mies pilasi lapsen uuden vuoden, tai olihan lapsikin osaksi syypää mutta

["lörppö"]

eli lapsi on tokaluokkalainen, jolla on mm.neurologinen oireyhtymä, ja tämän vuoksi impulssikontrolli heikko ym

käytös on hankalaa joka päivä,vaikkakin helpottunut ajan myötä pikku hiljaa kuitenkin.

Mutta tämä lapsi lyö herkästi sisaruksia, ja nyt hermostu jostain ihan pienestä ja mottasi sisarustaan. Mies sitte totesi että iltapalalle,hammaspesulle ja nukkumaan(lähti sisaruksien kanssa raketteja kattomaan) meidän piti mennä yhdessä. minä kyllä kestän asian,mutta minusta vähän liikaa lapselle... uusivuosi ja sitä myöden ne raketit on kuitenkin nähtävillä seuraavan kerran vuoden päästä, aika kohtuton aika minusta odottaa.

Vaikka toki olen sitä mieltä että lapsi tarvitsee rajat ja seuraamukset,mutta mpitikö ne just olla nää? tekis miel ikäydä sanoo lapselle että kömmi tänne katsomaan raketteja edes olohuoneen ikkunasta,mutta silloin astuisin mieheni varpaille ja söisin hänen uskottavuutta kasvattajana. olen tavallaan puun ja kuoren välissä, en saisi vahingoittaa isän auktoriteettia, mutta en halua lapselle kohtuutonta rangaistusta.

Miten itse toimisitte?

 

[ehdottomasti]

ottaisin olohuoneeseen katsomaan raketteja.

 

["vieras"]

mä hakisin sen muksun sieltä makkarista

 

["vieras"]

Mikä neurologinen oireyhtymä?
Ei silti saa lyödä toisia. Mulle riittäisi, että pyytäisi anteeksi ja jos sekin antaisi anteeksi jota on lyönyt. Sitten saisi tulla katsomaan raketteja muun perheen kanssa.

 

[anon]

makkarissakin lienee ikkuna, jos ei ihan maan alla ole?

 

["mama"]

Minusta rangaistus on ihan hyvä ottaen huomioon teon vakavuuden. Väkivaltaisuus pitää kitkeä välittömästi pois ja lapsen ymmärtää että keneenkään EI KOSKETA! Ehkäpä juurikin rangaistuksen kovuudesta johtuen hän miettii asiaa tosissaan. Älä missään nimessä lepsuile!

 

[Hyvä isä!]

Lapsi nimenomaan pilasi uuden vuoden itseltään, ei miehesi! Kyllä tokaluokkalainen jo ymmärtää mitä lyömisestä seuraa.

 

["aloittaja"]

Lapsi nimenomaan pilasi uuden vuoden itseltään, ei miehesi! Kyllä tokaluokkalainen jo ymmärtää mitä lyömisestä seuraa.

tota miten se lapsi voi tietää että menee rakettien katsominen sivu suun kun kukaan ei ole sitä etukäteen hänelle sanonut?

no hän ei ehkä ymmärrä samalla tavalla kuin muut ikäisensä. toki asiaa auttaa johdonmukaiset seuraukset että oppii hahmottaa syy seuraussuhteita,mutta mun mielestä silti uuden vuoden raketit ei voi olla se seuraus.. johtuen siitä miten kauan menee seuraavaan mahdollisuuteen.eri asia sitten jok uuimahalli reissu tms.

 

["Vieras"]

No on aika kohtuutonta. Jos lapsi vielä normaalistikin on "helposti lyövä" ja arkena selvii teosta anteeksipyynnöllä? Jäähyllä? Millä lie, niin nyt vietiin sitten koko juhla. Oisko se joulunakin laitettu nukkumaan ennen lahjojen jakoa, jos olisi suuttunut?

Lyöminen on väärin ja siitä pitää rankaista, mutta ei noin että ilman varoitusta otetaan jotain noin suurta pois.

