mies otti esille 8v takaisen pettämisen

  • Viestiketjun aloittaja n28
  • Ensimmäinen viesti
vierass
[QUOTE="vaimo";30581219]Tyypillistä palstaa taas. Eipä uskoisi, että täällä suurin osa on naisia, varmaan näistäkin vastaajista. Aloittajaa mollataan ja miestä ymmärretään.
[/QUOTE]
Tässä vaan yritetään selittää, miksi mies käyttäytyy tuolla tavalla. Sen ymmärtämällä tilanteen voi korjata parhaiten.

Tapaus vaikuttaa tyypilliseltä parisuhderiidalta. Silloin kun itse suuttuu tai harmistuu, niin tuntuu siltä, että tämä oli nyt tässä eikä tällä ole tulevaisuutta. Päivän tai kahden päästä tilanne korjaantuu, ellei ala lietsomaan tulta ympäriinsä.
 
ap..
En mä sille räjähtänyt. Vaan tänne palstalle. :D

Joo.. Hankalahan tätä on tähän selväksi saada, ku vain yksi näkökulma ja sekin emansipoituneen pettäjä paskiaisen. ;)

No, katotaa ottaako äijä ritolat vai mitä täällä tapahtuu.
 
jhfdg
pettäminen ei vanhene koskaan.

eikä se varmaan sinullekaan yllätyksenä tullut, kun kerran itse petit, vai oliko jo unohtunut. siinä tapauksessa oli ihan oikein muistuttaa.
 
vieras..
olisit miettinyt ennenkuin petät, sinä petit, sinä kannat vastuun siitä eli voivoi mutta mies voi kyllä siitä muistuttaa vaikka hamaan tulevaisuuteen, sinä itse mokasit, älä yritä nyt pistää tätä miehes syyksi!!!
 
itsenäisyys
Mulle olisi ihan sama kuka olisi pettänyt ja ketä kahdeksan!! vuotta sitten, mutta jos mies hankaloittaisi tai kiukuttelisi omasta ajastani, ystävien näkemisestä, harrastuksista yms. niin suhde olisi tien päässä. En ymmärrä tuota lainkaan. Sinäkin voisit ap ryhdistäytyä ja vain ottaa sitä omaa aikaa ja jos mies siitä, normaalista elämästä, vittuilee, niin älä suostu kuuntelemaan sitä hetkeäkään. Kuulostaa minun painajaiselta sinun elämäsi :(
 
"cherie"
Joskus pettävä puoliso johtaa tolla tavalla harhaan. Kääntää siis huomion toiseen ja muka siksi miettii eroa tai ottaa välimatkaa. Mut ei tämä kyllä ihan siltäkään vaikuta.
Jos pystyisit vähän paremmin ilmaisemaan miehelleni ajatukset ja ottamaan hänen tunteet huomioon. "Alkaa vähän ärsyttää" ei kerro paljoa.
 
ap..
Mua ei varsinaisesti häiritse jos se tapailee toista naista. Tai harrastaa seksiä. Niin kauan kuin on kuitenkin pääasiassa kiinnostunut meidän perheen hyvinvoinnista ja toiminnasta. Mut tuollainen häiriintynyt käytös siksi, että mäkin haluaisin tehdä jotain yksin ei ole mistään kotoisin.

Tarkennuksena jos joku ei nyt ole ymmärtänyt, niin en ole tähän sanasta sanaan meidän jokaista keskustelua laittanut. "Vähän ärsyttää" on lyhennelmä siitä, mitä hänelle olen sanonut. Eli kertonut miltä minusta tuntuu ja että toivon ettei tuollaisia oteta esiin jos ei oikeasti ole eroaikeita ja sitten taas pitää reilusti sanoa että "olen miettinyt eroa". Eikö mitään piilovittuilua. Me ei olla käyty terapiassa, maksettu itseämme siitä kipeäksi ja opeteltu kommunikoimaan niinku a:sta alkaen siksi, että hän voisi taantua 10v.

Pitänee käydä uudelleen keskusteluja tilanteesta ja erilaisista toiveista ja odotuksista. En tietenkään halua että mies joutus tuntemaan olonsa epävarmaksi, mutta ei silti voi odottaa että elämämme nyt sit jatkuu seuraavat 100v niin että mä istun keittiössä kädet ristissä.

