvittää mitä taustoissa on kun poika ei isästään tykkää, mutta ei ole muuta selvillä kuin että pojan äiti on sanonut että isää ei tarvi kuunella ja tykätä. Miesystävälläni ja hänen exällään on takana tasaisen tylsä tarina muutamilla ex vaimon värittämillä puukko show;la. On Seinät hakattu ja puukolla heiluttu. Tämä hän on vain minulle kerrottu ja voin sanoa että olen varpasillaan koska minä hän en totuutta tiedä....

 

[Se äiti, josta puhut]

Minä olet tuo ex-puoliso, josta noin kärkkäästi puhut. Tiedän, että mies syyttää minua asioista, mutta en voi siihen asiaan vaikuttaa. Se ihminen valehtelee paremmin kuin puhuu totta, minulta meni kaksi vuotta ylipäätään nähdä mitään viitettä ongelmista, niin hyvin tuo osasi ne peittää. Siihen en kuitenkaan aijo nyt puuttua, vanhat on vanhoja, toivoisin vain, että myös J. ymmärtäisi jättää minut rauhaan ja jatkaa elämäänsä eteenpäin.

Mutta on hyvä, että näin tekstisi. Kannustin aikoinaan J:a toimimaan fiksummin sinun kanssasi kuin toimi minun kanssani, mutta nähtävästi nämä valheet ja totuuden vääristely ei ole tähänkään päivään mihinkään muuttunut. Lapsi ei käyttäydy noin täällä meillä, tuo käytös johtuu todennäköisesti siitä, kun J. ei ole solminut poikaansa minkäänlaista suhdetta. Ennen sinun tapaamistasi J ei ollut kiinnostunut lapsestaan lainkaan, oli todella harvinaista, että itse ehdotti pojan luokseen ottamista. Yleensä ehdottaja olin minä, silloinkin isänsä suostuminen ehdotukseen oli välillä maanittelua ja minulle tuli sellainen olo, että mies yritti kaikin tavoin välttyä lasta ottamasta. Kun lapsi sitten oli isällään, isänsä ei tehnyt pojan kanssa mitään. Hänestä riitti, kun meni ulos ja räpläsi autoaan yms., ja lapsi touhusi omiaan. Lopulta toinen lapseni lakkasi käymästä siellä kokoaan ja tätä pienempääkin piti houkuttelemalla houkutella, että suostui isälleen menemään.

Kun J sitten tapasi sinut, poika ihastui sinuun tosi kovasti. Minä hihkuin onnesta, koska vihdoin lapsi oikeasti tutustuisi isäänsä ja vihdoin lapsi sai motivaation käydä isällään. Se motivaatio olit ilmiselvästi sinä. Poika ei koskaan sano menevänsä "isälleen" vaan sanoo menevänsä "M:lle" Se oli hieno juttu! Mutta ei. Mies alkoikin piinaamaan minua ties millä syytöksillä, heittäytyi aivan käsittämättömäksi, mistään ei voinut puhua ilman, että vastaus oli syyttelyä ja piikittelyä. Ennen voitiin käydä toistemme luona kahvillakin, mutta yhtäkkiä mies haastoi riitaa jok'ikisestä asiasta. Yritin kaikkeni, että välit olisivat pysyneet hyvinä, mutta ei. Mies järjestelmällisesti tuhosi ja nakersi piloille kaikki ystävälliset yritykseni ja nyt tilanne on se, etten enää siedä sanaakaan J:n suunnasta. En aijo antaa sen ihmisen pilata elämääni enää toista kertaa. Yritän siis pitää J:n mahdollisimman kaukana meistä.

MUTTA lasta olen kannustanut isälleen koko ajan. En ole koskaan sanonut, ettei teillä saa käyttäytyä, päinvastoin, olen kehoittanut olemaan kiltisti. Olen yrittänyt täällä päässä puhua asiasta ja puhuin äskenkin, kun olin lukenut sinun viestisi, mutta ilmeisesti siitä ei ole ollut apua. En ole saanut mitään selitystä siihen, miksi hän ei voi olla yhtä kiltisti siellä kuin täällä. Pääasiassa meillä menee asiat tosi hyvin. Ainoa, mistä on nyt tullut selkeä ongelma, ovat nämä isä-viikonloput. Isä-viikonloppujen jälkeen lapsi on aivan käsittämättömän levoton ja tuppaa kotonakin riehumaan. Olen ottanut tarrat käyttöön ja annan tarran aina sunnuntaina, kun tulee kotiin, jos on kiltisti illan. Se on auttanut huomattavasti. Voisiko syy sitten olla siinä, että muutos isän täydellisestä välinpitämättömyydestä isän kaikkeen huomioon ja uuteen perheeseen on ollut lapselle liian jyrkkä ja äkkinäinen, en osaa sanoa. Mutta sinun lapsestasi poika tykkää todella paljon, samoin sinusta, eikä minulla ole mitään sinua vastaan, toivin kuin J. on sinulle varmasti väittänyt. Olisi hyvä vaihtaa sähköpostiosoitteita, mutta en täällä voi sitä sinulle antaa. Olen toivonut jo kauan, että saisin jostain rehellisemmästä suunnasta infoa siitä, miten poika on sopeutunut, koska J:n sanoista joka toinen on suora tai epäsuora valhe, eikä niihin voi luottaa. Mitenkähän saisimme sähköposteja vaihdettua? J:llä kyllä on postini, on pommittanut siihen hirveän määrän syytesähköposteja ym. Mutta ehkä meidän pitäisi ennemmin jutella keskenämme. Ei ole oikein, jos J:n ongelmat pojan kanssa vaikuttavat sinun ja J:n parisuhteeseen. Ehkä löytäisimme yhdessä jonkin keinon ratkaista tuo käytösasia. Lapsellekin tulisi parempi olo jos tietäisi, että edes joku taho pystyy kommunikoimaan keskenään ilman riitaa.