 

["aloittaja"]

makkarissakin lienee ikkuna, jos ei ihan maan alla ole?

jep ja ikkunoissa pimennysverhot!

 

["vieras"]

Sopiva rangaistus. Rangaistuksen kuuluu olla sellainen, että se jää mieleen ja sen muistaa kun seuraavan kerran päättää lyödä toisia.

Löi toista, sai rangaistuksen, tuli paha mieli -> lohdutusta. EI NÄIN

 

["mama"]

[QUOTE="aloittaja";27791163]tota miten se lapsi voi tietää että menee rakettien katsominen sivu suun kun kukaan ei ole sitä etukäteen hänelle sanonut?

no hän ei ehkä ymmärrä samalla tavalla kuin muut ikäisensä. toki asiaa auttaa johdonmukaiset seuraukset että oppii hahmottaa syy seuraussuhteita,mutta mun mielestä silti uuden vuoden raketit ei voi olla se seuraus.. johtuen siitä miten kauan menee seuraavaan mahdollisuuteen.eri asia sitten jok uuimahalli reissu tms.[/QUOTE]

Onko hän siis älyllisesti kehittymätön vai miten ei ymmärrä samalla lailla kuin ikäisensä? Ja kyllä mä edelleen olen sitä mieltä että tuo rangaistus on oikein jos lapsi kerran lyö herkästi. Häntä siis on ennenkin varoiteltu ja rangaistu, eikö? Onko mielestäsi sisaruksia kohtaan oikein että yksi tulee ja mottaa päin näköä johon isä/äiti reagoi käskemällä pyytää anteeksi. Lapsi mottaa toisen kerran johon äiti/isä reagoi sanomalla että jos vielä lyöt et pääse katsomaan raketteja. Lapsi mottaa kolmannen kerran ja jää paitsi rakettien katsomisesta? KENEN UUSI VUOSI TÄSSÄ KOHTAA MAHTAA OLLA PILALLA?
On totta että teko ja rangaistus pitää kulkea käsikädessä, tässä ei kuitenkaan ollut kyse kiukuttelusta ruokapöydässä eikä ensikertaa tapahtuvasta mottaamisesta. SE LYÖMINEN ON KITKETTÄVÄ LAPSESTA POIS KOVIN OTTEIN JOS MUU EI TEHOA, jo ihan teidän muiden lasten vuoksi!

 

[Tavisten äidit HUUTAA]

Jos lapsella tosiaan neuro-ongelmaa ja impulssihäiriöitä, niin ei se lyöminen rankaisemalla lopu. Lapsen itsetunto menee vaan ihan paskaksi. Helppo on tavislasten vanhempien huudella. Itsekin ajattelin samoin, mutta nyt kun kasvatan lievää asperger-lasta, niin ajatukset on vähän erit. Lapselle jolla on vaikeuksia käytöksen kanssa (oikeasti neurologisia, eikä vaan "huonojen" vanhempien lepsun kasvatuksen tuloksena"), on ihan sama sanoa älä lyö, kun sanoisi pyörätuolissa istuvalle, että lähde juoksemaan. Kumpikaan ei PYSTY vaikka kuinka HALUAISI. Ap, tiedät ja tunnet lapsesi, jos rangaistus olisi oikea tapa, niin etteköhän jo olisi rankaisemalla saaneet lapsen oppimaan. Meillä toimintaterapiasta on ollut hyvää edistystä, ja nyt on päästy käsiksi käymisestä eroon, mutta se ei todellakaan käynyt helpolla.

Ja HUUTAJILLE tiedoksi, meillä on kaksi "normaalia" lasta, joiden kasvattaminen on ihan lasten leikkiä verrattuna tämän asperger-lapsen kasvattamiseen, eli ei olla lepsuja tai muutenkaan vapaan kasvatuksen vanhempia vaan ihan taviksia, mutta vähän kovemman mankelin kautta.

