miespuoleinen ystäväni on ihastunut minuun..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tinttu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tinttu

Vieras
mitä mä teen..? Joo, on tosi imartelevaa mutta ei tää oo enää kivaa. Siis meillä molemmilla on tunteita toista kohtaan ja näemme joka päivä. Ja mikä pahinta, molemmat ollaan myös varattuja ja hän on mieheni paras ystävä! Ehkä joidenkin mielestä tässä ei ole mitään ongelmaa mutta nyt pitää tehdä jotain ja nopeasti.. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Enpä osaa ainakaan fiksumpaan muotoon ilmaista tätä mun "ongelmaani". Mutta kuuntelen mielelläni jos muillakin olisi ollut/on vastaavanlaisia "ongelmia".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tinttu:
mitä mä teen..? Joo, on tosi imartelevaa mutta ei tää oo enää kivaa. Siis meillä molemmilla on tunteita toista kohtaan ja näemme joka päivä. Ja mikä pahinta, molemmat ollaan myös varattuja ja hän on mieheni paras ystävä! Ehkä joidenkin mielestä tässä ei ole mitään ongelmaa mutta nyt pitää tehdä jotain ja nopeasti.. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Enpä osaa ainakaan fiksumpaan muotoon ilmaista tätä mun "ongelmaani". Mutta kuuntelen mielelläni jos muillakin olisi ollut/on vastaavanlaisia "ongelmia".

kyllä se ohi menee 1-8 vuodessa...
 
ihastumisia tulee ja menee. ei siitä kannata ressiä ottaa. :hug: ja jos siltä näyttää niin puhut sille suoraa ja palautat maanpinnalle. Minun piti itse parhaan kaverini (mies) kanssa viettää yksi ilta ennenkö molemmat tajusi että ei ole mitään järkeä rikkoa sitä ystävyyttä joka meillä on ollut jo pitkään. ja edelleen ollaan ylimmät ystävykset.
 
Paska mäihä. Mulla oli sama ongelma ja ratkaisin sen lyömällä välit mieheni ystävään kerralla poikki. Eikä se ollut vain pieni ihastuminen, vaan elämäni suurin rakastuminen... Kerroin miehelleni asiasta, tosin jätin tyypin nimen mainitsematta, ja päätimme yhdessä jatkaa avioliittoa. Nyt muutama vuosi ja yksi lapsi myöhemmin välttelen häntä edelleen, koska tunteita on vieläkin (motta paljon laimeampia)... Tämä oli ehdottomasti oikea ratkaisu meille!
 
Minulla oli muutama vuosi sitten samakaltainen tilanne.
Tilanne meni aika mahdottomaks, ennenkuin otin järjen käteeni kun tiedostin, että ruokimme ihastumistamme tarpeettoman paljon. Janosimme tapaamisia, myös kahdenkeskisiä. Kävimme pitkän ja raastavan keskustelun, minä halusin tilanteesta pois. Ystävyyssuhteisiin tuli pieni särö, vaikkei hänen vaimonsa mitään tiedä, oma mieheni kylläkin. Tauko tapaamisissa teki hyvää ja rauhoitti tilanteen. Nyt ollaan erittäin läheisiä perhetuttuja, kohta lähdössä yhteiselle matkalle. Tilanteen rauhoittaminen/lopettaminen oli elämäni paras ratkaisu. Vaikka tää toinen on edelleen läheisempi ystävä, kuin muut miespuoliset ystäväni, mutta molemminpuolisesta ystävyydestä ainoastaan kysymys.
 
Me suorastaan väkisin ajaudutaan kahden keskisiin tilanteisiin ja se on johtanu eri tilanteisiin... Ollaan puhuttu asiasta mutta.. en mä tiedä enää! Pelkään että ihastun liikaa vain ja ainoastaan koska oma parisuhde ei ole pitkään aikaan kukoistanut. On se hyvä että ainakin täällä voin purkaa tätä asiaa. :)
 
Ikävää, että ihastuminen tuottaa niin paljon tuskaa. Muistan sen tunteen hyvin.
Itsellä oma parisuhde hyvä, oli siis silloinkin, mutta ymmärsin myös sen, kuinka ihastuminen toiseen aina saa oman suhteen näyttämään huonommalta tai entistä huonommalta, kun vastaavasti ihastus saa olon kukoistamaan.
Onnea ratkaisullesi, koska jokin ratkaisu on tehtävä jossakin vaiheessa. Itselläni meni kuitenkin jopa yli vuosi siinä huumassa ja silti nyt voiton puolella. Uskon todella, että ratkaisuni oli oikea, vaikka silloin sitä epäilinkin. Tunteet olivat vahvoja,utta selkeästi muutettavissa ystävyydeksi.

Ja ne kahdenkeskeiset tapaamiset ovat vaarallisimpia ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joskus samassa tilanteessa:
Ikävää, että ihastuminen tuottaa niin paljon tuskaa. Muistan sen tunteen hyvin.
Itsellä oma parisuhde hyvä, oli siis silloinkin, mutta ymmärsin myös sen, kuinka ihastuminen toiseen aina saa oman suhteen näyttämään huonommalta tai entistä huonommalta, kun vastaavasti ihastus saa olon kukoistamaan.
Onnea ratkaisullesi, koska jokin ratkaisu on tehtävä jossakin vaiheessa. Itselläni meni kuitenkin jopa yli vuosi siinä huumassa ja silti nyt voiton puolella. Uskon todella, että ratkaisuni oli oikea, vaikka silloin sitä epäilinkin. Tunteet olivat vahvoja,utta selkeästi muutettavissa ystävyydeksi.

Ja ne kahdenkeskeiset tapaamiset ovat vaarallisimpia ;)

Niinhän ne ovat :) Kiitos varoituksesta!
 

Yhteistyössä