mies on tosi outo, suututtaa moinen vellipöksy! (uus perheasiaa)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "helena"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"helena"

Vieras
tilanne on se että meillä on yksi yhteinen lapsi,ja sitten minulla on edellisestä liitosta yksi lapsi.

tämä mies alkoi olla kylmä tätä edellisen liittoni lasta kohtaan heti kun yhteinen lapsemme kotiutui synnytys sairaalasta. ei nyt mitenkään julma tai ilkeä sill ätavalla ole lasta kohtaan ollut, mutta epäreilu kylläkin, ja tarpeettoman kylmä.

no lapsella on neurologisia ongelmia, jotka aiheuttaa sen että hän ei oikein hillitse impulssejaan, lasten neurologi on siis tämän tiedon takana,että lapsi ei todellakaan ole hankala tahallaan.

sitten se outous; mies ei voi nykyään hakea lasta iltapäiväkerhosta kotiin(vie 10minuuttia,josta 6min menee automatkaan) kun mies ei kestä lasta, ei kuulemma halua edes nähdä lasta! ja vihaa tätä.


eilen haki lapsen kotia(koska minulla on selkä niin kipeä että en pysty kävellen hakemaan lasta) oli tässä 1h 20min ja koko ajan puhisi kiukusta, ärähti mulle ettei halua ikinä nähdä koko idioottia kakaraa. (lapsi oli siis ollut tottelematon ja vissiin roikkunu jossain kaiteessa). no mies sitte lähti tästä ja illalla kun puhuttiin puhelimessa oli vihainen vieläkin, oli vihainen minullekkin kun hänen oli pakko hakea lapsi vaikka ei halunnut. eikä tiennyt että vihaako mua siksi vai ei.

:O mitä??? siis minuakin joskus rasittaa lapsen käytös, ja olen joskus vihainenkin,mikä on lähinnä turhautumista. mutta jos muutama minuutti on vähän hankalaa niin ei voi olla normaalia että aikuinen ihminen on sen takia raivona tuntikaupalla,vaikka on eri paikassa ollut useamman tunnin :O

en ymmärrä ollenkaan! ja jos hän sanoo lapselle pahasti vihaisena niin hänelle ei kuulemma tule huono omatunto asiasta,ei kuulemma tämän lapsen kanssa.


mikä tuolla miehellä on? siis vihaa 8vuotiasta lasta siksi että tämä on sairautensa takia hankala. tosi tervettä! selittäkää joku jos ymmärrätte
 
Mies on ilmeisen kyllästynyt teihin. Parempi olisi aina, jos olisi vain yhteisiä lapsia, mutta nykyään on aika vaikea löytää enää sellaista yli 25v. naista, jolla ei olisi lasta tai lapsia vähän sinne sun tänne.
 
miehen käytös on asiatonta, mutta toisaalta myös ymmärrän tarkoitusperiään. kyllä ne omat tunteet väkisinkin muuttuu, kun saa oman lapsen. vaikka kuinka tykkäisi puolison aiemmin syntyneistä lapsista, ne kun eivät ole omia lapsia. oma lapsi menee aina edelle, uusioperheessä tämä asetelma varmasti kaihertaa enemmän kuin usein.
 
Mä en henkilökohtaisesti voisi jäädä suhteeseen, jossa mies ajattelisi ja toimisi tuolla tavalla mun lapseni kanssa. Sen ymmärrän, että toisen lasta on vaikea rakastaa ja rakkautta ei voi pakottaa, mutta toimeen tarvii tulla ja aikuisen erityisesti on käyttäydyttävä kunnioittavasti ja tasapuolisesti kaikkia lapsia kohtaan. Se oli mulle ehdoton edellytys uudelle suhteelle, että lapsi ja minä ollaan sillä tavalla paketti, että lapsi on todella hyväksyttävä osaksi elämää tai jutusta mun kanssa ei tule mitään.
 
Kuinka monta vuotta te elitte perheenä sinä mies ja lapsesi.
Miten mies näiden vuosien aikana kohteli lastasi ja muuttuiko hän yht. äkkiä.

On aina todella vaarallistä äiti ihmisen ottaa mies, jolla ei omia lapsia.
Olen tämän huomannut ja tein päätöksen, että eronnut isi ihminen jos miehen vielä otan.

Tuo mitä sinulle on tapahtunut on yleistä ja vaikka lapsesi olisi terve niin mies käyttäytyisi noin.
 
[QUOTE="kätilö";28195045]miehen käytös on asiatonta, mutta toisaalta myös ymmärrän tarkoitusperiään. kyllä ne omat tunteet väkisinkin muuttuu, kun saa oman lapsen. vaikka kuinka tykkäisi puolison aiemmin syntyneistä lapsista, ne kun eivät ole omia lapsia. oma lapsi menee aina edelle, uusioperheessä tämä asetelma varmasti kaihertaa enemmän kuin usein.[/QUOTE]

Tottakai se on ymmärrettävää, että tuntee noin, mutta kun on kyse aikuisesta ihmisestä, odottaa myös aikuismaista käytöstä. Aikuisen ihmisen täytyy osata käyttäytyä toisia ihmisiä kohtaan kunnioittavasti, oli sitten aikuinen tai lapsi.

En itsekään erityisemmin pidä mieheni lapsesta, mutta olen varma, että sitä ei tiedä lapsi itse eikä kukaan muukaan.

Todella törkeää käytöstä mieheltä, asiasta täytyisi varmaan vakavasti keskustella..
 
En hyväksyisi tuota käytöstä, tuntuisi liian pahalta oman lapsen puolesta. Miehelläsi ei ole pakko lapsestasi pitää mutta se aiheuttaisi ainakin omalla kohdallani sen, että päättäisin suhteen tuollaiseen mieheen. En voisi elää saman katon alla ihmisen kanssa joka inhoaisi lastani. Ihan normaalia on, että välillä lapsen kiukuttelu ärsyttää mutta ei se nyt tuolle tasolle voi mennä.
 
Mä en henkilökohtaisesti voisi jäädä suhteeseen, jossa mies ajattelisi ja toimisi tuolla tavalla mun lapseni kanssa. Sen ymmärrän, että toisen lasta on vaikea rakastaa ja rakkautta ei voi pakottaa, mutta toimeen tarvii tulla ja aikuisen erityisesti on käyttäydyttävä kunnioittavasti ja tasapuolisesti kaikkia lapsia kohtaan. Se oli mulle ehdoton edellytys uudelle suhteelle, että lapsi ja minä ollaan sillä tavalla paketti, että lapsi on todella hyväksyttävä osaksi elämää tai jutusta mun kanssa ei tule mitään.

Näin se useasti on. Sääli vain, että tässä suhteessa on yhteinenkin lapsi. Uskon, että mies haluaakin valita eron ja on itse lähdössä, mutta yhteinen lapsi pidättelee häntä. Nyt tuntuu siltä, että ap on tekemässä päätöstä, vaikka päätöksen tekijä onkin mies.
 
[QUOTE="kätilö";28195045]miehen käytös on asiatonta, mutta toisaalta myös ymmärrän tarkoitusperiään. kyllä ne omat tunteet väkisinkin muuttuu, kun saa oman lapsen. vaikka kuinka tykkäisi puolison aiemmin syntyneistä lapsista, ne kun eivät ole omia lapsia. oma lapsi menee aina edelle, uusioperheessä tämä asetelma varmasti kaihertaa enemmän kuin usein.[/QUOTE]

Ei pidä paikkaansa. Meillä on uusioperhe. En pysty erottelemaan rakkauden määrässä meidän yhteistä tai mieheni aikaisemmasta liitosta syntynyttä lasta. Kummatkin on minun ihania kultsujani :-)
 
en tarkoittanutkaan että vaatisit, ja minunkin mielestäni miehesi ei käyttäydy oikein. yritin vaan jotenkin aukoa sitä, mitä miehesi ehkä kokee. tilanne ei ole helppo teille kenellekään. :(
 
Onhan tällä palstalla moni äiti kertonut suosivansa tai rakastavansa enemmän yhtä omista biologisista lapsistaan ja usein syrjityksi joutuu se porukan hankalin. Inhimillistä, mutta parisuhteen jatkoa ajatellen jotain tarttis tehdä.
 
Kuinka monta vuotta te elitte perheenä sinä mies ja lapsesi.
Miten mies näiden vuosien aikana kohteli lastasi ja muuttuiko hän yht. äkkiä.

On aina todella vaarallistä äiti ihmisen ottaa mies, jolla ei omia lapsia.
Olen tämän huomannut ja tein päätöksen, että eronnut isi ihminen jos miehen vielä otan.

Tuo mitä sinulle on tapahtunut on yleistä ja vaikka lapsesi olisi terve niin mies käyttäytyisi noin.

muutaman vuoden ja kyllä mies muuttui yhtäkkiä juuri niihin aikoihin kuin vauva kotiutui laitokselta! aiemmin oli lapselle ystävällinen ja mukava,sellanen ihan tavallinen,ei nyt mitenkään kovin rakastunut,mutta kuitenkin touhus lapsen kanssa kahdestaankin,eikä ollut tollatavalla kylmä mitä nyt.

meinaatko tosiaan etä mies olisi tollanen vaikka lapsi olisi terve ja helppo?
 