Ja teille "olisi kannattanut miettiä ennenku pettää". Mun (ja sunki) olisi kannattanut miettiä aika monia asioita mitä nuorena tuli tehtyä. Kaikella ei ole kauaskantoisia vaikutuksia ja toisilla on. Jotkut on menettäneet luottotietonsa, toiset vaikka pettäneet. En ole teille selityksiä velkaa, mutta kun miettii tilannetta silloin, niin ollaan ihan eri kohdassa kuin jos tekisin saman vaikka nyt. Olimme seurustelleet 3kk enemmän ja vähemmän vakavasti, viina virtasi ja muutenki elämä oli jotenki sekavaa. Nyt ku en ole juonut 7:ään vuoteen ja muutenki muuttunut äidin stereotyypiksi, ni voisi olla isompi shokki kaikille jos kävisin vieraissa. Vaatis jo vähän järjestelyä ja harkintaakin. :D

No mutta. En pyydä ketään ymmärtämään. Kiitoksia fiksuista kommenteista niitä kirjoittaneille! :)
 
"Mua ei varsinaisesti häiritse jos se tapailee toista naista. Tai harrastaa seksiä. Niin kauan kuin on kuitenkin pääasiassa kiinnostunut meidän perheen hyvinvoinnista ja toiminnasta. Mut tuollainen häiriintynyt käytös siksi, että mäkin haluaisin tehdä jotain yksin ei ole mistään kotoisin."

Edellä siis lainaus aapeen tekstistä.

Ja siihen sanon, että...

Tosta huomaa, että olet todella kärsinyt syyllisyydentunteesta pitkään. Ja ei oo reilua mieheltä huomautella siitä enää. (muutin siis mieleni!) Kysy siltä, mihin se pyrkii!. Haluaako jatkaa yhä yhdessä tai kaipaako lupaa syrjähypylle vai miksi nyt taas menneestä huomauttelee. Pitäähän tohon joku järki saada, ei kukaan kestä syyllistämistä iäti.
 
Dr Phil
Miten teillä niinkun muuten menee? Sujuuko arki muuten ihan mukavasti? Oletko ihan halukas jatkamaan suhdetta miehen kanssa?

Vaikea näiden kirjoitusten perusteella saada selkeätä kuvaa, mitä oikeasti nyt on tapahtunut. Se on ihan ymmärrettävää että toinen huolestuu toisen netissä roikkumisesta ja se on ihan OK ottaa asia puheeksi. Sinun kertoman perusteella en näkisi että mies olisi sen suhteen tehnyt mitään väärää, mutta en toki tiedä kuinka pitkään tätä on jatkunut ja kuinka rankasti se miehesi siihen on reagoinut.

Mutta siinä vaiheessa jos mies alkaisi mulle sanomaan omaa aikaa pyytäessäni tuollalailla mitä oli sulle sanonut, olisi kyllä paikallaan vakavaa pohdintaa ja keskustelua suhteesta. Sulla todellakin on oikeus viettää ihan omaa aikaasi. Jos se ei miehelle käy, niin sitten on kyllä todella idiootti tyyppi.

Jos teillä nyt oli pientä kränää tuon oma aika -keskustelun aikana, niin jospa ottaisit puheeksi sen oman ajan uudestaan sitten kun se pöly on vähän laskeutunut. Kerrot rehellisesti miltä susta tuntuu. Jos miehen asenne edelleen sama kuin aikaisemmin, niin mieti nyt oikeesti haluutko tuhlata toiset lähes 10 vuotta elämästäs sellaisen ihmisen kanssa joka ei sua sen vertaa arvosta.
 
laaman nöyhtä
Kuulostat kyllä vähän jotenkin.....kylmältä. "eo olisi halunnut silloin jatkaa, ei haittaisi jos miehellä olis joku nainen tai harrastaisi seksiä"!! Jos taas kääntäis jutun näin että miehesi olisi avautunut täällä:
Vaimoni on yhtäkkiä alkanut vaatimaan ns. omaa aikaa. Illat istuu netissä ja valittaa kun ei ikinä pääse mihinkään yksin. Ei ottaisi enää lapsia mukaan esim kauppaan tai kylään. Jäi pettämisestä kiinni 8 vuotta sitten ja minä halusin jatkaa suhdettamme silloin, hän ei.
Mitäs luulet mitä vastauksia olisi saanut?
 
ap..
Varmaan aika erilaisia vastauksia kuin minä. Teetä ja sympatiaa. ;)

En ole kylmä, vaan en usko yksiavioisuuteen, enkä toisaalta (kaiken tämän jälkeen) siihen, että syrjähyppy automaattisesti tarkoittaa ettei halua enää olla perheensä kanssa tai huolehtia velvollisuuksistaan. En itse jaksa tai ole kiinnostunut rinnakkaissuhteesta enkä missään missään missään tapauksessa riskeeraisi lasteni perhettä millään sivusuhteella.