 

["..."]

[QUOTE="lörppö";27791100]eli lapsi on tokaluokkalainen, jolla on mm.neurologinen oireyhtymä, ja tämän vuoksi impulssikontrolli heikko ym

käytös on hankalaa joka päivä,vaikkakin helpottunut ajan myötä pikku hiljaa kuitenkin.

Mutta tämä lapsi lyö herkästi sisaruksia, ja nyt hermostu jostain ihan pienestä ja mottasi sisarustaan. Mies sitte totesi että iltapalalle,hammaspesulle ja nukkumaan(lähti sisaruksien kanssa raketteja kattomaan) meidän piti mennä yhdessä. minä kyllä kestän asian,mutta minusta vähän liikaa lapselle... uusivuosi ja sitä myöden ne raketit on kuitenkin nähtävillä seuraavan kerran vuoden päästä, aika kohtuton aika minusta odottaa.

Vaikka toki olen sitä mieltä että lapsi tarvitsee rajat ja seuraamukset,mutta mpitikö ne just olla nää? tekis miel ikäydä sanoo lapselle että kömmi tänne katsomaan raketteja edes olohuoneen ikkunasta,mutta silloin astuisin mieheni varpaille ja söisin hänen uskottavuutta kasvattajana. olen tavallaan puun ja kuoren välissä, en saisi vahingoittaa isän auktoriteettia, mutta en halua lapselle kohtuutonta rangaistusta.

Miten itse toimisitte?[/QUOTE]

Ehdottomasti pyydät raketteja katsomaan. Juttelette samalla rauhallisesti siitä miksei saa lyödä jne, jos sovitte miten voisi hyvittää. Sitten halaat lasta, hälle tärkeä kokea että hänestä välitetään kaikesta huolimatta.

 

[minnee]

Pohdin tässä, että jos lapsen rangaistuksia lieventää vaan sen takia, että on esim. uusi vuosi tms. on olemassa se riski, että lapsi hoksaa, että jos on joku erityinen tapahtuma hän voi käyttäytyä jotenkin huonommin. Seuraukset kun eivät ole vastaavat kuin normaalisti olisivat. Ja väkivalta on sellainen asia, että siitä tulisi olla isoja seurauksia noin isolle lapselle. Enpä tiedä, kannattaako mennä isän rangaistusta vesittämään - se saattaisi olla karhunpalvelus teille kaikille: isän uskottavuus murenisi pojan silmissä, pojalle voisi seuraavalla kerralla olla entistä vaikeampaa opettaa väkivallan vääryyttä, sisko saattaisi päätyä lyöntien kohteeksi uudestaan, ja sinun ja miehesi välit saattaisivat kiristyä ainakin tilapäisesti.

 

["mama"]

Jos lapsella tosiaan neuro-ongelmaa ja impulssihäiriöitä, niin ei se lyöminen rankaisemalla lopu. Lapsen itsetunto menee vaan ihan paskaksi. Helppo on tavislasten vanhempien huudella. Itsekin ajattelin samoin, mutta nyt kun kasvatan lievää asperger-lasta, niin ajatukset on vähän erit. Lapselle jolla on vaikeuksia käytöksen kanssa (oikeasti neurologisia, eikä vaan "huonojen" vanhempien lepsun kasvatuksen tuloksena"), on ihan sama sanoa älä lyö, kun sanoisi pyörätuolissa istuvalle, että lähde juoksemaan. Kumpikaan ei PYSTY vaikka kuinka HALUAISI. Ap, tiedät ja tunnet lapsesi, jos rangaistus olisi oikea tapa, niin etteköhän jo olisi rankaisemalla saaneet lapsen oppimaan. Meillä toimintaterapiasta on ollut hyvää edistystä, ja nyt on päästy käsiksi käymisestä eroon, mutta se ei todellakaan käynyt helpolla.

