Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Mies vaihtoi minut 21-vuotiaaseen!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="se vanha kulunut akka, post: 23445004"]</p><p>Sain reilu kuukausi sitten oikeastaan vahingossa selville, että miehellä oli salasuhde. Mies tunnusti kaiken minulle, ja oli sitä mieltä että liittomme päättyy siihen. Itsekin olin sen verran järkyttynyt ja raivona, etten halunnut antaa anteeksi. Kyseessä oli 21-vuotias typykkä miehen työpaikalta, jota mies (kohta 35 v) oli lämmitellyt aikansa ja muutaman viikon olivat ehtineet olemaan suhteessa ennen kun sain asian selville.</p><p></p><p>Muutimme siis lapsen kanssa (kohta 4 v) pois. Mies jatkaa nyt elämäänsä meidän kotonamme. Ja minä olen edelleenkin aivan sekaisin, järkyttynyt, poissa tolaltani... kuolen kohta tähän suruun ja kipuun! Lapsi on ainut asia, jonka takia jaksan eteenpäin. Olen joutunut aloittamaan kaiken alusta, tekemään tästä vuokra-asunnosta meille kahdelle kodin, ostamaan kaikki huonekalut, auton yms. irtaimistoa... ja ottamaan jopa lainaa tätä varten. </p><p></p><p>Ajatus, että se 21-vuotias vei minun paikkani tuosta vaan, sattuu niin paljon... minut ajettiin ulos kotoani ja elämästäni, ja mies ja 21-v jatkavat elämää. Minun elämääni!!! Tuosta vaan kaikki tulevaisuudensuunnitelmamme hävitettiin, mies toivoi kovasti toista lasta, suunniteltiin asunnon vaihtoa, seuraavia lomamatkoja... kesän viettoa miehen perheen kesäpaikassa... ja nyt mies vie sinne tuon 21-vuotiaan!!!</p><p></p><p>En ole EDELLEENKÄÄN saanut mieheltä kunnon selitystä tähän kaikkeen. "Paras" selitys on suunnilleen se, että "en mä osaa selittää", "selitän sitten kun kykenen siihen, sillä minuunkin sattuu", "mä nyt vaan olen tällainen kylmä ja tunteeton ihminen, en mä osaa puhua, kyllä sä mut tunnet". Kummasti herra sitten kykenee jatkamaan elämäänsä täysillä eteenpäin. 8 vuoden suhde pyyhkäistiin noin vaan historiaan, samoin kun minun tulevaisuuteni ja elämäni. Yritän nyt hädissäni rakentaa lapselle jotain pysyvää, lapselle joka itkee ikävää isänsä perään (viettävät kyllä aikaa yhdessä mutta lapsi ikävöi silti heti tänne uuteen kotiimme tultuaan isäänsä, ja varmasti myös vanhaa kotiamme). Lapsi saa valtavia raivokohtauksia, paiskoo ovia ja lyö minua... purkaa siis pahan olonsa minuun.</p><p></p><p>Huh, pyydän anteeksi pitkää tekstiä... koitin pitää asian tiivistettynä. Paha olo on niin ääretön että pakko yrittää purkaa johonkin kun täällä yksin istuu lapsen nukkuessa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite3" alt=":(" title="Surullinen :(" data-shortname=":(" /></p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="se vanha kulunut akka, post: 23445004"] Sain reilu kuukausi sitten oikeastaan vahingossa selville, että miehellä oli salasuhde. Mies tunnusti kaiken minulle, ja oli sitä mieltä että liittomme päättyy siihen. Itsekin olin sen verran järkyttynyt ja raivona, etten halunnut antaa anteeksi. Kyseessä oli 21-vuotias typykkä miehen työpaikalta, jota mies (kohta 35 v) oli lämmitellyt aikansa ja muutaman viikon olivat ehtineet olemaan suhteessa ennen kun sain asian selville. Muutimme siis lapsen kanssa (kohta 4 v) pois. Mies jatkaa nyt elämäänsä meidän kotonamme. Ja minä olen edelleenkin aivan sekaisin, järkyttynyt, poissa tolaltani... kuolen kohta tähän