Meidän arki on hyvää. Tunnen rakkautta mieheeni ja olen tuntenut itseni rakastetuksi ja arvostetuksi. Teemme paljon asioita yhdessä perheenä ja nautimme yhdessä olosta. Koen perhe-elämämme hyväksi ja tasapainoiseksi. Vuosiin ei ole ollut isompia konflikteja, vain sellaista pikku kränää tiskeistä tai sellaisesta. Siksipä mieheni käytös hämmentääkin! Nyt on ollut rauhallista, hän on "normaali", mitä nyt vähän välttelevä. Pitänee odotella että pöly laskeutuu ja kysyä uudelleen, että mitä ihmettä.
 
ap..
Hmm.. Pilaankohan sen ilon jos sanon et voi hankkia tyttöystävän jos sitä kaipaa? :D

En usko, että tyttöystävä automaattisesti tuhoaisi perheemme. Se voi olla mun tiedossa tai se voi olla multa salassa, mut jos miehellä sellainen tarve ja hinku on, niin sen kai järjestää. Ehkäpä mun kieltäminen ja mustasukkaisuus jopa pahentaisi kuviota, sillä mikäli miehellä on salasuhde se herättää paljon syyllisyyden tunteita ja turhautumista. Etääntymistä, joka lyö varmasti kiilaa suhteeseen. Mieluummin ylläpitäisin sallivaa ja suvaitsevaa ilmapiiriä suhteessa. Jos sivusuhde on eroon johtamassa se tekee sen oli suhde multa salassa tai ei. Jos hän ei halua enää mun kanssa olla, en asialle mitään voi.
 
vie ra ss
Mä en osaa ottaa kantaa pettämisepäilyihin yms. mutta tunnistan tuon tarpeen saada olla yksin! Meillä on kaksi pientä lasta ja mä käyn niiden kanssa harrastamassa, kylässä, leikkipuistossa, lasten konserteissa, tapahtumissa jne. ja otan aina mukaan yhden tai molemmat, jos menen vaikkapa kauppaan tai treffaamaan kaveria kahvilaan.

Mies saa olla kotona yksin tuntikausia joka viikko. Mä olen ollut viimeksi keväällä 2013 kun odotin kuopusta ja raskausmyrkytyksen vuoksi piti levätä, niin silloin mies otti usein esikoisen kauppareissulle mukaan. Vauvan synnyttyä olivat kerran leikkipuistossa, vajaan tunnin :/

Asiasta on koitettu puhua, mutta mun kannalta tuloksetta. Olen kieltämättä tosi pettynyt, mutta näillä mennään. Henkireikäni ovat työmatkat, 1-2 kertaa vuodessa pari yötä hotellissa, YKSIN!!
 
"Kokenut"
Luulen että mies tarvitsisi sitä, että järjestäisitte aikaa kahdestaan ja vain toisillenne. Paska tapa esittää asia, mutta ei ehkä ole omatkaan asiat ja ajatukset järjestyksessä. Voi olla aivan muita ongelmia, työstressiä, unettomuutta sun muuta joka voimistaa tuollaisia tunteita. Ikävää sitten että se suuntautuu sinuun, mutta näin käy parisuhteissa monesti - molemmin päin.

En tiedä voisitko koittaa jollain erityisellä tapaa arjen keskelllä osoittaa arvostavasi miestäsi ja katsoa reaktioita?

Olen mies ja tarkoitus ei ole siis syyllistää ap:ta, mutta luulen että hän on juuri nyt se heikompi osapuoli ja tarvitsee vain asioita mihin voi luottaa ja nojata. Kaikki ei vaan semmoisia asioita osaa pukea sanoiksi.
 

Yhteistyössä