V
"Väsynyt"
Vieras
Tai niin minä sen ainakin koen. Meillä on ollut aina seksielämä minun vastuulla. Ennen lapsia ei ongelmia oikeastaan ollutkaan. Nyt kolmen pienen lapsen kanssa haluni ovat vähentyneet, mutta eivät kadonneet ja tilaisuuksia on vähemmän.
Tilanne on nyt se että nuorin on 3kk ja mies nukkuu eri sängyssä eikä halua koska pitkällä tikullakaan, koska kokee haluavansa minua liikaa ja kiusaavansa itseään. Ehdottele ei koskaan, koska odottaa minun tekevän aloitteen. Joskus istuu sohvalla ja odottelee ja jos minä satun nukahtamaan lapsia nukuttaessa niin vetää hernettä nenään.
Painostusta tunnen, koska jos liian kauan menee, etten ole huolehtinut että meillä on seksiä niin tulee kauheita riitoja. Jostain muusta asiasta lähdetään ja taustalta löytyy sitten useamman päivän mykkäkoulussa ja huutamisessa seksi ja sen puute. Ongelma tuntuu kuulemma olevan mulla. "Sinä olet haluton, en minä". Halua tunnen silloin kun meillä on läheisyyttä, mutta sitähän ei enää ole. Toisaalta sekin tuntuu jo painostavalta, koska mies on itse sanonut että joskus kun on hellitellyt päivällä, että kokeili vaan, että irtoaako sillä seksiä. Olen sairaan väsynyt tähän seksi seksi ja seksi asiaan. Olen suostunut paineiden purkuun äkkiä vessassa ym. Olen sanonut, että sopii seksi vaikkei mieli tekisikään jotta tilanne helpottaisi. Vaan ei. Kun minun pitää haluta hillittömästi ja laittaa seksi elämä toimimaan. Haluaisin ja tarvisin vaan paljon läheisyyttä. että voisin oikeasti haluta. Ja kokea myös sen, että tämä asia ei kaadu mnun niskaan, ja minun huolehdittavaksi. Olen joskus sanonutkin olevani kateellinen niille naisille joiden miehet vonkaa. Meillä ei vongata, meillä vaan mökötetään ja pidetään etäisyyttää kun ei ole tarpeeksi usein seksiä.
Mulla pukkaa jo toistamiseen synnytyksen jälkeistä masennusta eikä vähäisin syy ole tämä meidän välinen tilanne. Tunnen jo olevani lievästi masentunut. Uudelleen aloittamani harrastukset eivät enää kiinnosta, olen todella itkuherkkä. Pelkään tulevaa ja olen jopa vihainen miehelleni ja myös itselleni tästä. Välistä tuntuu että vihaan koko seksiä, kun se pilaa koko perhe-elämän.
Ja mikä hupaisinta, meillä voisi olla ihan hyvä seksielämä. Olen aina nauttinut seksistä ja tähän mennessä en ole ryhtynyt seksiin sitä haluamatta. Tällä hetkellä en varmaan haluaisiko kovin usein (1-2 viikon välein ehkä) mutta voisin tietty auttaa miestäni. Mieheni on kovin epävarma itsestään ja kokee seksin olevan rakkauden ja välittämisen osoitus. Jos ei seksiä niin ei hellyyttäkään. Ehkäpä halut heräisi useamminkin, kun olisi sitä hellyyttä. Nyt tuntuu, että en halua ollenkaan, kun ukko pääätti tämän vuoksi muuttaa sohvalle.
Viime viikonloppuna sain jonkunlaisen romahduksen tämän kaiken keskellä. En tehnyt muuta kuin itkin, silloin mies muisti yhtäkkiä että olenkin jo kerran sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja vannoi tukeaan ym. Se ei kestänyt kauaa, kun pari päivää siitä jo taas oli seksi tapetilla tai siis minun haluttomuus ja muutto sohvalle.
