Mies saattaa kesken mun puhumisen lähteä toiseen huoneeseen!!!!

[ärsyttää]

Siis ensin selkeesti jo heti alussa saattaa alkaa nojaileen levottomasti ja hokee "niin, niin" eli hoputtaa sanomaan yli nopeeta asian. Ja sitten saattaa ottaa esim. kahvikuppinsa ja menee olkkariin!!!

Todella törkeetä, toisella juttu kesken ja häipyy pois. Pitääkö mennä perässä ja puhua loppuun, jatkaa toisesta huoneesta vai lopettaa juttu siihen ja katsoa kysyykö se edes jatkoa???
Ja entä jos ei edes kysy? Mitäs sitten?
Tehdä samoin kun mies alkaa jotain puhumaan. kävellä vaan ykskaks veke?
Ei tulis mieleenkään, mulla sentäs jotain käytöstapoja.

Myönnän että joskus alan kertoa juttua pidemmän kaavan mukaan, mutten läheskään aina ja jos sanon yhellä lauseella (siltä tuntuu että pitäs tiivistää) ni paljon oleellista jäis pois. Kyllä se itekkin välillä esim. tänään puhu vaikka ja mitä ja kuuntelin ja sit kun mä rupesin kertoo omaani ni alko tuo "ni, ni" hopu, hopu.

RAIVOSTUTTAVAA! Mitä teen seuraavan kerran??? Oon joskus sanonu tästä ja aina se vaan toistuu.

 

[hoooop]

Mulla sama juttu. Ehdotuksia kellään?

 

[Timppa]

Itse teen niin että katson telkkaria, nyökyttelen tasaiseen tahtiin ja välillä sanon "joo". Vielä kun välillä vilkaisee puolisoa niin se luule että kuuntelen. Usein kyllä tulee yllätyksiä "olihan tästä puhetta"- muodossa mutta mitäpä sitten!

 

["jihuu"]

Mä en edes puhu monisanaisesti, enkä kerro juttuja pitkän kaavan mukaan, mutta silti tuntuu että mies ei viitsi kuunnella. Tosi usein käy niin, että kesken lauseen tulee hälle aina mieleen jotain muuta, telkkarista tulee joku hyvä juttu tai muuta jolla saa mut keskeytettyä.

 

[thetööt]

Jospa jatkossa minimoit joutavan jaarittelun ja sanot asiasi lyhyesti

 

[lkjkllkj]

No en mä nyt ainakaan menisi perässä jankuttaan juttua loppuun, kun kerran toinen noin selvästi osoittaa ettei jaksa kuunnella sun juttujasi :O Mä jättäisin jutut kertomatta ja antaisin miehen ihmetellä mistä nyt tuulee Ja olen niin pirullinen, et saattaisimpa tehdä ukolle smanlailla, kun hän puhuu itseään kiinnostavasta asiasta...

 

[PipariSuu]

Jospa jatkossa minimoit joutavan jaarittelun ja sanot asiasi lyhyesti

Näin.

Tai otat puheeksi sen, että onko jorinasi tylsiä ja kertoisi etukäteen, koska haluaa tekstin lyhyen kaavan mukaan.. Tai sanoisi ennenkuin lähtee veke, että sori nyt ei enää jaksa kuunnella..

 

["jutta"]

Itse teen niin että katson telkkaria, nyökyttelen tasaiseen tahtiin ja välillä sanon "joo". Vielä kun välillä vilkaisee puolisoa niin se luule että kuuntelen. Usein kyllä tulee yllätyksiä "olihan tästä puhetta"- muodossa mutta mitäpä sitten!

Kyllä mä ainakin huomaan kun mies tekee tuota. Mutta joskus täytyy vaan saada joku asia puhuttua loppuun ihan itseni takia. Vaikka tiedän että se on todellisuudessa vaan yksinpuhelua. Mutta jotenkin kivempi puhua yksin kun toinen on edes siinä näkyvillä, vaikka ei kuuntelis.