[QUOTE="vieras";28195073]Näin se useasti on. Sääli vain, että tässä suhteessa on yhteinenkin lapsi. Uskon, että mies haluaakin valita eron ja on itse lähdössä, mutta yhteinen lapsi pidättelee häntä. Nyt tuntuu siltä, että ap on tekemässä päätöstä, vaikka päätöksen tekijä onkin mies.[/QUOTE]

Meillä on myös yhteinen lapsi ja toinen tulossa. Silti miehen käytös mun lasta kohtaan ei muuttunut lainkaan yhteisen syntymän jälkeen. Edelleen tekee juttuja kahdestaan mun lapsen kanssa, edelleen käytetään rahoja samallailla mun lapseen jne.
 
[QUOTE="kätilö";28195077]en tarkoittanutkaan että vaatisit, ja minunkin mielestäni miehesi ei käyttäydy oikein. yritin vaan jotenkin aukoa sitä, mitä miehesi ehkä kokee. tilanne ei ole helppo teille kenellekään. :([/QUOTE]


kyllä mä ymmärrän mutten mutta en tosiaan sitä että hän vihaa tuota lasta! ja on hermona pikkujutun takia tuntikaupalla, siis tuo mies on oikeasti rauhallisuuden perikuva, just sellanen että vaikka "taivas putoas niskaan" niin hän pysyy tyynenä.

ymmärtäisin että jos tuo tunne olisi hetkellinen,vaikka väsymyksen+ lapsen haastavan käytöksen yhdistelmän johdosta ja vihainen tietysti saa olla. mutta että hän sanoo vihaavansa lasta ja on aivan hermona tuntikausia niin eihän se voi olla tervettä?
 
[QUOTE="helena";28195064]"kätilö" en minä vaadi miestä tuntemaan samnalailla molempia lapsia kohtaan, en todellakaan, mutta en voi ymmärtää miten aikuinen ihminen voi vihata lasta![/QUOTE]

no heh, ihmisiä ne lapset ovat siinä kuin muutkin, mmiksi ei voisi vihata. etkö ole muka koskaan lukenut uusperheiden äitien aloituksia miehen lapsista? No kuule kyllä ne vihaa niitä, viha lienee yleisin tunne.

etkö ole koskaan lukenut juttuja naapurin lapsista, tai muista päiväkodin lapsista? lapsista, joiden kanssa on pakko olla tekemisissä vaikka ei haluaisi? kyllä lasta voi vihata ja lapsi osaa olla tahallisesti myös ilkeä tosi pienenä. en sano että omasi olisi.
 
[QUOTE="helena";28195102]kyllä mä ymmärrän mutten mutta en tosiaan sitä että hän vihaa tuota lasta! ja on hermona pikkujutun takia tuntikaupalla, siis tuo mies on oikeasti rauhallisuuden perikuva, just sellanen että vaikka "taivas putoas niskaan" niin hän pysyy tyynenä.

ymmärtäisin että jos tuo tunne olisi hetkellinen,vaikka väsymyksen+ lapsen haastavan käytöksen yhdistelmän johdosta ja vihainen tietysti saa olla. mutta että hän sanoo vihaavansa lasta ja on aivan hermona tuntikausia niin eihän se voi olla tervettä?[/QUOTE]

En nyt sairaanakaan pitäisi. Tavallaan hyvin ymmärrettävää käytöstä siltä pohjalta, että miehen ei-biologinen lapsi on haastaja hänen jälkeläiselleen rajallisten resurssien suhteen. Primitiivistä, mutta me ihmisetkin olemme vain eläimiä. Terveen aikuisen impulssikontrollin tulisi olla parempi, ei mulla muuta.
 
[QUOTE="vieras";28195073]Näin se useasti on. Sääli vain, että tässä suhteessa on yhteinenkin lapsi. Uskon, että mies haluaakin valita eron ja on itse lähdössä, mutta yhteinen lapsi pidättelee häntä. Nyt tuntuu siltä, että ap on tekemässä päätöstä, vaikka päätöksen tekijä onkin mies.[/QUOTE]

oot varmaan oikeassa :O idiotti mies! kyllähän se on alusta alkaen ollut tietoinen siitä että lapsi kuuluu pakettiin! onhan se elänytkin lapsen kanssa siitä asti kun lapsi oli 3v.

en mä tiedä mitä tälle voi tehdä,vai voiko mitään? onko vain laitettava lusikat jakoon?
tuntuu niin epäonnistuneelta, halusin vaan että kaikki on onnellisia.. mutta sitä ei vissiin tapahdu. minä en vaan edelleenkään ymmärrä miten aikuinen ihminen voi vihata lasta
 