suruun ja kipuun! Lapsi on ainut asia, jonka takia jaksan eteenpäin. Olen joutunut aloittamaan kaiken alusta, tekemään tästä vuokra-asunnosta meille kahdelle kodin, ostamaan kaikki huonekalut, auton yms. irtaimistoa... ja ottamaan jopa lainaa tätä varten. Ajatus, että se 21-vuotias vei minun paikkani tuosta vaan, sattuu niin paljon... minut ajettiin ulos kotoani ja elämästäni, ja mies ja 21-v jatkavat elämää. Minun elämääni!!! Tuosta vaan kaikki tulevaisuudensuunnitelmamme hävitettiin, mies toivoi kovasti toista lasta, suunniteltiin asunnon vaihtoa, seuraavia lomamatkoja... kesän viettoa miehen perheen kesäpaikassa... ja nyt mies vie sinne tuon 21-vuotiaan!!! En ole EDELLEENKÄÄN saanut mieheltä kunnon selitystä tähän kaikkeen. "Paras" selitys on suunnilleen se, että "en mä osaa selittää", "selitän sitten kun kykenen siihen, sillä minuunkin sattuu", "mä nyt vaan olen tällainen kylmä ja tunteeton ihminen, en mä osaa puhua, kyllä sä mut tunnet". Kummasti herra sitten kykenee jatkamaan elämäänsä täysillä eteenpäin. 8 vuoden suhde pyyhkäistiin noin vaan historiaan, samoin kun minun tulevaisuuteni ja elämäni. Yritän nyt hädissäni rakentaa lapselle jotain pysyvää, lapselle joka itkee ikävää isänsä perään (viettävät kyllä aikaa yhdessä mutta lapsi ikävöi silti heti tänne uuteen kotiimme tultuaan isäänsä, ja varmasti myös vanhaa kotiamme). Lapsi saa valtavia raivokohtauksia, paiskoo ovia ja lyö minua... purkaa siis pahan olonsa minuun. Huh, pyydän anteeksi pitkää tekstiä... koitin pitää asian tiivistettynä. Paha olo on niin ääretön että pakko yrittää purkaa johonkin kun täällä yksin istuu lapsen nukkuessa :( [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Kuinka paljon kello on?"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Annabethin siskolle nimi!
Eilen 23:39
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Tunnetteko pyhyyttä metsässä ?
Eilen 22:36
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Suomi vs Venäjä, näkökulma
Eilen 18:48
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Kilttimies ei käynyt omissa lakkiaisissa
Eilen 17:52
vierailija
14 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Venäläinen ystävyys?
Eilen 15:33
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Suomen Yleisradio ja vasemmisto haluavat rajoittaa sananvapautta
Eilen 15:20
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Teinillä "lelu"
Eilen 14:57
vierailija
3 Viestiä
Lapset ja teinit
8.
Suomen tämän kevään älykkäimmän ylioppilaan mielestä pakkoruåtsi on aivan turhaa ajanhukkaa
Eilen 14:31
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
2.
Suomen tämän kevään älykkäimmän ylioppilaan mielestä pakkoruåtsi on aivan turhaa ajanhukkaa
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
3.
Kilttimies ei käynyt omissa lakkiaisissa
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 03:47
Aihe vapaa
5.
Runo itsemurhan tehneen muistoadressiin?
Latest: vierailija
Tänään 03:16
Aihe vapaa
6.
Top 2 ehdokkaat EU-vaaleissa ovat
Latest: vierailija
Tänään 03:01
Aihe vapaa
7.
Annabethin siskolle nimi!
Latest: vierailija
Tänään 02:33
Aihe vapaa
8.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 02:16
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Mies vaihtoi minut 21-vuotiaaseen!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu