Mulla taasen on huonot kokemukset lastenvalvojan sotkemisesta kuvioon. Meille ero tuli jo alkuraskaudesta. Mies ensin halusi lasta ihan kauheasti, mutta löysi sitten paremman naisen baarista ja totesi että pitää miettiä tätä isyysjuttua. On edelleen sillä tiellä, miettimässä... Käytiin lastenvalvojan luona keskustelemassa ennen lapsen syntymää, tuloksena se, että mies keräsi kaikki pisteet ilmaantumalla paikalle, ja minä sain haukut (kun halusin alustavasti sopia asioista ennen syntymää, jotenkin kai aavistelin että lapsella ei ole kaikki hyvin, eikä sitten ollutkaan). Eli ihan ekaksi en pyytäisi siltä suunnalta apua.
Toisekseen, kannattaako isyyttä selvittää jos välit on huonot ja mies ei halua olla isä? Minun mielestäni ei kannata, varsinkin jos mies käy uhkailemaan. Säästyy elatus- ja muilta riidoilta. Ja voihan mies tavata lasta vaikka sitä paperia ei ole tehty, jos sitä kiinnostaa. Ja sen selvityksen voi tehdä myöhemmin. Kannattaa miettiä ainakin alkuvaiheessa enemmän itseään - kaikki voimat tarvitaan ihan varmasti vauvan kanssa jaksamiseen.
Myönnän että olen kauhean kyyninen näissä asioissa. Päädyin narsistin käsittelystä suoraan erityislapsen yksinhuoltajaksi, ja olen todennut että itsellä ainakin on asiat sitä paremmin mitä kauempana mies pysyy. En koe, että se olisi lapseltani jotenkin pois, ympärillä on kuitenkin ehkä enemmän turvallisia aikuisia kuin ydinperheessä kasvavalla.
Voimia pähkäilyihin!