Ollaan oltu avomiehen kanssa parisuhteessa pari vuotta, josta yhdessä ollaan asuttu puoli vuotta. Meillä on mennyt ihan mukavasti muutamia pikkukinoja ja paria isompaa riitaa lukuunottamatta, ollaan ns. vakiinnuttu.
Eilen illalla oltiin saunassa ja mies pamautti ihan yhtäkkiä ilman että oli puhetta oikeastaan mistään (paitsi "Kylläpä tämä sauna rentouttaakin raskaan päivän jälkeen" ja "Kyllä puusaunassa tulee hyvät löylyt.") että viime aikoina hänellä on ollut ikävä entistä tyttöystäväänsä, ja on miettinyt, että miksi asiat eivät voineet mennä hyvin.
Erosivat reilun kolme vuotta sitten, ja mies oli likemmäksi vuoden sinkkuna ennen kuin alkoi kanssani tapailemaan tai mitään miettimään.
Mä en nyt tiedä miten olisi pitänyt reagoida, mutta mä loukkaannuin. En sanonut sitä miehelle, en itse asiassa antanut millään tavalla ymmärtää, että olisin loukkaantunut. Olin vaan, että ok. Mies kyllä kysyikin, että haittasivatko hänen sanansa nyt minua. Minä siinä sitten hieman hämmentyneenä, että miehen ajatuksiahan nuo ovat, että minkäpä niille voi.
Loppuilta meni jotenkin tosi vaisuissa tunnelmissa minun osaltani, kuten on mennyt myös tämä päivä. Illalla oli alunperin tarkoitus, että katsotaan yhdessä elokuva ja hiippaillaan sitten nukkumaan, mutta mua ei enää huvittanut lainkaan. Katsoin kyllä elokuvasta osan, mutta poistuin sitten valtaisan väsymyksen turvin (joka tosin ei ollut valetta lainkaan, sekään) nukkumaan aiemmin kuin mies.
Mies on ollut tänään ihan oma itsensä, mutta minulla on edelleen tosi paha mieli
Arvostan rehellisyyttä ja on hyvä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, mutta en suoraan sanoen tiedä, olisinko halunnut kuulla tuota. Tuli fiilis, että mies haikailee entisten aikojen perään... Totta kai varmaan itse kukin välillä sivuaa aiemmin tapahtuneita asioita päässään tavalla tai toisella, mutta...
En nyt haluaisi olla mikään hysteerinen ämmäkään, joten en kai siksi ole aukaissut sanaista arkkuani. Kertokaapa te nyt vuorostanne miten te tämän asian näette ja pitäisikö/kannattaisiko minun sanoa miehelle yhtään mitään vai koettaa unohtaa tuo ja olla/jatkaa kuten ennenkin? Kaveri antoi jo eroneuvoja, "Eihän tosta mitään tuu jos X harmittelee ettei Y:n kanssa menneetkään asiat niin kuin pitivät, erosta on kuitenkin sen verran aikaa ja olette pari vuotta olleet yksissä, joten..." Mutta ehkä tässä nyt ei kuitenkaan eroamassa olla yhden "pikkuasian" tähden. Mutta siis?
.