 

[PipariSuu]

No en mä nyt ainakaan menisi perässä jankuttaan juttua loppuun, kun kerran toinen noin selvästi osoittaa ettei jaksa kuunnella sun juttujasi :O Mä jättäisin jutut kertomatta ja antaisin miehen ihmetellä mistä nyt tuulee Ja olen niin pirullinen, et saattaisimpa tehdä ukolle smanlailla, kun hän puhuu itseään kiinnostavasta asiasta...

Kosto nyt ei ainakaan auta ketään ja itsesasiassa varmaankin vain pahentaa siten, että jopa lapsille tulee kuva, että on ok juttu vain lähteä kesken juttua pois...

Ottakaa asia puheeksi ennemmin...

 

[Paatunut Parahdus]

Mies yleensä käskee kuuntelemaan ja keskittymään. Se loukkaa ja on todella toista mitätöivää (siis pois käveleminen). En tee sitä tahallani tai jos huomaan tekeväni sitä, yritän pysähtyä. Se ei vain oikein aina onnistu ihan parhaalla mahdollisella tavalla.

 

[uij]

No teet samalla tavalla miehellesi, jos hän harrastaa tuota pitemmän kaavan mukaan puhumista. Ehkä kaikkein paras keino kuitenkin olisi sanoa miehelle ihan suoraan asiasta, lyhyen kaavan tyylillä.

 

["mä"]

Korota ääntäsi ja kysy: "Kuulethan varmasti puheeni sinne?"

 

[ärsyttää]

No en mä nyt ainakaan menisi perässä jankuttaan juttua loppuun, kun kerran toinen noin selvästi osoittaa ettei jaksa kuunnella sun juttujasi :O Mä jättäisin jutut kertomatta ja antaisin miehen ihmetellä mistä nyt tuulee Ja olen niin pirullinen, et saattaisimpa tehdä ukolle smanlailla, kun hän puhuu itseään kiinnostavasta asiasta...

No näin teen ens kerran. Lopetan jutun siihen ja katotaan huomaako edes että lopetin...jos ei, niin HETI seuraavan kerran lähen veke kun HÄN alkaa jaaritella omiaan. Ja jos sanoo siitä, ni tokaisen että "teen niin kuin sinäkin, huomaatkos miten ärsyttävää"...jos ei siitä tajua ni en puhu enää mitään kuin kahdella sanalla.

Sitten se kyselee, miksi, miten niin, siis täh jne.

 

["Iina"]

On tosiaan törkeää lakata kuuntelemasta, kun toisella on juttu kesken. Olen kuitenkin todennut, että joidenkin ihmisten kohdalla on pakko käyttäytyä huonosti (teen lähtöä toiseen huoneeseen ja jään hetkeksi ovensuuhun odottamaan, josko toinen saisi vauhtia juttuunsa). Töissä meillä on yksi ihminen, jolta ei juttu lopu koskaan. En tiedä kehtaisiko alkaa sanoa hänelle jotakin (mitä?), että hän saisi sanottua vain oleelliset asiat, kun töitäkin pitäisi tehdä välillä ja muutenkaan jos on hetken rauhallistä, ei sitä aikaa vältämättä halua käyttää jonkun aivan epäoleellisen kuuntelemiseen. Tuo ihminen on naimisissa ja olen aina miettinyt minkälainen hänen miehensä mahtaa olla, kun kestää tuota. Ehkä se oletkin sinä ap, eikä miehesi todellakaan jaksa sinua Minä tykkään höpötellä kaikenlaisista asioista, mutta jos toinen on semmoinen, että aloittaa vaikka jostain omaan elämäänsä liittyvästä asiasta, mutta lipeääkin sitten ja kertoo kaikkien sukulaistensa (joista minä en tunne ketään) vastaavat sattumukset, niin eipä jaksa kiinnostaa. Kerran kun kehuin kuinka hyvä pukuhuone meillä töissä on, tuo työkaveri kertoi minkälaisissa erilaisissa pukuhuoneissa on itse työuransa aikana pukeutunut ja sen jälkeen jonkun tuttunsa kaikki erilaiset pukuhuoneet. Jösses, olipa todella kiinnostavaa:O

Kerropa ap, mikä olisi oikea suhtautumistapa, jos haluaa että toinen saa sanottua asiansa, mutta ei kerro kaikkia jutun sivujuonteita.