 

[Nellien]

minusta kuulostaa kyllä hirveältä jos lapsi ei saa tavata isäänsä(olkoonkin biologinen tai ei).

Minä olen sitä mieltä että tuo poika on saatava neurologille! jos hänellä on adhd...ette te tai kukaan muukaan saa häntä just tällä hetkellä ruotuun(just soitti oman poikani rehtori että poika kirjoittaa paperille vittu perkeleitä ja että haluaa kotiin,jotain se on siellä riehunut 35min,nyt kuulemma rauhottunu kun kuuli että äitille soitetaan). No tänään on sitten tälläinen päivä, onneksi siellä ollaan ammattilaisia ja ymmärretään että impulssikontrolli ei näillä aina pelaa.

Eilen riehu kotona kun joutu miettimishuoneeseen rauhottumaan..

kyllä tällä lapsella on päässä vikaa jos sen niin haluaa ajatella,se vika vaan on sellanen että kukaan ei sille voi mitään. mutta lasta täytyy silti kasvattaa! eikä se että uhkaa toimia kuin 5vuotias ja rikkoa tavaroita ole sitä oikeaa kasvattamista!

sillä äidillä saattaa olla tollasta joka päivä. ja sä valitat parista päivästä! on taas empatiakykyä näköjään.

Eli lapsi psykologin tutkimuksiin-> lähete lastenneurologille! lääkitys auttaa aika paljon jos syy on adhd.

vaikka syynä ei olis adhd voi sitä lasta silti kasvattaa. Mä veikkaan että tu olapsi on ihan rauhallinen kun ei ole muita lapsia.

ei meilläkään lasten tartte tykkää vanhemmistaan jos siltä tuntuu, minun tehtävä on silti pysyä aikuisena!

Meillä on säännöt->selvillä mitä seuraa kun niitä rikotaan, meillä keskustellaan. mutta lapsi saa myös positiivista huomiota paljon! molemmat lapset.

 

[Se äiti, josta puhut]

Hei, kävin luomassa uuden sähköpostin. Kirjoita minulle e-mail osoitteeseen tuntematon111@yahoo.com. Muista mainita nimesi, että tiedän sen varmasti olevan sinä, eikä joku häirikkö. Mistään parisuhdejutuista ei missään nimessä tarvitse jauhaa, mutta ratkotaan tämä pojan ongelma yhdessä. Etsitään toimivia keinoja.

 

[Nellien]

Minä olet tuo ex-puoliso, josta noin kärkkäästi puhut. Tiedän, että mies syyttää minua asioista, mutta en voi siihen asiaan vaikuttaa. Se ihminen valehtelee paremmin kuin puhuu totta, minulta meni kaksi vuotta ylipäätään nähdä mitään viitettä ongelmista, niin hyvin tuo osasi ne peittää. Siihen en kuitenkaan aijo nyt puuttua, vanhat on vanhoja, toivoisin vain, että myös J. ymmärtäisi jättää minut rauhaan ja jatkaa elämäänsä eteenpäin.

Mutta on hyvä, että näin tekstisi. Kannustin aikoinaan J:a toimimaan fiksummin sinun kanssasi kuin toimi minun kanssani, mutta nähtävästi nämä valheet ja totuuden vääristely ei ole tähänkään päivään mihinkään muuttunut. Lapsi ei käyttäydy noin täällä meillä, tuo käytös johtuu todennäköisesti siitä, kun J. ei ole solminut poikaansa minkäänlaista suhdetta. Ennen sinun tapaamistasi J ei ollut kiinnostunut lapsestaan lainkaan, oli todella harvinaista, että itse ehdotti pojan luokseen ottamista. Yleensä ehdottaja olin minä, silloinkin isänsä suostuminen ehdotukseen oli välillä maanittelua ja minulle tuli sellainen olo, että mies yritti kaikin tavoin välttyä lasta ottamasta. Kun lapsi sitten oli isällään, isänsä ei tehnyt pojan kanssa mitään. Hänestä riitti, kun meni ulos ja räpläsi autoaan yms., ja lapsi touhusi omiaan. Lopulta toinen lapseni lakkasi käymästä siellä kokoaan ja tätä pienempääkin piti houkuttelemalla houkutella, että suostui isälleen menemään.

