Mies uhkaa jättää, toinen lapsi tulossa, miten selviän?

[apua]

Mies uhkailee erolla, ja sen syitä tässä nyt pohtimatta, miten ihmeessä pärjään?

Olen kotona kotihoidontuella, toinen lapsi tulossa keväällä, vakituinen työpaikka toisella paikkakunnalla koska ehdimme tässä välissä muuttaa. Olen siis käytännössä 100% riippuvainen hänen tuloistaan. Saako tällaisessa tilanteessa mistään taloudellista apua?

En voi kuvitella muuttavani takaisin työpaikkakunnalle, eikä tuosta muutaman kuukauden työstä olisi juuri apua kun ottaa huomioon että esikoinen pitäisi laittaa siksi aikaa hoitoon ja sekoittaa hänen pakkaansa vielä lisää, puhumattakaan millainen operaatio muutto on.

Velkaa siis on ja kuluja, muttei mitään tuloja paitsi tuo kodinhoidontuki. En tiedä miten nuo elatusavut menee tai koska sitä pitäisi alkaa maksaa. Lisäksi uusi vauva, apua! (Vaikka onkin toivottu ja nyt jo rakas)

Ja niin tyypillistä sekin, että kun tuollaisia uutisia kun tiputtelee niin lähtee itse lätkimään paikalta ja jättää minut selviytymään tänne itkuisena lapsen kanssa.

 

[Pesky Pixie]

No mä olen pärjännyt kahden vuoden välein syntyneen lapsen kanssa siitä asti kun nuorempi oli 5kk, enkä ole töissä käynyt. Ensin äitiys- ja vanhempainraha, sitten kht+lapsilisät+elatustuet+asumislisä. Elatusavun maksaminen alkaa miehelläsi heti, kun muutatte erilleen. Ja nuoremmasta kun hän syntyy. Lisäksi sulla on mahdollisesti oikeus hakea toimeentulotukea, jos tuloina on ainoastaan kht+muut tuet.

 

[--]

Suomessa pärjää aina taloudellisesti. Sä pärjäät. Jos et tiedä mitä etuuksia saat yms, niin ota yhteyttä sosiaalitoimistoon ja varaa aika. Virkailija neuvoo sua kyllä alkuun.

 

[vieras]

Yh Suomessa pärjää yllättävän hyvin rahallisesti siis. Moni pariskuntakin pärjää huonommin, kun ei mahdollisuutta tukiin, mutta menoja on mitä joutuu maksamaan. Ihan varmasti pärjäät paremmin kuin tuollaisen miehen kanssa joka eroilla uhkailee!

 

[VOI HYSSÄKÄT]

mies uhkaa jättää...jotenkin kuulostaa niin lapselliselta, aivan kuin kiristäisi sinua

 

[Kuules]

Kysyhän siltä mieheltäsi kuinka pitkälle on valmis lapsia ajattelemaan. Kysy sitä myös itseltäsi. Jospa tästä lähtökohdasta löytyisi ratkaisu jossa ei lasten tarvisi ainakaan kärsiä. Tai kärsiihän ne, mutta kärsimyksen minimointi olisi fiksua.

 

[ap]

mies uhkaa jättää...jotenkin kuulostaa niin lapselliselta, aivan kuin kiristäisi sinua

No valitettavasti näin, ja kiristyksen makua on. Jos en muutu, jos en sitä, jos en tätä... Ja oikeasti olen nytkin yrittänyt olla ystävällinen jne., mutta ymmärtää aivan normaalit ja viattomatkin kommentit aivan päin seiniä tahallaan. Mitään en osaa tehdä oikein, kuulema ilmeenikin on koko ajan kamala.

Että siinä sinulle lapsellisuutta oikeasta elämästä.

 

[just]

Sanoppa ap sille miehellesi että alkaa sitten laputtamaan.
En kuuntelisi hetkeäkään tuollaista uhkailua. Lapsellistahan tuo on.
Taitaa miehelläsi olla joku toinen kiikarissa?