 

[true]

[QUOTE="Iina";24755973]On tosiaan törkeää lakata kuuntelemasta, kun toisella on juttu kesken. Olen kuitenkin todennut, että joidenkin ihmisten kohdalla on pakko käyttäytyä huonosti (teen lähtöä toiseen huoneeseen ja jään hetkeksi ovensuuhun odottamaan, josko toinen saisi vauhtia juttuunsa). Töissä meillä on yksi ihminen, jolta ei juttu lopu koskaan. En tiedä kehtaisiko alkaa sanoa hänelle jotakin (mitä?), että hän saisi sanottua vain oleelliset asiat, kun töitäkin pitäisi tehdä välillä ja muutenkaan jos on hetken rauhallistä, ei sitä aikaa vältämättä halua käyttää jonkun aivan epäoleellisen kuuntelemiseen. Tuo ihminen on naimisissa ja olen aina miettinyt minkälainen hänen miehensä mahtaa olla, kun kestää tuota. Ehkä se oletkin sinä ap, eikä miehesi todellakaan jaksa sinua Minä tykkään höpötellä kaikenlaisista asioista, mutta jos toinen on semmoinen, että aloittaa vaikka jostain omaan elämäänsä liittyvästä asiasta, mutta lipeääkin sitten ja kertoo kaikkien sukulaistensa (joista minä en tunne ketään) vastaavat sattumukset, niin eipä jaksa kiinnostaa. Kerran kun kehuin kuinka hyvä pukuhuone meillä töissä on, tuo työkaveri kertoi minkälaisissa erilaisissa pukuhuoneissa on itse työuransa aikana pukeutunut ja sen jälkeen jonkun tuttunsa kaikki erilaiset pukuhuoneet. Jösses, olipa todella kiinnostavaa:O

Kerropa ap, mikä olisi oikea suhtautumistapa, jos haluaa että toinen saa sanottua asiansa, mutta ei kerro kaikkia jutun sivujuonteita.[/QUOTE]

Mä menen tällaisten kanssa aina jotenkin lukkoon. Hymyilen ja nyökyttelen ja mietin koko ajan miten pääsen pois tilanteesta. Ja toinen vaan jatkaa ja jatkaa....

 

["mä"]

Vaimolla saattaa kerta toisensa jälkeen lähteä juttu polveilemaan kolmannelle tai neljännelle syvyystasolle, niin alkaahan siinä yhden simppelin asian selittäminen venymään.

 

[ärsyttää]

[QUOTE="Iina";24755973]On tosiaan törkeää lakata kuuntelemasta, kun toisella on juttu kesken. Olen kuitenkin todennut, että joidenkin ihmisten kohdalla on pakko käyttäytyä huonosti (teen lähtöä toiseen huoneeseen ja jään hetkeksi ovensuuhun odottamaan, josko toinen saisi vauhtia juttuunsa). Töissä meillä on yksi ihminen, jolta ei juttu lopu koskaan. En tiedä kehtaisiko alkaa sanoa hänelle jotakin (mitä?), että hän saisi sanottua vain oleelliset asiat, kun töitäkin pitäisi tehdä välillä ja muutenkaan jos on hetken rauhallistä, ei sitä aikaa vältämättä halua käyttää jonkun aivan epäoleellisen kuuntelemiseen. Tuo ihminen on naimisissa ja olen aina miettinyt minkälainen hänen miehensä mahtaa olla, kun kestää tuota. Ehkä se oletkin sinä ap, eikä miehesi todellakaan jaksa sinua Minä tykkään höpötellä kaikenlaisista asioista, mutta jos toinen on semmoinen, että aloittaa vaikka jostain omaan elämäänsä liittyvästä asiasta, mutta lipeääkin sitten ja kertoo kaikkien sukulaistensa (joista minä en tunne ketään) vastaavat sattumukset, niin eipä jaksa kiinnostaa. Kerran kun kehuin kuinka hyvä pukuhuone meillä töissä on, tuo työkaveri kertoi minkälaisissa erilaisissa pukuhuoneissa on itse työuransa aikana pukeutunut ja sen jälkeen jonkun tuttunsa kaikki erilaiset pukuhuoneet. Jösses, olipa todella kiinnostavaa:O