Kun J sitten tapasi sinut, poika ihastui sinuun tosi kovasti. Minä hihkuin onnesta, koska vihdoin lapsi oikeasti tutustuisi isäänsä ja vihdoin lapsi sai motivaation käydä isällään. Se motivaatio olit ilmiselvästi sinä. Poika ei koskaan sano menevänsä "isälleen" vaan sanoo menevänsä "M:lle" Se oli hieno juttu! Mutta ei. Mies alkoikin piinaamaan minua ties millä syytöksillä, heittäytyi aivan käsittämättömäksi, mistään ei voinut puhua ilman, että vastaus oli syyttelyä ja piikittelyä. Ennen voitiin käydä toistemme luona kahvillakin, mutta yhtäkkiä mies haastoi riitaa jok'ikisestä asiasta. Yritin kaikkeni, että välit olisivat pysyneet hyvinä, mutta ei. Mies järjestelmällisesti tuhosi ja nakersi piloille kaikki ystävälliset yritykseni ja nyt tilanne on se, etten enää siedä sanaakaan J:n suunnasta. En aijo antaa sen ihmisen pilata elämääni enää toista kertaa. Yritän siis pitää J:n mahdollisimman kaukana meistä.

MUTTA lasta olen kannustanut isälleen koko ajan. En ole koskaan sanonut, ettei teillä saa käyttäytyä, päinvastoin, olen kehoittanut olemaan kiltisti. Olen yrittänyt täällä päässä puhua asiasta ja puhuin äskenkin, kun olin lukenut sinun viestisi, mutta ilmeisesti siitä ei ole ollut apua. En ole saanut mitään selitystä siihen, miksi hän ei voi olla yhtä kiltisti siellä kuin täällä. Pääasiassa meillä menee asiat tosi hyvin. Ainoa, mistä on nyt tullut selkeä ongelma, ovat nämä isä-viikonloput. Isä-viikonloppujen jälkeen lapsi on aivan käsittämättömän levoton ja tuppaa kotonakin riehumaan. Olen ottanut tarrat käyttöön ja annan tarran aina sunnuntaina, kun tulee kotiin, jos on kiltisti illan. Se on auttanut huomattavasti. Voisiko syy sitten olla siinä, että muutos isän täydellisestä välinpitämättömyydestä isän kaikkeen huomioon ja uuteen perheeseen on ollut lapselle liian jyrkkä ja äkkinäinen, en osaa sanoa. Mutta sinun lapsestasi poika tykkää todella paljon, samoin sinusta, eikä minulla ole mitään sinua vastaan, toivin kuin J. on sinulle varmasti väittänyt. Olisi hyvä vaihtaa sähköpostiosoitteita, mutta en täällä voi sitä sinulle antaa. Olen toivonut jo kauan, että saisin jostain rehellisemmästä suunnasta infoa siitä, miten poika on sopeutunut, koska J:n sanoista joka toinen on suora tai epäsuora valhe, eikä niihin voi luottaa. Mitenkähän saisimme sähköposteja vaihdettua? J:llä kyllä on postini, on pommittanut siihen hirveän määrän syytesähköposteja ym. Mutta ehkä meidän pitäisi ennemmin jutella keskenämme. Ei ole oikein, jos J:n ongelmat pojan kanssa vaikuttavat sinun ja J:n parisuhteeseen. Ehkä löytäisimme yhdessä jonkin keinon ratkaista tuo käytösasia. Lapsellekin tulisi parempi olo jos tietäisi, että edes joku taho pystyy kommunikoimaan keskenään ilman riitaa.

tänne voi rekisteröityä.. ja sitä kautta laittaa yksityisviestei,ei tartte sähköpostii,mutta toki sitä kautta sen sp osoitteenkin voi antaa

 

["vieras"]

Minä olet tuo ex-puoliso, josta noin kärkkäästi puhut. Tiedän, että mies syyttää minua asioista, mutta en voi siihen asiaan vaikuttaa. Se ihminen valehtelee paremmin kuin puhuu totta, minulta meni kaksi vuotta ylipäätään nähdä mitään viitettä ongelmista, niin hyvin tuo osasi ne peittää. Siihen en kuitenkaan aijo nyt puuttua, vanhat on vanhoja, toivoisin vain, että myös J. ymmärtäisi jättää minut rauhaan ja jatkaa elämäänsä eteenpäin.

Mutta on hyvä, että näin tekstisi. Kannustin aikoinaan J:a toimimaan fiksummin sinun kanssasi kuin toimi minun kanssani, mutta nähtävästi nämä valheet ja totuuden vääristely ei ole tähänkään päivään mihinkään muuttunut. Lapsi ei käyttäydy noin täällä meillä, tuo käytös johtuu todennäköisesti siitä, kun J. ei ole solminut poikaansa minkäänlaista suhdetta. Ennen sinun tapaamistasi J ei ollut kiinnostunut lapsestaan lainkaan, oli todella harvinaista, että itse ehdotti pojan luokseen ottamista. Yleensä ehdottaja olin minä, silloinkin isänsä suostuminen ehdotukseen oli välillä maanittelua ja minulle tuli sellainen olo, että mies yritti kaikin tavoin välttyä lasta ottamasta. Kun lapsi sitten oli isällään, isänsä ei tehnyt pojan kanssa mitään. Hänestä riitti, kun meni ulos ja räpläsi autoaan yms., ja lapsi touhusi omiaan. Lopulta toinen lapseni lakkasi käymästä siellä kokoaan ja tätä pienempääkin piti houkuttelemalla houkutella, että suostui isälleen menemään.

