O
ov
Vieras
Ensin kirjoitin himo-sanan kohdalle "kiinnostus", mutta himo kuvaa kaiketi paremmin tilannetta.
Toivon, että te miehet miettisitte kahdesti, ennen kuin ainakaan vaimojenne/tyttöystävienne/naispuolisten työtovereidenne ynnä muiden seurassa osoitatte kiinnostustanne jotain yhteisön naista kohtaan.
Kummallinen toive, vai?
Ei ole. Sillä minä olen todellakin joutunut ikäviin tilanteisiin asian myötä. Olen onnellisesti naimisissa, yhdessä ihanan miehen kanssa olemme kaiken kaikkiaan olleet jo kohta 20 vuotta, tutustuttiinhan jo parikymppisinä.
Mielestäni en ihmeemmin flirttaile miesten kanssa, mutta juttelen toki vapautuneesti niin naisten kuin miesten kanssa (tai siis näin tein vielä jokin aika sitten). M;ielestäni en ole myöskään mitenkään ylitsevuotavan kaunis tai fiksu vaan ihan normaali nainen.
Mutta jokin sähkö sitten minussa kai on. Sillä oli sitten kyse juhlista, joissa herrashenkilöt kenties humalapäissään puhuvat mitä sylki suuhun tuo tai ihan tavallisesta työpäivästä tai matkasta tai niin virallisesta kuin yksityisestä tilaisuudesta, pyörii ympärilläni miehiä.
Unelmatilanne - luulisi, eikö jokainen halua olla ihailtu ja haluttu. Vaan kun ei ole. Onhan se mukavaa, jos minulle on helppo puhua ja minuun seuraani hakeudutaan, mutta seurauksia ei tule useinkaan ajateltua.
Ensinnäkin miesten vaimot ja ystävättäret kokevat helposti tulleensa hylätyiksi tai ainakin väheksytyiksi, jos miehet täysin avoimesti naisten edessä selittelevät, kuinka Liisa sitä Liisa tätä ja minustakin tämä on kiusallista.
Mutta ennen kaikkea siitä on kauaskantoisiakin seurauksia: vaikka minulle ei tulisi mieleenikään aloittaa minkäänlaista peliä ko miesten kanssa, muut naiset pelkäävät näin silti käyvän ja niinpä huomaan aina vaan, että ainoastaan vahvimmalla itsetunnolla varustetut naiset jäävät lähipiiriini.
Muutama nyttemmin läheinen ystävätär avasi silmäni joskus vuosia sitten kertomalla, kuinka "vihasivat" minua alussa, kun olin kuin mehiläinen, jonka ympärillä miehet pörräsivät. Mutta että onneksi "en jättänyt" näitä nyt ystävättäriä yksin vihaansa vaan jaksoin aina vaan tulla heidän luokseen kunnes he oppivat tuntemaan minut paremmin ja huomaamaan, että olin ihan tavallinen kunnon ihminen, jolla ei ollut mielessäkään pettää ystävättäriään.
Minusta on todella surullista, että olemuksellani tai mikä se sitten onkaan, pelästytän naisia niin, että nämä eivät uskalla ottaa minua porukkaansa, kun pelkäävät miestensä puolesta.
Olkaa siis niin herrasmiehiä, että pitäkää ihailunne jossain syvemmällä sisällänne, sillä kauniit sananne ja katseenne eivät lämmitä vaan satuttavat kun näen, miten ne satuttavat naisianne.
Aiemmin pidin naista ja miestä seurassa "samanarvoisina" keskustelukumppanina, nyt olen joutunut ratkaisemaan ongelmani niin, että pyrin vain tilaisuuksiiin ja ryhmiin, missä on pelkästään naisia. Ja sekin on ajan mittaan melko yksipuolista.