Kerropa ap, mikä olisi oikea suhtautumistapa, jos haluaa että toinen saa sanottua asiansa, mutta ei kerro kaikkia jutun sivujuonteita.[/QUOTE]

En mä ole sellainen että kerron noin kuin kuvailit. Tänäänkin heti kun aloitin mies alkoin nojaileen ja "ni, ni" ja ei sitä ois voinu paljoo lyhyemmin sanoa tai iso osa ois menny ohi...
En tiedä, sano että kertoo sen oleellisen tai ilman niitä sivujuonteita. En mä aloita mitään sivujuttuja vaan sen mitä tapahtui. Mutta tuntuu että sekin pitäisi sanoa kahdella sanalla...aika vaikeeta.

 

[Tepadj]

Oot vaan niin vitun tylsä ämmä :::--D

 

["Iina"]

En mä ole sellainen että kerron noin kuin kuvailit. Tänäänkin heti kun aloitin mies alkoin nojaileen ja "ni, ni" ja ei sitä ois voinu paljoo lyhyemmin sanoa tai iso osa ois menny ohi...
En tiedä, sano että kertoo sen oleellisen tai ilman niitä sivujuonteita. En mä aloita mitään sivujuttuja vaan sen mitä tapahtui. Mutta tuntuu että sekin pitäisi sanoa kahdella sanalla...aika vaikeeta.

Sitten ei auta varmaan kuin nostaa kissa pöydälle ja yrittää keskustella asiasta, mistä epäilen kyllä seuraavan pahaa mieltä sinulle. Toinen vaihtoehto on se, että yrität tulkita millä tuulella miehesi on, onko seurallisella päällä vai haluaako touhuta omiaan rauhassa. Minun mieheni ei poistu paikalta, mutta huomaan välillä että hän ei keskity yhtään siihen mitä minä puhun. Ajattelen silloin valinneeni huono hetken jutustelulle. Minä jaksan itse kuunnella aina mieheni juttuja, paitsi silloin kun katson telkkarista jotain tosi mielenkiinoista ja hyssyttelen silloin miestä, eikä hän loukkaannu siitä.

 

["vieras"]

Naiset puhuvat aivan liikaa. Hommaa naispuolisia ystäviä joille puhua, ei kukaan terve heteromies yksinkertaisesti jaksa sitä loputonta kaakatusta mitä te naiset harrastatte.

 

[Chala]

Sen mielenkiinto nyt vain yksinkertaisesti siirtyi muualle. Ei voi miehen odottaa keskittyvän kauhean kauaa yhteen asiaan, tai sitten se menee nyökyttelyksi ja kuuntelun teeskentelemiseksi

Mites olis jos puhuisitte asiasta ihan keskenänne?

 

["Argh"]

Jos mies toistuvasti poistuisi paikalta, kun kerron asiaani, istuttaisin esim. keittiön pöydän ääreen ja sammuttaisin telkkarit, radiot ym. ja pyytäisin laskemaan lehden, puhelimen jne pois käsistä ja ulottumattomille. Sanavalintana voisi olla vaikkapa "Nyt saatana istut alas ja kuuntelen joka ainoan sanan mitä minulla on sanottavana, ja näytät siltä kuin asia kiinnostaisi". Istuisin vastapäätä ja tiukasti silmiin katsellen kertoisin sen kahden lauseen asiani (kaupassa oli appelsiinit tarjouksessa, mutta näyttivät niin huonoilta että ostin kuitenkin omenia), jonka jälkeen antaisin luvan poistua. Kyse ei ole siitä, onko asia tärkeä, vaan siitä, kuinka puolisoa kohdellaan. Jos ei itse ymmärrä edes sanomisen jälkeen, pitää koulutusmenetelmiä hiukka jyrkentää.