[QUOTE="helena";28195086]muutaman vuoden ja kyllä mies muuttui yhtäkkiä juuri niihin aikoihin kuin vauva kotiutui laitokselta! aiemmin oli lapselle ystävällinen ja mukava,sellanen ihan tavallinen,ei nyt mitenkään kovin rakastunut,mutta kuitenkin touhus lapsen kanssa kahdestaankin,eikä ollut tollatavalla kylmä mitä nyt.

meinaatko tosiaan etä mies olisi tollanen vaikka lapsi olisi terve ja helppo?[/QUOTE]

Olen aivan varma, että jos lapsesi olisi terve, niin miehesi käytös olisi tällainen nyt.

Sinun täytyy laittaa nyt itsesi miehen asemaan. Hänellä on nyt lapsi, sinulla oli jo yksi lapsi ja nyt toinen. Miehelläsi on oma pikkuinen. Se on iso juttu, muistat varmaan sen onnen tunteen kun ensimmäinen lapsesi syntyi.

Miehesi valitettavasti on tuota idioottisakkia miehistä, joka ei enää kestä siinä konteissa jonkun toisen miehen lasta, vaan oma lapsi on ainut ja oikea ja tärkeä.
Vaikka sinun lapsesi olisi aurinkoinen ja helppo, niin käytös olisi sama.
Jos kerran mies on aikaisemmin touhunnut lapsesi kanssa ja nyt muuttui, niin syynä ei ole lapsesi vaikeus vaan se, että hän on isi nyt.

Tämän takia en koske pitkällä tikullakaan lapsettomiin miehiin, niistä ei tule kuin tuollaista ongelmaa.
Mies jolla on lapset tehty, on paras kumppani eronneelle naiselle.
Tai sitten täytyy käydä tuuri ja löytää se lapseton mies, joka aidosti pystyy rakastamaan muidenkin lapsia.
Sinulla ei tuuri käynyt ja lapsesi joutuu nyt maksamaan siitä kalliin hinnan.

Äitinä sinun pitää miettiä jatkatko suhdetta jossa ensimmäinen lapsesi joutuu kärsimään vai eroatko ja annat lapsellesi elämän takaisin
 
Kuulostaa kamalalta, jollain tapaa ymmärrän miehen tunteita, siis en todellakaan hyväksy tuollaista käytöstä enkä sitä että reagoi noin voimakkaasti, siis vihaa lasta ja on noin vihanen vielä pitkään. Meillä on uusperhe, siis miehellä oli edellisestä suhteesta lapsi ja pitkään mun oli jotenkin vaikee tuntee sitä lasta kohtaan mitään, siis en vihannut mutta en kyllä pitänytkään. Monet kerrat itse mietin suhteesta lähtemistä lapsen takia (siis en halunnu että lapsen pitää kärsiä sen takia ettei aikuinen ihminen tykkää). Sitten tulin itse raskaaks ja oman lapsen syntymän jälkeen aloinkin näkeen asian eri tavalla. Kun oma lapsi synty aloin myös tykkäämään kovasti miehen lapsesta, miehen lapsesta on tullut nyt tärkeä osa meijän perhettä mullekin. Mulle kävi siis toisin päin kun sun miehelle.

Ehkä sun miehellä on myös paha olo sen takia, miten kohtelee sun lasta (?) siis en edelleenkään hyväksy tollasta käytöstä, mutta kun muistelen omia tunteita niin mulle itelle tuli aina tosi paha olo kun en pystynyt tykkäämään miehen lapsesta vaikka oikeesti yritin, pelkäsin oikeestaan sitäkin että miten suhtaudun miehen lapseen kun yhteinen syntyy (ajattelin että alankohan oikeesti vaikka vihaamaan lasta), enkä edelleenkään tiedä mitä tapahtu mutta se muutti mun suhtautumisen myös miehen lapseen. Minkä ikäinen teijän yhteinen lapsi on? kun aikaa kuluu niin eiköhän se mieskin ala suhtautumaan taas sunkin lapseen samoin kun aikaisemmin.

Nyt ennenkun mut täysin lytätään näistä mun ajatuksista miehen lasta kohtaan suhteen alkuaikoina, en koskaan näyttänyt tai kohdellut lasta mitenkään huonosti. Touhuttiin kyllä yhdessä ja elettiin normi arkeakin yhdessä, mutta ne positiiviset tunteet puuttu ja se oli kamala huomata miten itte lapsirakkaana ihmisenä voi olla tunteeton pientä lasta kohtaan, en olis sitä koskaan uskonu.
 

Yhteistyössä