Kyllä sinä varmasti pärjäät jos haluat. Saat korotetut lapsilisät jne...mitkä tuolla jo on aiemmin lueteltu ja varmasti saat lastenhoito apua jos väsyt kun otat asian neuvolassa rohkeasti sitten puheeksi ja vaikka tosiaan soskun kautta perhetyöntekijän sinne sitten käymään ainakin kerran viikossa avuksi. Takuulla apua siis löytyy ja rahallisesti pärjää.

Ei ole oikein jäädä suhteeseen rahan takia.

 

[Utelias]

Mua kiinnostais tietää miksi uhkaa erolla?

 

[yh]

kyllä pärjäät!! ihan varmasti! ite saan vielä äitiyspäivärahaa ja lisäksi tulee lapsilisät korotuksineen plus elarit, niin ei ole oikeasti ollut rahasta pulaa. yksin jäin kun nuorimmainen oli 6vkoa. lainaa on, kaikki nyt omissa nimissä eikä lyhennysvapaatakaan ole tarvinnut pitää. sitten ehkä kun kotihoidon tuelle jään.

 

[ju]

Sanohan sille miehellesi että koittaa etsiä toisen, sellaisen jolla on myös kiukutteleva pikkulapsi vieressä ja toinen mahassa ja vieläkin on täydellinen ilme/vartalo/mieli kokoajan! SITÄ SAA ETTIÄ!

 

[gs]

Kyllä sinä tulet taloudellisesti pärjäämään, älä siitä kanna huolta.

Miehesi kuulostaa ihan suoraan sanottuna kuspäältä ja selkeästi saa sinut voimaan huonosti, joten ero ei välttämättä ole lainkaan pahasta, lapsillekkin olisi parempi teidän eronne, kuin katsella sivusta teidän riitojanne tai sitä että sinua alennetaan tuolla tavalla ja yrität vielä mielistellä. (älä tuosta viimeisestä suutu, en tarkoita pahalla )

Miehesi on velvoitettu maksamaan elatusapuja heti pois muuton jälkeen ja lisäksi saat kaikki muutkin tuet, varmasti kelan tukien lisäksi toimeentulotukea.

Ihan totta miehesi ei ansaitse sinua ja voisin vaikka vannoa, että voit itsekkin paremmin ilman tuollaista.

 

[vieras]

Olen ap:n kanssa lähes samassa tilanteessa, sillä erotuksella, että mies otti ja lähti jo ja minä jäin vajaa 2v:n kanssa kaksin ja loppuvuodesta syntyy toinen. Minä tosin olen tällä hetkellä töissä ja se on helpottanut tilannettani, mutta kyllähän tässä on kaikenlaista sumplimista ja miettimistä ollut. Alku tuntu todella katastrofaaliselta, mutta kummasti tää on tästä lähtenyt pyörimään.
Minä itse jäin tähän taloon ja mies lähti tästä, mulle kun tällä talolla on enempi arvoa ja fiksumpi minun tähän on jäädä 2 lapsen ja koirien kanssa, kuin miehen yksin.

Minä joudun jatkossa vaan sitten maksamaan asuntolainaa ja mitään asumistukia en tule saamaan, kun talo on kolmelle aivan liian iso Kelan mukaa.

 

[yh]

eikai asumistukea voi muutenkaan saada omaan asuntoon? siis lainan maksuun? eikös se oo vaan vuoralla asujien etu?

 

[vieras]

eikai asumistukea voi muutenkaan saada omaan asuntoon? siis lainan maksuun? eikös se oo vaan vuoralla asujien etu?

Voi saada lainan korkoihin, mutta en saa niihinkään, juuri tuon liian suuren asunnon vuoksi.

 

[ap]

No niin, lähdettiin esikon kanssa käymään kauppakeskuksessa, jonne mies tuli vastaan. Oli ihan ok siinä ollessa joskin vähän kireä tunnelma, mutta lähtiessä taas räjähti: vittuilenko minä hänelle tarkoituksella kun olin ottanut isommat rattaat, nehän ei mahdu autoon! Mitään en osaa ajatella kuulema. Sain ne sitten miehen raivotessa näppärästi etupenkille. Olisi kuulema pitänyt ottaa matkarattaat, jotka saa nimenomaan takaboksiin.