Todellisuudessa en itse aina jaksa kuunnella miehen juttuja, eivätkä omanikaan aina niin häävejä ole. Kumpikaan ei kuitenkaan haihdu paikalta, vaan jos on joku tärkeämpi asia kesken (ruuanlaitto vaiheessa, tärkeä sähköposti pitää saada lähtemään mahdollisimman pian, joskus jopa se tv-ohjelmakin), siitä voi mainita toiselle, joka kertoo sitten juttunsa myöhemmin tai jos tilanteeseen sopii, kulkee perästä kertomassa juttuaan.

Marttyyrihenkiset "kokeilen, huomaako se mitään" ei tule toimimaan, sillä asenteella hakee vain pahaa mieltä ja kaunaa kannettavaksi - itselleen. Ei se huomaa ennen kuin ensi kesänä.

 

["jaako"]

Miehen korvat ei mitenkään jaksa kuunnella kaikkia naisen tyhjänpäiväisiä höpinöitä. Ei sellaista voi mieheltä vaatia.

 

[Millenia]

[QUOTE="Argh";24756108]Jos mies toistuvasti poistuisi paikalta, kun kerron asiaani, istuttaisin esim. keittiön pöydän ääreen ja sammuttaisin telkkarit, radiot ym. ja pyytäisin laskemaan lehden, puhelimen jne pois käsistä ja ulottumattomille. Sanavalintana voisi olla vaikkapa "Nyt saatana istut alas ja kuuntelen joka ainoan sanan mitä minulla on sanottavana, ja näytät siltä kuin asia kiinnostaisi". Istuisin vastapäätä ja tiukasti silmiin katsellen kertoisin sen kahden lauseen asiani (kaupassa oli appelsiinit tarjouksessa, mutta näyttivät niin huonoilta että ostin kuitenkin omenia), jonka jälkeen antaisin luvan poistua. Kyse ei ole siitä, onko asia tärkeä, vaan siitä, kuinka puolisoa kohdellaan. Jos ei itse ymmärrä edes sanomisen jälkeen, pitää koulutusmenetelmiä hiukka jyrkentää.

Todellisuudessa en itse aina jaksa kuunnella miehen juttuja, eivätkä omanikaan aina niin häävejä ole. Kumpikaan ei kuitenkaan haihdu paikalta, vaan jos on joku tärkeämpi asia kesken (ruuanlaitto vaiheessa, tärkeä sähköposti pitää saada lähtemään mahdollisimman pian, joskus jopa se tv-ohjelmakin), siitä voi mainita toiselle, joka kertoo sitten juttunsa myöhemmin tai jos tilanteeseen sopii, kulkee perästä kertomassa juttuaan.

Marttyyrihenkiset "kokeilen, huomaako se mitään" ei tule toimimaan, sillä asenteella hakee vain pahaa mieltä ja kaunaa kannettavaksi - itselleen. Ei se huomaa ennen kuin ensi kesänä.[/QUOTE]
Ihana tuo esimerkki. Välillä olen itse tehnyt melko samalla tavalla, ja suurinpiirtein yhtä tärkeästä asiasta . Ollaan molemmat aika huonoja kuuntelemaan, sillä erolla että minä uskon jälkeenpäin että en ole hajamielisyyksissäni kuunnellut kun taas mies aina väittää kivenkovaan että "et kyllä ole sanonut" vaikka ei muista puoliakaan mitä kukaan sanoo.

 

[Suzyanne]

Itse teen niin että katson telkkaria, nyökyttelen tasaiseen tahtiin ja välillä sanon "joo". Vielä kun välillä vilkaisee puolisoa niin se luule että kuuntelen. Usein kyllä tulee yllätyksiä "olihan tästä puhetta"- muodossa mutta mitäpä sitten!

Tätä mun mieheni käyttää, silloin kun kerron asioita pidemmän kaavan mukaan.

Paras olisi tietty kuunnella, mutta on toikin parempi kuin ap:n miehen tapa, joka on törkeää.