Kun J sitten tapasi sinut, poika ihastui sinuun tosi kovasti. Minä hihkuin onnesta, koska vihdoin lapsi oikeasti tutustuisi isäänsä ja vihdoin lapsi sai motivaation käydä isällään. Se motivaatio olit ilmiselvästi sinä. Poika ei koskaan sano menevänsä "isälleen" vaan sanoo menevänsä "M:lle" Se oli hieno juttu! Mutta ei. Mies alkoikin piinaamaan minua ties millä syytöksillä, heittäytyi aivan käsittämättömäksi, mistään ei voinut puhua ilman, että vastaus oli syyttelyä ja piikittelyä. Ennen voitiin käydä toistemme luona kahvillakin, mutta yhtäkkiä mies haastoi riitaa jok'ikisestä asiasta. Yritin kaikkeni, että välit olisivat pysyneet hyvinä, mutta ei. Mies järjestelmällisesti tuhosi ja nakersi piloille kaikki ystävälliset yritykseni ja nyt tilanne on se, etten enää siedä sanaakaan J:n suunnasta. En aijo antaa sen ihmisen pilata elämääni enää toista kertaa. Yritän siis pitää J:n mahdollisimman kaukana meistä.

MUTTA lasta olen kannustanut isälleen koko ajan. En ole koskaan sanonut, ettei teillä saa käyttäytyä, päinvastoin, olen kehoittanut olemaan kiltisti. Olen yrittänyt täällä päässä puhua asiasta ja puhuin äskenkin, kun olin lukenut sinun viestisi, mutta ilmeisesti siitä ei ole ollut apua. En ole saanut mitään selitystä siihen, miksi hän ei voi olla yhtä kiltisti siellä kuin täällä. Pääasiassa meillä menee asiat tosi hyvin. Ainoa, mistä on nyt tullut selkeä ongelma, ovat nämä isä-viikonloput. Isä-viikonloppujen jälkeen lapsi on aivan käsittämättömän levoton ja tuppaa kotonakin riehumaan. Olen ottanut tarrat käyttöön ja annan tarran aina sunnuntaina, kun tulee kotiin, jos on kiltisti illan. Se on auttanut huomattavasti. Voisiko syy sitten olla siinä, että muutos isän täydellisestä välinpitämättömyydestä isän kaikkeen huomioon ja uuteen perheeseen on ollut lapselle liian jyrkkä ja äkkinäinen, en osaa sanoa. Mutta sinun lapsestasi poika tykkää todella paljon, samoin sinusta, eikä minulla ole mitään sinua vastaan, toivin kuin J. on sinulle varmasti väittänyt. Olisi hyvä vaihtaa sähköpostiosoitteita, mutta en täällä voi sitä sinulle antaa. Olen toivonut jo kauan, että saisin jostain rehellisemmästä suunnasta infoa siitä, miten poika on sopeutunut, koska J:n sanoista joka toinen on suora tai epäsuora valhe, eikä niihin voi luottaa. Mitenkähän saisimme sähköposteja vaihdettua? J:llä kyllä on postini, on pommittanut siihen hirveän määrän syytesähköposteja ym. Mutta ehkä meidän pitäisi ennemmin jutella keskenämme. Ei ole oikein, jos J:n ongelmat pojan kanssa vaikuttavat sinun ja J:n parisuhteeseen. Ehkä löytäisimme yhdessä jonkin keinon ratkaista tuo käytösasia. Lapsellekin tulisi parempi olo jos tietäisi, että edes joku taho pystyy kommunikoimaan keskenään ilman riitaa.

Oli niin pitkä jaarittelu etten viittinyt sitä lukea. Vastaan vain muutamaan asiaan. Ei minun lapsilleni tulisi mieleenkään hyppiä sohvilla, vaikka en olisi paikalla, ei uhkailla ihmisiä silmiin pistämisillä, lelut kerätään leikin jälkeen jne. meillä on rajat ja rakkaus, lapsi ei tee kylässä sellaisia asioita jotka kotonakin ovat kiellettyjä.

 

[:o?]

[QUOTE="vieras";28464506]Oli niin pitkä jaarittelu etten viittinyt sitä lukea. Vastaan vain muutamaan asiaan. Ei minun lapsilleni tulisi mieleenkään hyppiä sohvilla, vaikka en olisi paikalla, ei uhkailla ihmisiä silmiin pistämisillä, lelut kerätään leikin jälkeen jne. meillä on rajat ja rakkaus, lapsi ei tee kylässä sellaisia asioita jotka kotonakin ovat kiellettyjä.[/QUOTE]

Heh heh, tämän kirjoittaja ei tiedä lapsista mitään !