Ja HUUTAJILLE tiedoksi, meillä on kaksi "normaalia" lasta, joiden kasvattaminen on ihan lasten leikkiä verrattuna tämän asperger-lapsen kasvattamiseen, eli ei olla lepsuja tai muutenkaan vapaan kasvatuksen vanhempia vaan ihan taviksia, mutta vähän kovemman mankelin kautta.

No ei se ainakaan sisarusten asia ole koko ajan olla vastaanottavana osapuolena. Lapsi ei ymmärrä sitä seikkaa että jos hän lyö, hän saa rangaistuksen mutta jos veli lyö niin hän ei saakkaan rangaistusta. Ja se nyt ei ainakaan ole oikein että toinen rankaisee ja toinen ei siitä välitä vaan antaa lapsen ohittaa saamansa rangaistuksen. Jos lyömistä ei olla yrityksistä huolimatta saatu kitkettyä pois niin sitten on syytä vanhempien kääntyä ammatti-ihmisten puoleen jotta perheen muut lapset saavat elää väkivallatonta lapsuutta kuten heillä on oikeus.

 

["..."]

Jos se lyöminen kohdistuu helpoiten nimenomaan sisaruksiin, se voi olla oire siitä että tämä lapsi kokee olevansa jotenkin epäsuositummassa asemassa kuin sisarensa. Minkälaiset välit ovat sisaruksiin muuten?

Lähtisin kyllä purkamaan ongelmaa ihan muusta päästä. Olisikohan lapsi nimenomaan positiivisen huomion puutteessa, erityislasten kanssa mennään varmaan helposti sellaiseen negatiivisuuden kierteeseen. Ihan ymmärrettävistä syistä tosin, ihmisiähän kaikki vaan ovat.

 

[voi sentään]

ehkä mäkin tekisin tuossa poikkeuksen. sä olet paikalla olevana vanhempana oikeutettu muuttamaan kumman tahansa aiempaa päätöstä, ja keskustelette sitten asian keskenänne jälkikäteen. Se on eri asia sitten, jos alkaa systemaattisesti muutella toisen tuomioita vähän väliä, saati sitten se että ruvetaan haastamaan riitaa tai peräti kävelemään toisen yli lasten nähden.

joskus se armo on tärkeämpi kuin oikeus. ja jatkon kannalta, noin kova rangaistus pitäisi kyllä varoittaa etukäteen. se on liikaa jos se rämähtää varoittamatta niskaan ellei rikoskin ollut ihan poikkeuksellista laatua. ylipäätään jo meidän kolmevuotias perusrauhallinen muksu suuttuu senverran noissa tilanteissa, että rangaistus on sillä hetkellä yhtä tyhjän kanssa joka tapauksessa. Sanoisi, että ihan sama, jos osaisi muttei ole sitä vielä missään kuullut.

ja taitaa tuon ikäiselle olla jo tärkeämpi oppi se, että kiukustuttuaan (niinkuin isä äsken) voi olla kohtuuton ja nimenomaan adhd:nä pitää tietää mitä sitten tehdään että opitaan hyvittämään niitä tekosia.

 

[mmhmm]

[QUOTE="mama";27791275]No ei se ainakaan sisarusten asia ole koko ajan olla vastaanottavana osapuolena. Lapsi ei ymmärrä sitä seikkaa että jos hän lyö, hän saa rangaistuksen mutta jos veli lyö niin hän ei saakkaan rangaistusta. Ja se nyt ei ainakaan ole oikein että toinen rankaisee ja toinen ei siitä välitä vaan antaa lapsen ohittaa saamansa rangaistuksen. Jos lyömistä ei olla yrityksistä huolimatta saatu kitkettyä pois niin sitten on syytä vanhempien kääntyä ammatti-ihmisten puoleen jotta perheen muut lapset saavat elää väkivallatonta lapsuutta kuten heillä on oikeus.[/QUOTE]

Peesi. Itselläni myös neurologisesti poikkeava lapsi ja samat säännöt pätevät häneen perheessä kuin muihinkin. Hallaa tekee sellainen, että yritetään säästää lapsi rangaistuksilta; erityislapsi tarvitsee tavallista tiukemmat rajat + johdonmukaisuuden kasvatukseensa eikä sellainen käy, että kielletty juttu muuttuukin sallituksi.

