Mies sanoo "älä lyö" vaistonomaisesti. Vinkkejä miten eroon tästä?

[plus yks]

Jos hieman taustaa valoitan, niin törmäsin silloisen asuinkaupunkini kuppilassa jouluna noin viisi vuotta sitten mieheen, joka ihan rehellisesti sanottuna näytti siltä, että on saanut turpaansa ihan kunnolla. No, tästä "oletko kunnossa" kysymyksestä on nyt mennyt tuo mainitut viitisen vuotta eteenpäin erittäin hyvin, mutta minua on alkanut ärsyttämään miehen hokema "älä lyö" tai "ethän lyö" jne aina kun mies rikkoo jotain tai tajuaa tehneensä tai sanoneensa väärin.

Onko ideoita miten tästä voisi päästä eroon? Terapiassa käytiin reilu vuosi alkuaikoina ja sitten loppuivat ilmaiset terapiat. Ja näistä oli apu hetkeksi. Mutta painajaisten myötä alkoivat hokemat taas.

Mies näkee vieläkin entisestä puolisostaan painajaisia, joka oli miehen sanojen mukaan lyönyt tai "läpsäissyt" aina jos jokin ei ollut naisen mielestä oikein tai loukkasi häntä. Ja tuolloin jouluna oli riitaa ollut ja mies oli ensimmäisten iskujen jälkeen vetäytynyt asunnosta ulos ja kävellyt kuppilaan odottamaan lyylin rauhoittumista.

Miehellä on äly kyllä tallessa, mutta ilmeisesti ei ole pakoon päässyt menneisyyttään.

 

[where stars come out at night]

Kuulostaa ihan minun isältä. Mutta veikkaanpa että vähän eri ikäinen Meillä äiti harrasti juopottelun ohella tuota ja isä otti ja kesti kymmenen vuotta sitä paskaa.

Erosta mennyt kohta 15 vuotta ja vasta nyt on päässyt elämässään raiteilleen. Tai työ on ollut ja asiat silleen hyvin, mutta ei sitä ole uskaltanut yksin jättää kun parhaillaan oli naulannut peloissaan ulko-oven kiinni sisäpuolelta. Eikä avannut ennen kuin minä olin sanomassa ettei äiti ole siinä vaan minä ja huoltomies.

Voi olla ettei ihan heti unohda. Me siskon kanssa onneksi tuolta lyömiseltä säästyttiin kun isä oli välissä. Huostaanhan ne silloin otti kun isäkään ei pystynyt täysin huolehtimaan.

 

["timppa"]

En nyt tuota hokemaa tiedä, mutta minulla kesti kymmenisen vuotta päästä eroon refleksinomaisesta suojautumisesta. Eli jos jokin ele oli esim vastaantulijalla vähääkään sellainen, että se tuntui siltä kun aikoisi lyödä, tuli kohdalla vahingossa laitettua omat kädet saksiotteeseen ja valmiiksi tarraamaan toisen kädestä. Ja samalla jalkaa nosti, jos sattuisi yrittämään potkaista. Ja vasta viime vuosina on saanut itselleen hoettua näistä olkapäähän tarrautujista, ettei nekään pahaa tarkoita. Ennen siitäkin oli refleksi pyöräyttää kyynerpäällä otteesta irti.

Ja tämä kiitos omista traumoista johtuu ala-ylä asteelle, jossa sai tunnollinen opiskelija pitää varansa koska oli jollakin tavalla erilainen.

Luultavasti menee ainakin kymmenen vuotta että pääsee hokemista eroon. Luultavasti muodostuneet jo vähän tavaksi tuossa ajassa ja istuvat tiukassa. Yritä opettaa sanomaan jotain muuta, kuten anteeksi. Yleensö sanonnan vaihtaminen onnistuu helpommin kuin siitä luopuminen.

 

[sjsk]

Muistimpa tuossa, että olin ennen itsekin "vaistomaisesti puolustautuva"... kävin 3 vuotta viikoittain terapiassa, myös EMDR terapiaa sain sekä harjoituksia itsensä ja omien rajojen puolustamiseen. Ja nyt reilu 2 vuotta terapian loppumisen jälkeen, en enää edes muistanut että käyttäydyin ennen samallai kuin miehesi..

Eli miehellesi vaikka maksullinen, laadukas terapeutti, joka on nimenomaan traumaterapeutti. Ja joka voisi näitä omaraja-harjoituksiakin tehdä.. ja opettaa ihan käytännössä itsensä ja rajojensa puolustamista. (Esim. Terapeutti lähestyi minua ja kun hän oli mielestäni tarpeeksi lähellä, minun piti työntää käsillä hänet pois. Eka kerralla tosin peräännyin ja menin lattialle nurkkaan kippuraan ja suojasin käsilläni päätäni. Mutta muutamien harjoitusten jälkeen onnistuin toimimaan kun tunsin oloni epämiellyttäväksi tai kuvittelin uhkaavaksi.)