 

["vieras"]

Jos kasvatusmetodina on uhata rikkoa lapsen tavaroita, niin ei ole mikään ihme ettei kasvatus onnistu. Lainaa kirjastosta vaikka muutama kasvatukseen keskittynyt teos, keskustele kasvattamisesta jonkun ammatti-ihmisen kanssa tai hae netistä tietoa. Nyt olet aika pahasti hakoteillä asian suhteen.

 

[Äiti jo useammalle]

"Se äiti josta puhut" Pelottavan tutulta tunnut... =) Mutta hyvä ehkä näin.... Toivottavasti kieliasustanikin huomaa että olen paikkakuntalainen =) Olen useimmin miettinyt että ottaisin yhteyttä jos olet siis se samainen äiti... Sähköposti osoitteesi olen raapustanut kalenterini laidalle... Se miksi olen miettinyt että ottaisin yhteyttä, on se että ehkä haluaisin tietää tästä miehestä enemmän....

Voin kertoa taustoistani enemmän. Olen elännyt helvetillisen elämän ex puolisoni kanssa. Minä olin se joka sai nenille ja lasteni edessä minua kohdeltiin kuin roskaa. Jouduin lasteni kanssa kestämään niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa. Jouduin salassa ja paossa muuttamaan yhteisestä kodistamme. Lapseni kärsivät ja minun oli pakko valita lapset tai parisuhde. Lapset olivat tietty rakkaimpia ja muutimme pois. Elin lasten kanssa onnellisesti ja sain elämämme raiteille ja hain perheelleni apua ja olen siitä onnellinen että uskalsin hakea. Vanhemman pojan pyynnöstä ja kannustuksesta aloin luoda uusia tuttavuuksia ja ennestään jo toisillemme tutuiksi tulleet aloimme käydä kahvilla ja tavata. MInua pelotti. Todella paljon. Mistä ihmeestä saisin tietää mikä tuo mies on miehiään... EN voisi kestää enään samanlaista parisuhdetta kuin NARSISTIN kanssa jonka takia melkein menetin kaikki ystäväni totaalisesti. Nyt olen ystäväni saanu takaisin, mutta se samanlainen side oli kadonnut jonnein.

Mies ystävääni en ole halunnut saman katon alle asuvaksi, koska haluan että minulla ja lapsilla on koti ja sitä ei kukaan meiltä enään vie. Miesystäväni tulee toimeen lasteni kanssa ja hoitaa pienempiäkin mielellään ja hyvin. Ihmetyttää vaan miksi miesystäväni ei tule toimeen oman lapsensa kanssa. Ja on itsekkin todennut että tulee toimeen minun lasteni kanssa paremmin kuin omansa. En ole halunnut että miesystäväni etsisi ns. isän paikkaa perheestämme koska lapsillani on isä ja heille 1 isä riittää. Mutta se miehen malli mitä en päivittäin voi antaa on toivottua...

Pieniä valkoisia valheita ja tiettyjä asioita olen kiertäen kaartaen kyselly. Joskus tovin päästä uudelleen, etsiessä vikoja. En halua tuhlata elämästäni aikaa mieheen jonka kanssa huomaan vuosien päästä tuhlanneeni aikaa. Olen jopa saanu narautettua mieheni pienistä valkoisista valheista. Miesystäväni on kertonut aika vapaasti suoraan mitä on kirjoitellut exänsä kanssa lapseen liityvistä asioista. Ne on minulle olleet samantekeviä koska oikeasti minun voima varani eivät todellakaan riitä puimaan muiden asioita kun omissakin on ihan tarpeeksi. Mies ystäväni on näyttänyt blogeja jossa on hänen poikansa perheeseensä liittyviä kirjoituksia ja muistan jossain vaiheessa suullisesti kommentoineeni miesystävällenikin, että mitä helvettiä sinä oot roikkunut exässäs, hän oli jatkanut jo elämäänsä ja miesystäväni oli joihinkin kirjotuksiin ivallisesti kommentoinut. Mielestäni se oli suoraan vittuilua... Katkeraa tilitystä ehkäpä...

En tiedä saiko olemassa oloni sekoitettua miesystäväni pään. Hän on oikeasti esittänyt huolehtivaa isää, aika kamalasti toin nyt esille...."esittänyt"... Nyt jälkeen päin mietin miksi edes koskaan annoin omia mielipiteitä... Tuntuu kuin se pojan tapaaminen silloin tällöin kerran kuussa jos sitäkään oli ollut ok ja minä olin jotenkin silmät pyöreänä että häh... Vaan silloin tällöin... En tiedä herätinkö miehen jostain unesta tähän maailmaan, neuvoja olen antanut kuinka saisi elämänsä raiteilleen ja kantaisi vastuun... Me äidit hän ei yksin lapsia tehdä vaan on se isäkin vastuussa teoistaan...

