Kun muutin 10v sitten tänne vieraaseen kaupunkiin niin mies esitteli minut tälle kaverille. He olivat työkavareita. Hän oli siis mun eka ystävä täällä. Alku sujuikin ok, mut tämän kaverin railakas elämäntapa ei viehättänyt miestäni ja hän alkoi protestoida mun ja kaverini tapaamisia. Tai siis suuttui, jos lähdettiin jonnekin. Nyt kun ollaan asuttu täällä korvessa 4v ja täältä ei niin van lähetäkään cityyn niin tapaamiset kaverin kanssa on vähentyneet ja muutenkaan meidän aikataulut ei sovi yhteen. Hänellä ei ole lapsia. Nyt en ole nähnyt tätä kaveria n.vuoteen ja haluaisin tavata esim.pyytää hänet meille, mut se on lähes mahdotonta. Tää kaveri on siis ihan "punainen vaate" miehelle. Jos ehdotan asiaa niin mies suuttuu tai siis hänen tapa suuttua on puhumattomuus ja sitä sitten kestää jokunen päivä ja se on erittäin inhottavaa ja epäkypsää. No, jos ehdotan, että menen hänen luo niin se on jopa pahempaa kun silloin mies ei voi "kontrolloida" mua. Mikään ei siis käy miehelle, mut en myöskään halua hänen suuttuvan. Muita kavereitani kohtaan mies ei ole tuollainen. Ollaan aikanaan yritetty istua saman pöydän ääreen, mut se ei onnistu todellakaan. Mitenkähän asia olis fiksuinta ratkaista kaikkien osalta? Kuulostaa varmaan tyhmälle ongelmalle, mut mua tää vaivaa.