 

["vieras"]

Jos juttelet miehen kanssa ja hän voisi lieventää rangaistusta? Kun silloin et niin hyppisi miehesi varpaille. Jos miehesi ei ole kotona, niin sitten voisit itse puuttua asiaan.

 

["vieras"]

Mun mielestä tuollaisesta pitää varoittaa lasta etukäteen, kertoa että jos jatkat tätä tai teet x, niin lähdet samantien sänkyyn illaksi.

 

["kaffe"]

vaikea paikka.
mutta tämä rakettihomma on kuitenkin vain yksittäinen juttu, se ei venettä käännä loppupeleissä kumpaankaan suuntaan. Mielestäni suurempi asia on puhua homma selväksi miehen kanssa. jos olette noin eri linjoilla (ja mies vähän tuulella käyvä?) niin siitä ei hyvä seuraa pitkällä tähtäimellä.

eli ihan todella tekisin kaikkeni luodakseni perheeseen yhteiset pelisäännöt, sellaiset, jotka ovat molempien vanhempien mielestä toimivat. Jos ei onnistu kahdestaan, niin sitten perheneuvolaan tms. apua saamaan.

 

["mama"]

[QUOTE="vieras";27791316]Mun mielestä tuollaisesta pitää varoittaa lasta etukäteen, kertoa että jos jatkat tätä tai teet x, niin lähdet samantien sänkyyn illaksi.[/QUOTE]

Kyllä jos kyse on jostain hiukan vähäpätöisemmästä asiasta kuin toisen lyöminen vai pitääkö sen sisaruksen ottaa useampi kerta turpiinsa ennenkuin mitään tapahtuu? Erityislapsi tai ei niin kyllä te olette aivan hakoteillä nyt.

 

["vieras"]

Kyllä se vaan on surkuhupaisaa kuinka ihmiset ei vain tajua että lapset ovat erilaisia ja kaikkiin ei rangaistuksetkaan tehoa. Ja sitä jeesustelua, huh.
Ja jos uutena vuotena on rangaistus se ettei näe raketteja niin eihän se nyt voi olla mikään "normirangaistus"? Vai paukutellaanko muilla päivittäin raketteja?
Tsemiä vain aapeelle. Itse painiskelen päivittäin samankaltaisten ongelmien kanssa. Esikoinen riiviö ja toinen itse enkeli. Miten olla tasapuolinen molemmille kun luonteet ovat kuin yö ja päivä? Helposti varmaan tulee esikoiselle syrjitty olo ja vaikutelma että toinen on suosikki. Ja negatiivinen kehä on valmis ja kaikki on taasen hankalempaa.
Mun mielestä rangaistus oli tässä tapauksessa väärä ja antaisin katsoa raketit. Mitä jos vaikka soittaisitte ja lyöjä pyytäisi anteeksi ja sitten saisi katsoa raketteja vaikka ikkunasta?

 

[leijona76]

[QUOTE="mama";27791327]Kyllä jos kyse on jostain hiukan vähäpätöisemmästä asiasta kuin toisen lyöminen vai pitääkö sen sisaruksen ottaa useampi kerta turpiinsa ennenkuin mitään tapahtuu? Erityislapsi tai ei niin kyllä te olette aivan hakoteillä nyt.[/QUOTE]

Totta. Meilläki erkka lapsi ja väkivalta on asia josta ei koskaan tule varoitusta vaan se on kerrasta poikki. Muista asioista varoitetaan eikä pärähdä samantien rangaistus. Rankaisun jälkeen asia käyään läpi ja jälleen mietitään mitkä oli ne sopivat keinot purkaa kiukkua.