Asiaa on mielessä paljon ja oikeastaan juttuhan rönsyili jo asian ytimestä muualle. Asian tiimoilta olisi kiva käydä keskustelua kanssasi enemmältikkin. Mutta niin kuin sanoin en tiedä jaksanko keskittää voimavaroja hirveästi muuhun. Olen ehkä ottanut henkisesti hieman takapakkia. Kesä näyttäköön mitä se tuo tullessaan. Isä vkl;t miesystäväni poika ja mies menee omaan kotiinsa. Näin mennään tovi ja keskityn myös omaan elämämäänikin, omien lasten kanssa. Kesä menee lasten jalkapallon ja muun urheilun tiimoilla. 4 viikkoa menevät sitten omalle isälleen.

Sanohan J;lle terveiset sinne kotiin...

-M-

 

[Äiti jo useammalle]

"Nellien" AdHd on minulle tuttu ystäväni poika sairastaa sitä... Hän on taas poika josta ei iki kunta päivänä olisi uskonut että sairastaisi AdHd;tä. Oli rauhallinen ja hiljainen poika, mutta koulussa villi, ei keskittynyt ja oli mielikuvituksellinen. Lääkkeillä saatu kuriin ja on mahtava poika. =)

Itsestä tuntuu, että miesystäväni on todellakin pojalleen vieras.... Ovat erkaantuneet toisistaan niin varhaisessa vaiheessa, että poika tuskin tietää mikä ja kuka tuo isä on? Sen tiedän että paljoa eivät olleet tekemisissä ja se tässä voi ollakin nyt se syy... Poika ei pidä isää minään...
Mutta -H- kun saan koottua itseni ja ehkä heräteltyäkkin itseni että tämä on totta otan sinuun sähköpostitse yhteyttä.

-M-

 

[Se äiti josta puhut]

"Se äiti josta puhut" Pelottavan tutulta tunnut... =) Mutta hyvä ehkä näin.... Toivottavasti kieliasustanikin huomaa että olen paikkakuntalainen =) Olen useimmin miettinyt että ottaisin yhteyttä jos olet siis se samainen äiti... Sähköposti osoitteesi olen raapustanut kalenterini laidalle... Se miksi olen miettinyt että ottaisin yhteyttä, on se että ehkä haluaisin tietää tästä miehestä enemmän....

Voin kertoa taustoistani enemmän. Olen elännyt helvetillisen elämän ex puolisoni kanssa. Minä olin se joka sai nenille ja lasteni edessä minua kohdeltiin kuin roskaa. Jouduin lasteni kanssa kestämään niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa. Jouduin salassa ja paossa muuttamaan yhteisestä kodistamme. Lapseni kärsivät ja minun oli pakko valita lapset tai parisuhde. Lapset olivat tietty rakkaimpia ja muutimme pois. Elin lasten kanssa onnellisesti ja sain elämämme raiteille ja hain perheelleni apua ja olen siitä onnellinen että uskalsin hakea. Vanhemman pojan pyynnöstä ja kannustuksesta aloin luoda uusia tuttavuuksia ja ennestään jo toisillemme tutuiksi tulleet aloimme käydä kahvilla ja tavata. MInua pelotti. Todella paljon. Mistä ihmeestä saisin tietää mikä tuo mies on miehiään... EN voisi kestää enään samanlaista parisuhdetta kuin NARSISTIN kanssa jonka takia melkein menetin kaikki ystäväni totaalisesti. Nyt olen ystäväni saanu takaisin, mutta se samanlainen side oli kadonnut jonnein.

Mies ystävääni en ole halunnut saman katon alle asuvaksi, koska haluan että minulla ja lapsilla on koti ja sitä ei kukaan meiltä enään vie. Miesystäväni tulee toimeen lasteni kanssa ja hoitaa pienempiäkin mielellään ja hyvin. Ihmetyttää vaan miksi miesystäväni ei tule toimeen oman lapsensa kanssa. Ja on itsekkin todennut että tulee toimeen minun lasteni kanssa paremmin kuin omansa. En ole halunnut että miesystäväni etsisi ns. isän paikkaa perheestämme koska lapsillani on isä ja heille 1 isä riittää. Mutta se miehen malli mitä en päivittäin voi antaa on toivottua...

Pieniä valkoisia valheita ja tiettyjä asioita olen kiertäen kaartaen kyselly. Joskus tovin päästä uudelleen, etsiessä vikoja. En halua tuhlata elämästäni aikaa mieheen jonka kanssa huomaan vuosien päästä tuhlanneeni aikaa. Olen jopa saanu narautettua mieheni pienistä valkoisista valheista. Miesystäväni on kertonut aika vapaasti suoraan mitä on kirjoitellut exänsä kanssa lapseen liityvistä asioista. Ne on minulle olleet samantekeviä koska oikeasti minun voima varani eivät todellakaan riitä puimaan muiden asioita kun omissakin on ihan tarpeeksi. Mies ystäväni on näyttänyt blogeja jossa on hänen poikansa perheeseensä liittyviä kirjoituksia ja muistan jossain vaiheessa suullisesti kommentoineeni miesystävällenikin, että mitä helvettiä sinä oot roikkunut exässäs, hän oli jatkanut jo elämäänsä ja miesystäväni oli joihinkin kirjotuksiin ivallisesti kommentoinut. Mielestäni se oli suoraan vittuilua... Katkeraa tilitystä ehkäpä...

