V
"vieras"
Vieras
Mulla on tällä hetkellä todella hämmentynyt olo. Tämä onkin syy, miksi tänne palstalle kirjoitan. Ei ole ketään kelle tästä voisin tai oikeastaan kehtaisinkaan puhua, tuntuisi jotenkin nololta. Niinpä siis valikoiduin vuodattamaan ongelmiani tänne, toivottavasti saan rakentavia vastauksia.
Meidän perheeseen kuuluu kuusi henkilöä. Mies, minä, sekä neljä lastamme. Yksi lapsista ei ole biologisesti miehen, mutta on aina kuulunut perheeseemme ja mies on pitänyt häntä omana poikanaan. Mies tuli mun ja pojan elämään pojan ollessa vauva, ja miehen ja pojan suhde onkin muodostunut mielestäni ihan tyypilliseksi vanhempi-lapsi suhteeksi, mikä ei ole nähdäkseni mitenkään eronnut siitä, millainen suhde miehellä on näihin meidän biologisesti yhteisiin lapsiin.
Mies on ollut hyvä isä. On kohdellut poikaa kaikinpuolin tasa-arvoisesti. On omasta tahdostaan ja aloitteestaan halunnut osallistua niihinkin hankintoihin, joita poikaa varten on tehty. Tyyliin sänkyä, muuta tarvittavaa huonekalua pojan huoneeseen. Alussa koetin estellä, että eihän sun nyt tarvi, mutta mies naurahti estelyilleni sanoen, että kyllähän hän nyt poikansa tarvehankintoihin haluaa osallistua. Aluksi kursailin, mutta sitten sovittiin, että kun jotain suurempaa hankintaa (juuri huonekalua tms.) pitää hankkia, niin hankitaan yhdessä. Näin on tehty myös muiden lastemme kohdalla.
Nyt yhtäkkiä mies on ruvennut erittelemään sitä, kenen kuuluu tässä perheessä mitäkin maksaa. Oltiin puhuttu, että pojalle aletaan pikku hiljaa hankkimaan runkopatjasänkyä. Oltiin katsottu sänkykin valmiiksi ja sovittu, että hankitaan se yhdessä niin kuin aina ennenkin. Muutama päivä sitten mies avasi suunsa ja tokaisi, että pojan elatus ei kyllä oikeastaan kuulu hänelle mitenkään - ja että minä saan hankkia pojalle sängyn ihan niin päin kuin lystään.
Siis enhän mä ole miehen vaatinut pojalle ostavan yhtään mitään, eikä tässä nyt olekaan kysymys siitä että voi voi kun mies ei anna rahaa. Se vain, että tuo tuli aivan puskista ja jotenkin heräsi kysymys siitä, mitä taustalla on ja rupeaako miehen ja pojan suhde nyt muuttumaan jotenkin muutenkin, kun mies tuolla tavoin alkaa asioita erittelemään.
Mä en tiedä, mitä ajatella, enkä tiedä sitäkään, mitä oikein sanoisin miehelle, vaikka puhumisen tarve onkin.
Auttakaa mua selventämään ajatuksiani.
Meidän perheeseen kuuluu kuusi henkilöä. Mies, minä, sekä neljä lastamme. Yksi lapsista ei ole biologisesti miehen, mutta on aina kuulunut perheeseemme ja mies on pitänyt häntä omana poikanaan. Mies tuli mun ja pojan elämään pojan ollessa vauva, ja miehen ja pojan suhde onkin muodostunut mielestäni ihan tyypilliseksi vanhempi-lapsi suhteeksi, mikä ei ole nähdäkseni mitenkään eronnut siitä, millainen suhde miehellä on näihin meidän biologisesti yhteisiin lapsiin.
Mies on ollut hyvä isä. On kohdellut poikaa kaikinpuolin tasa-arvoisesti. On omasta tahdostaan ja aloitteestaan halunnut osallistua niihinkin hankintoihin, joita poikaa varten on tehty. Tyyliin sänkyä, muuta tarvittavaa huonekalua pojan huoneeseen. Alussa koetin estellä, että eihän sun nyt tarvi, mutta mies naurahti estelyilleni sanoen, että kyllähän hän nyt poikansa tarvehankintoihin haluaa osallistua. Aluksi kursailin, mutta sitten sovittiin, että kun jotain suurempaa hankintaa (juuri huonekalua tms.) pitää hankkia, niin hankitaan yhdessä. Näin on tehty myös muiden lastemme kohdalla.
Nyt yhtäkkiä mies on ruvennut erittelemään sitä, kenen kuuluu tässä perheessä mitäkin maksaa. Oltiin puhuttu, että pojalle aletaan pikku hiljaa hankkimaan runkopatjasänkyä. Oltiin katsottu sänkykin valmiiksi ja sovittu, että hankitaan se yhdessä niin kuin aina ennenkin. Muutama päivä sitten mies avasi suunsa ja tokaisi, että pojan elatus ei kyllä oikeastaan kuulu hänelle mitenkään - ja että minä saan hankkia pojalle sängyn ihan niin päin kuin lystään.
Siis enhän mä ole miehen vaatinut pojalle ostavan yhtään mitään, eikä tässä nyt olekaan kysymys siitä että voi voi kun mies ei anna rahaa. Se vain, että tuo tuli aivan puskista ja jotenkin heräsi kysymys siitä, mitä taustalla on ja rupeaako miehen ja pojan suhde nyt muuttumaan jotenkin muutenkin, kun mies tuolla tavoin alkaa asioita erittelemään.
Mä en tiedä, mitä ajatella, enkä tiedä sitäkään, mitä oikein sanoisin miehelle, vaikka puhumisen tarve onkin.
Auttakaa mua selventämään ajatuksiani.
