Miestä ei kiinnosta mun elämä

["vaimo"]

Kävin tänään työterveyshuollossa juttelemassa. Aloitin pahentuneesta migreenistä ja juttu jatkui siitä syihin, elämäntilanteeseen, stressiin, muuhun sairastamiseen. Sain lähetteen lääkärille ja terapeutille, lisäksi harkitaan neurologia.

Terveydenhoitaja epäili, että voisin olla vähän masentunut, väsynyt ainakin, ja kyseli mistä saan hyvää mieltä ja energiaa. Menin sanattomaksi. Sain vain sanottua, että lapsestani. Parisuhde sen sijaan on energiaviemäri. Mies on itsekäs ja lapsellinen ja mä väsyn tähän tilanteeseen päivä päivältä enemmän.

Työ on henkisesti vaativaa ja nyt kun olen väsynyt, ei tahdo onnistua millään, sairaslomapäiviä takana paljon. Migreeni vaivaa kerran viikossa. Mies ei ymmärrä väsymystä ja sohvalla makaamista. Tänään kerroin käyneeni juttelemassa tilanteestani ja kerroin, että siinä sitten avauduin vähän parisuhteestakin. Mies otti nokkiinsa kun taas häntä olen haukkunut eikä edes halunnut kuulla mitä siellä puhuttiin. Häntä ei kiinnostanut mikään

 

["vaimo"]

Niin vertaistukea tai hyviä neuvoja kaipaisin tähän tilanteeseen. Miten saan itseni taas normaaliksi iloiseksi itsekseni...

 

["Kolmen äiti"]

Varmaan olisi parisuhdeterapia paikallaan, ja aloittakaan mahd pian!

 

["vaimo"]

[QUOTE="Kolmen äiti";22274956]Varmaan olisi parisuhdeterapia paikallaan, ja aloittakaan mahd pian![/QUOTE]

Ei mies suostu. Koitettu on monta kertaa hyvällä ja pahalla. Ennemmin eroaa kuulemma.

 

[help]

Hmm, ymmärrän vähän miestäsikin, koska yleensä tilanne on vastavuoroinen, hän ei ainoastaan anna ja sitä ota, vaan myös toisinpäin. Minustakin tuntuisi pahalta jos puoliso kaataisi omat terveysongelmat minun niskaani ja vetäytyisi arjesta ja kävisi kertomassa tästä ulkopuoliselle auttajalle. Mieti herätätkö itsekin luottamusta ja toimitko kuten toivoisit sinulle itsellesi toimittavan. Tarvitset toipumista ja aikaa, mutta myös tahtoa! Jos miehesi on energiaviemäri, niin pystytko kunnioittavasti irrottautumaan suhteesta ja miettimään onko sillä tulevaisuutta? Älä kaada masentuneisuutta puolison syyksi kuitenkaan. Hän ei ymmärrä, oikeasti, hän on jäävi: hän saattaa kaivata yhtä kipeästi ymmärtää kuin sinä itsekin.

 

["vaimo"]

Mä en mielestäni ole (vielä) masentunut ja arjen pyöritän kyllä lähes yksin. Miestä ei ole jätetty vastuunkantajaksi, koska hänestä ei siihen edes ole. Olen ollut fyysisesti kipeä ja siksi väsynyt, nyt se vain tuntuu vaikuttavan pikkuhiljaa päähänkin, kun mieheltä ei heru mitään ymmärrystä tai empatiaa.