Sekavaa sepustusta. Mitä ajatuksia herättää lukijoissaan?
Tilanne on nyt se että nuorin on 3kk ja mies nukkuu eri sängyssä eikä halua koska pitkällä tikullakaan, koska kokee haluavansa minua liikaa ja kiusaavansa itseään. Ehdottele ei koskaan, koska odottaa minun tekevän aloitteen. Joskus istuu sohvalla ja odottelee ja jos minä satun nukahtamaan lapsia nukuttaessa niin vetää hernettä nenään.
Painostusta tunnen, koska jos liian kauan menee, etten ole huolehtinut että meillä on seksiä niin tulee kauheita riitoja. Jostain muusta asiasta lähdetään ja taustalta löytyy sitten useamman päivän mykkäkoulussa ja huutamisessa seksi ja sen puute. Ongelma tuntuu kuulemma olevan mulla. "Sinä olet haluton, en minä". Halua tunnen silloin kun meillä on läheisyyttä, mutta sitähän ei enää ole. Toisaalta sekin tuntuu jo painostavalta, koska mies on itse sanonut että joskus kun on hellitellyt päivällä, että kokeili vaan, että irtoaako sillä seksiä. Olen sairaan väsynyt tähän seksi seksi ja seksi asiaan. Olen suostunut paineiden purkuun äkkiä vessassa ym. Olen sanonut, että sopii seksi vaikkei mieli tekisikään jotta tilanne helpottaisi. Vaan ei. Kun minun pitää haluta hillittömästi ja laittaa seksi elämä toimimaan. Haluaisin ja tarvisin vaan paljon läheisyyttä. että voisin oikeasti haluta. Ja kokea myös sen, että tämä asia ei kaadu mnun niskaan, ja minun huolehdittavaksi. Olen joskus sanonutkin olevani kateellinen niille naisille joiden miehet vonkaa. Meillä ei vongata, meillä vaan mökötetään ja pidetään etäisyyttää kun ei ole tarpeeksi usein seksiä.
Mulla pukkaa jo toistamiseen synnytyksen jälkeistä masennusta eikä vähäisin syy ole tämä meidän välinen tilanne. Tunnen jo olevani lievästi masentunut. Uudelleen aloittamani harrastukset eivät enää kiinnosta, olen todella itkuherkkä. Pelkään tulevaa ja olen jopa vihainen miehelleni ja myös itselleni tästä. Välistä tuntuu että vihaan koko seksiä, kun se pilaa koko perhe-elämän.
Ja mikä hupaisinta, meillä voisi olla ihan hyvä seksielämä. Olen aina nauttinut seksistä ja tähän mennessä en ole ryhtynyt seksiin sitä haluamatta. Tällä hetkellä en varmaan haluaisiko kovin usein (1-2 viikon välein ehkä) mutta voisin tietty auttaa miestäni. Mieheni on kovin epävarma itsestään ja kokee seksin olevan rakkauden ja välittämisen osoitus. Jos ei seksiä niin ei hellyyttäkään. Ehkäpä halut heräisi useamminkin, kun olisi sitä hellyyttä. Nyt tuntuu, että en halua ollenkaan, kun ukko pääätti tämän vuoksi muuttaa sohvalle.
Viime viikonloppuna sain jonkunlaisen romahduksen tämän kaiken keskellä. En tehnyt muuta kuin itkin, silloin mies muisti yhtäkkiä että olenkin jo kerran sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja vannoi tukeaan ym. Se ei kestänyt kauaa, kun pari päivää siitä jo taas oli seksi tapetilla tai siis minun haluttomuus ja muutto sohvalle.
Sekavaa sepustusta. Mitä ajatuksia herättää lukijoissaan?
) Ja itsekin pääsen stressaamasta juuri tuota miehen hellyyden osoitusten tarkoitusperien arvailemista... Eli niinä päivinä ovat vain hellyyttä ilman taka-ajatuksia 