En tiedä saiko olemassa oloni sekoitettua miesystäväni pään. Hän on oikeasti esittänyt huolehtivaa isää, aika kamalasti toin nyt esille...."esittänyt"... Nyt jälkeen päin mietin miksi edes koskaan annoin omia mielipiteitä... Tuntuu kuin se pojan tapaaminen silloin tällöin kerran kuussa jos sitäkään oli ollut ok ja minä olin jotenkin silmät pyöreänä että häh... Vaan silloin tällöin... En tiedä herätinkö miehen jostain unesta tähän maailmaan, neuvoja olen antanut kuinka saisi elämänsä raiteilleen ja kantaisi vastuun... Me äidit hän ei yksin lapsia tehdä vaan on se isäkin vastuussa teoistaan...

Asiaa on mielessä paljon ja oikeastaan juttuhan rönsyili jo asian ytimestä muualle. Asian tiimoilta olisi kiva käydä keskustelua kanssasi enemmältikkin. Mutta niin kuin sanoin en tiedä jaksanko keskittää voimavaroja hirveästi muuhun. Olen ehkä ottanut henkisesti hieman takapakkia. Kesä näyttäköön mitä se tuo tullessaan. Isä vkl;t miesystäväni poika ja mies menee omaan kotiinsa. Näin mennään tovi ja keskityn myös omaan elämämäänikin, omien lasten kanssa. Kesä menee lasten jalkapallon ja muun urheilun tiimoilla. 4 viikkoa menevät sitten omalle isälleen.

Sanohan J;lle terveiset sinne kotiin...

-M-

Olen aivan varma, että olemme ne henkilöt, joiden kuuluisi jutella. En ole voinut kysyä exältä sähköpostiasi saati puhelinnumeroasi, koska hän olisi heti ajatellut, että yritän tuhota parisuhteenne tai paljastan hänestä jotain, mitä hän ei tahdo paljastaa. Ei minulla ole mitään hinkua tuhota kenenkään parisuhdetta ja minä todella toivoin, että mies olisi muuttunut. Uskon, että olet tarkoittanut pelkkää hyvää, kun olet miehelle neuvoja antanut. Olen tosi pahoillani, että poika on reagoinut tähän muutokseen niin kuin on tehnyt. Nyt lähinnä pelkään, että isänsä kostaa pojalle kaiken, koska itsessään exäni ei näe vikaa, siitä olen varma.

Ei pikku J. käyttäydy pahasti ilkeyttään ja voin vakuuttaa, että hän on tykännyt teillä käydä. Sanoi ennen viime viikonloppua, että "M. on mun paras ystävä" (tarkoitti siis lastasi). Se kuulosti niin suloiselta, että kyllä meinasi itku päästä, kun luin teillä menneen kuitenkin noin huonosti. Pikku J. niin tykkää sinne tulla.

Minulle voi kirjoittaa muutenkin, ei tarvitse purkaa heti tätä lapsen asiaa. Usko pois, tiedän tismalleen miltä sinusta tuntuu, ja ymmärrän väsymyksesi aivan täysin. Olen hyvä kuuntelija, pistä sähköpostia jos siltä tuntuu.

 

["Carelia"]

Pojan käytökseen ja puheisiin voi olla syynä isäsuhteen toimimattomuus. Ei siihen sen enempää tarttee. Jos isä ei ole isä ja vastaa lapsen tarpeisiin tunnetasolla niin tyhmäksihän sitä haukutaan(ja joskus ihan syystä). Toisaalta poika voi rikkoa omaa kiintymystään aapeen poikaan, käyttäytymällä huonosti. Kun toinen on tärkeä ja pelkää menettävänsä ystävyyden niin voi laittaa sen liiankin kovalle koetukselle=tykkäätkö minusta vielä vaikka olen nääääin kauhea.

 

[Birgitte]

Tässä ketjussa nähdään sitä kuuluisaa kommunikointia kahden aikuisen ihmisen välillä. Loistavaa!

 

[Äiti jo useammalle]

"se äiti josta puhut" Oli hieno kuulla että J tykkää M;stä ja minusta. Itseäni hieman pelotti kun eilen oikeasti ärähin pojille siis M;lle ja J;lle kun tekivät tihusia koko ajan ja sit niillä vaan meno ylty siihen saakka että taulut tipahteli ja lamput helisi ja totesin että se on jäbät sellainen homma että jos rikotta minun tavaroita ja talon niin mie rikon teille ne rakkaimmat pyörän kumit. Tämä nostatti pojissa tunteita ja J oli ainoa joka uskalsi minulle vastata takaisin kiukussaan.

Tämähän asia on nostattanut täällä kasvatuksellisia neuvoja ettei noin saa tehä jne... mutta olen oikeastikkin 4 lapsen äiti ja vanhinpoikani on 10 vuotta ja nyt täytyi sanoa, että eka kerran oli takki tyhjä ku pojat villiinty... Aikaisemmin ei ole ollut tällaista...