Tällaisia raivonpuuskia meillä on ihan liian paljon nykyään, todella ahdistavaa. Ja mies haukkuu ja moittii minua lapsen kuullen, ihan mitättömistäkin asioista. Eilen uimassa ollessa piti käydä vessassa - miksen käynyt aikaisemmin pukuhuoneessa? No kun siellä oli pienet kopit mihin en lapsen kanssa kahdestaan mahtunut ja yksin sitä ei todellakaan voi jättää vaeltelemaan kopin ulkopuolelle.

Minusta on kuulema raskauden myötä tullut ärsyttävä ja vastenmielinen.

Tää on niin perseestä. Itkettää. Ei minun elämästä pitänyt tulla tällaista. Minut on kasvatettu ajattelemaan että avioliitto on ikuinen, siksi ero tuntuu niin valtavalta jutulta, vaikka sitä olen kyllä itsekin alkanut toivoa.

Missä menee raja siinä, montako kertaa voi antaa anteeksi ja aloittaa alusta? Tuntuu että luottamus on mennyt, koko ajan saan pelätä mistä mies suuttuu. Nyt vaahtoaa siitäkin, että joutuu kantamaan yksin vastuun koko perheestä, enkä minä ole töissä, ja toinen tulossa. Tämä kotona oleminen on kuitenkin meidän molempien yhteinen päätös, mutta säännöllisesti siitä syyllistää.

Välillä olen maailman paras äiti, välillä en osaa huolehtia hänen mukaansa mistään.

Oma itsetunto onneksi kertoo että olen ihan ok, mutta jos tuota oikeasti uskoisi niin ei hyvin menisi.

 

[.]

.

 

[pelasta lapsesi]

miehesi ei ole terve henkisesti. Tuollainen on todella vahingollista lapselle. Siis se että lapsi kuulee kun äitiä haukutaan ja sätitään. Lapsi tuntee sanoinkuvaamatonta pelkoa ja kauhua äitinsä puolesta vaikkei huutaminen ja sättiminen kohdistu lapseen. Lapsi on täysin riippuvainen äidistä ja tietää sen, ja isän huutaessa äidille lapsi pelkää että äidille käy huonosti.

Itselläni on ollut samanlainen lapsuus ja tilanne on se että välit vanhempiini ovat olleet poikki jo pitkään. Isääni siksi että hän huusi ja haukkui ja sätti (ja pahoinpiteli) perhettään lapsuudessa, ja äitiin sen takia että äiti alistui ja antoi sen tapahtua. Äitini ei puolustanut itseään eikä lapsiaan vaan alistui kynnysmatoksi ja antoi isän nöyryyttää häntä.

Sanonpa vaan vielä kerran että olet tekemässä lapsellesi pahinta mahdollista asiaa jos jäät tuohon suhteeseen alistettavaksi ja nöyryytettäväksi. Sinuna ottaisin lapsen heti kainaloon ja lähtisin turvakotiin, sillä se mitä miehesi teidän perheessä harrastaa on henkistä väkivaltaa, joka jättää lapseen vielä pahemmat traumaattiset jäljet loppuiäksi kuin mitä fyysinen väkivalta tekisi.

Mietippäs nyt vielä tarkkaan haluatko pilata lapsesi elämän vai haluatko mieluummin pärjätä itse ja elää lapsesi kanssa rauhallisesti kahdestaan ilman pelkoa henkisen väkivallan hyökkäyksistä??

Yhteiskunta elättää sinut ja lapsesi, nälästä tai puutteesta ei tarvitse kärsiä. Älä siis sitä puolta murehdi, murehdi ennemmin sitä mitä vahinkoa olet jo ehtinyt lapsellesi aiheuttaa ja miten voit vielä tilanteen nopeasti paikata ja parantaa!!!