V
vierailija
Vieras
Hei. Mieheni on käynyt minuun käsiksi lukuisia kertoja tämän 7 vuoden aikana mitä olemme olleet yhdessä. Olen idiootti kun olen aina jäänyt ja tehnyt lapsekin hänelle. Lapsi on nyt 3-vuotias. En jaksa nyt keskustella siitä miksi olen vielä tässä ja miksi lapsen hänelle tein, ne on jo tehtyjä.
Mutta mieheni on esimerkiksi potkinut minua, vetänyt hiuksista sohvalta lattialle, heitellyt pitkin seiniä, pitänyt polvea kurkullani ja kuristanut monen monet kerrat melkein tajuttomaksi asti. Ikinä hän ei ole minua lyönyt mut nyrkkiä on nostanut ilmaan. Jos meillä alkaa riita autossa, hän painaa kaasua pohjaan ja ajaa todella holtittomasti ja pyydän häntä itku kurkussa lopettamaan. Hän vaan nauraa ja sanoo että ihan sama vaikka ajaisimme kolarin ja kuolisimme.
Kotona riitatilanteessa hän ei päästä minua lähtemään ja ottaa puhelimeni ja laukkuni ja piilottaa/lukitsee ne jonnekkin.
Tiedän etten ole itse mikään paras riitelijä. Jos meille tulee riitaa ja suutun, niin tarvitsen aikaa että selvitän ajatukseni ja asia voitaisiin jonkun ajan päästä selvittää ilman huutoa ja riitelyä. Mieheni tietää tämän, mutta hän silti pakottaa heti puhumaan. Hän laittaa minua seinää vasten ja huutaa kurkku suorana ja sitten kaikki karkaa käsistä. Olen monesti mennyt vessaan lukkojen taakse ja itken ja mies koittaa tulla sisään ovesta läpi.
Hän on monesti koittanut heittää minua esim. vesipullolla ja täydellä kissan märkäruoka pahvipakkauksella kun vauva on ollut sylissäni.
Nyt yli vuoden ajan hän on vähän rauhoittunut. Viimeisin episodi oli muutama kuukausi sitten kun mieheni suuttui minulle siitä kun käskin olla huutamatta lapsellemme. Hän pimahti aivan täysiä ja haukkui minut huoraksi, tönäisi kovaa, löi reiän seinään ja haki keittiöveitsen jolla puukotti itseänsä lapsen edessä.
Ennen hän syytti minua näistä kaikista, mutta tämän jälkeen hän on ollut erittäin pahoillaan ja vihaa kuulemma itseään ja tietää että on tehnyt itse väärin eikä ikinä tee enää mitään tuollaista.
Joo tiedän, niin varmaan. En tiedä miksi taas kerran jäin tähän... Mies on todella impulsiivinen ja suuttuu todella herkästi.. jos vaikka puottaa ruokaa lattialla alkaa hirveä huuto ja tavaroiden ja ovien paiskominen.
Muuten mies on todella romanttinen, hellä ja ihana, mutta.. Voinko ikinä enää rakastaa häntä? En halua elää näin, aina varpaillaan ja varoa jokaista sanaa ja liikettä, koska ei ikinä tiedä milloin hänellä napsahtaa päässä. Hoitoon ei kuulemma mene.
Olen jättämässä häntä, mutta kaikki on niin vaikeaa.. Minulla on paha masennus joka hankaloittaa tilannetta entistä enemmän.
Erosta puhuttaessa hän muuttuu täysin ja on niin hyvää isää ja puolisoa.
Kavereillensa hän on tehnyt minusta pahiksen joka haluaa rikkoa meidän perheen ja saan hänet aina kuulemma itkemään ja miettimään itsemurhaa. En tiedä uskoisiko hänen kaverinsa edes jos kertoisin asian todellisen laidan, koska hän on valehdellut heille tämän koko 7 vuotta kuinka paska puoliso minä olen.
Minä aion lähteä tästä! Minä vaan alan aina säälimään miestäni liikaa..
Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä muilta että miten saitte voimaa lähteä ja miten uskalsitte?
Mutta mieheni on esimerkiksi potkinut minua, vetänyt hiuksista sohvalta lattialle, heitellyt pitkin seiniä, pitänyt polvea kurkullani ja kuristanut monen monet kerrat melkein tajuttomaksi asti. Ikinä hän ei ole minua lyönyt mut nyrkkiä on nostanut ilmaan. Jos meillä alkaa riita autossa, hän painaa kaasua pohjaan ja ajaa todella holtittomasti ja pyydän häntä itku kurkussa lopettamaan. Hän vaan nauraa ja sanoo että ihan sama vaikka ajaisimme kolarin ja kuolisimme.
Kotona riitatilanteessa hän ei päästä minua lähtemään ja ottaa puhelimeni ja laukkuni ja piilottaa/lukitsee ne jonnekkin.
Tiedän etten ole itse mikään paras riitelijä. Jos meille tulee riitaa ja suutun, niin tarvitsen aikaa että selvitän ajatukseni ja asia voitaisiin jonkun ajan päästä selvittää ilman huutoa ja riitelyä. Mieheni tietää tämän, mutta hän silti pakottaa heti puhumaan. Hän laittaa minua seinää vasten ja huutaa kurkku suorana ja sitten kaikki karkaa käsistä. Olen monesti mennyt vessaan lukkojen taakse ja itken ja mies koittaa tulla sisään ovesta läpi.
Hän on monesti koittanut heittää minua esim. vesipullolla ja täydellä kissan märkäruoka pahvipakkauksella kun vauva on ollut sylissäni.
Nyt yli vuoden ajan hän on vähän rauhoittunut. Viimeisin episodi oli muutama kuukausi sitten kun mieheni suuttui minulle siitä kun käskin olla huutamatta lapsellemme. Hän pimahti aivan täysiä ja haukkui minut huoraksi, tönäisi kovaa, löi reiän seinään ja haki keittiöveitsen jolla puukotti itseänsä lapsen edessä.
Ennen hän syytti minua näistä kaikista, mutta tämän jälkeen hän on ollut erittäin pahoillaan ja vihaa kuulemma itseään ja tietää että on tehnyt itse väärin eikä ikinä tee enää mitään tuollaista.
Joo tiedän, niin varmaan. En tiedä miksi taas kerran jäin tähän... Mies on todella impulsiivinen ja suuttuu todella herkästi.. jos vaikka puottaa ruokaa lattialla alkaa hirveä huuto ja tavaroiden ja ovien paiskominen.
Muuten mies on todella romanttinen, hellä ja ihana, mutta.. Voinko ikinä enää rakastaa häntä? En halua elää näin, aina varpaillaan ja varoa jokaista sanaa ja liikettä, koska ei ikinä tiedä milloin hänellä napsahtaa päässä. Hoitoon ei kuulemma mene.
Olen jättämässä häntä, mutta kaikki on niin vaikeaa.. Minulla on paha masennus joka hankaloittaa tilannetta entistä enemmän.
Erosta puhuttaessa hän muuttuu täysin ja on niin hyvää isää ja puolisoa.
Kavereillensa hän on tehnyt minusta pahiksen joka haluaa rikkoa meidän perheen ja saan hänet aina kuulemma itkemään ja miettimään itsemurhaa. En tiedä uskoisiko hänen kaverinsa edes jos kertoisin asian todellisen laidan, koska hän on valehdellut heille tämän koko 7 vuotta kuinka paska puoliso minä olen.
Minä aion lähteä tästä! Minä vaan alan aina säälimään miestäni liikaa..
Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä muilta että miten saitte voimaa lähteä ja miten uskalsitte?