Mietin voiko 5 vuotias jo oikeasti tuntea kuinka isänsä on toiminut... tarkoitan tällä sitä, että kun ei ole saanut isän rakkautta aikaisemmin tarpeeksi ja nyt kun saa niin joutuu sen jakamaan minun olemassa olevien lasten kanssa. Voiko J jo tuntea pahalta kun näkee isänsä touhuavan muiden kanssa tai kyhnyttämässä vierelläni???
Itse olen tehnyt selväksi että en halua että lapset joutuvat katsomaan sivusta kun äiti hempeilee ja kyhjöttää kylki- kylkeä vasten sohvalla miesystävänsä kanssa. Itellä koko ajatus jo ahistaa...

Itse harvoin olen käyttänyt keskustelupalstoja hyödyksi... Tämä oli toinen kerta kun kirjoitan tänne oman keskustelun ja suomi24.fi;ssä olen pari kertaa suolannu ex mieheni ja kyselly neuvoja tähän uuteen parisuhteeseen. Omaa blogiakin olen usein haaveillu kirjoittavani koska tarinaa poka riittää elämäni saralta... Nyt sitä olisi mukava lukea kuinka on taisteltu ja selvitty tähän päivään saakka.... Nyt onnellinen lapsista ja elämästä... vieläkö sais mahdollisesti sen uuden parisuhteen lapsineen tähän rinnalle toimimaan. Mutta stressiä en aio ottaa... Täytyy vaan ottaa rauhallisesti ja jos vanhempi J on minulle tarkoitettu sen luoja minulle näyttäköön tulevaisuudessa. Huh olipa hengellistä, ja sitä en henkeen ja vereen ole...

 

[Se äiti, josta puhut]

"se äiti josta puhut" Oli hieno kuulla että J tykkää M;stä ja minusta. Itseäni hieman pelotti kun eilen oikeasti ärähin pojille siis M;lle ja J;lle kun tekivät tihusia koko ajan ja sit niillä vaan meno ylty siihen saakka että taulut tipahteli ja lamput helisi ja totesin että se on jäbät sellainen homma että jos rikotta minun tavaroita ja talon niin mie rikon teille ne rakkaimmat pyörän kumit. Tämä nostatti pojissa tunteita ja J oli ainoa joka uskalsi minulle vastata takaisin kiukussaan.

Tämähän asia on nostattanut täällä kasvatuksellisia neuvoja ettei noin saa tehä jne... mutta olen oikeastikkin 4 lapsen äiti ja vanhinpoikani on 10 vuotta ja nyt täytyi sanoa, että eka kerran oli takki tyhjä ku pojat villiinty... Aikaisemmin ei ole ollut tällaista...

Mietin voiko 5 vuotias jo oikeasti tuntea kuinka isänsä on toiminut... tarkoitan tällä sitä, että kun ei ole saanut isän rakkautta aikaisemmin tarpeeksi ja nyt kun saa niin joutuu sen jakamaan minun olemassa olevien lasten kanssa. Voiko J jo tuntea pahalta kun näkee isänsä touhuavan muiden kanssa tai kyhnyttämässä vierelläni???
Itse olen tehnyt selväksi että en halua että lapset joutuvat katsomaan sivusta kun äiti hempeilee ja kyhjöttää kylki- kylkeä vasten sohvalla miesystävänsä kanssa. Itellä koko ajatus jo ahistaa...

Itse harvoin olen käyttänyt keskustelupalstoja hyödyksi... Tämä oli toinen kerta kun kirjoitan tänne oman keskustelun ja suomi24.fi;ssä olen pari kertaa suolannu ex mieheni ja kyselly neuvoja tähän uuteen parisuhteeseen. Omaa blogiakin olen usein haaveillu kirjoittavani koska tarinaa poka riittää elämäni saralta... Nyt sitä olisi mukava lukea kuinka on taisteltu ja selvitty tähän päivään saakka.... Nyt onnellinen lapsista ja elämästä... vieläkö sais mahdollisesti sen uuden parisuhteen lapsineen tähän rinnalle toimimaan. Mutta stressiä en aio ottaa... Täytyy vaan ottaa rauhallisesti ja jos vanhempi J on minulle tarkoitettu sen luoja minulle näyttäköön tulevaisuudessa. Huh olipa hengellistä, ja sitä en henkeen ja vereen ole...

Ottaisitko yhteyttä siihen sähköpostiin, en ilkeäisi täällä ruveta hirveästi pojan asioita käsittelemään. Sen kuitenkin sanon jo nyt, että rupea ihmeessä sitä blogia kirjoittamaan! Se on tosi vapauttavaa ja hauskaa. Itse jouduin oman blogini laittamaan salasanan taakse, kun J. (siis ex) rupesi siitäkin ärisemään, enkä halunnut, että onnistuu rakkaimman harrastukseni pilaamaan. En minä blogia joka päivä kirjoita, mutta kyllä se on loistava keino jakaa ajatuksia ja kuulumisia myös suvun kanssa. Selvästi kirjoittaminen sinulta sujuu, joten ei muuta kuin kirjoittamaan!