Mies naureskelee ja naljailee koko ajan mulle, vaikka mä olin taas kerran oikeassa..

["Wilma"]

Esimerkki:

Ollaan suunniteltu talon rakennuttamista ja katsottu sopiva talovaihtoehto. Otin sitten puheeksi, että pitäisi saada edustaja meille käymään, että voidaan keskustella talosta.
Mies purskahti nauruun ja naljaili mulle. Ei tänne kuulemma mitään edustajia kutsuta ennenkuin on rakennuslupa valmiin ja talo valitaan sitten kun on rakennuslupa.
No minä naureskelin takaisin, että rakennuslupa haetaan TALOLLE. Eli rakennuslupaa hakiessa pitää olla mm. talon pohjapiirustus mukana.
No soitin kuntaan ja näin asia oli. Ensin pitää olla talon pohjapiirustus, naapurien kuulemiset jne ja sitten haetaan se lupa..

Tuo oli vaan esimerkki. Mies nauttiin jotenkin siitä, että saa mua koko ajan alentaa ja tehdä pientä vitsiä kaikesta.. Kaikessa miehen pitää saada olla jotenkin "päällepäsmäri".


Toinen esimerkki:
Kun olin raskaana ja rv 14 menossa. Ostin markkinoilta söpöt vauvan töppöset. Mies taas nauroi ja sitten piti mulle naama punaisena saarnan, että mulla loppuu rahat tähän tuhlailuun ja vielä on monta kuukautta aikaa ennen kuin vauva syntyy ja järjetöntä ostaa vielä mitään. (Rahasta meillä ei TODELLAKAAN ole pulaa.)


Mies ei koskaan ole kiinnostunut mistään muusta kuin omista jutuistaan. Hän asuisi varmaan vieläkin kotona äidin ja isän luona ( on 29v) ellen minä olisi ehdottanut yhteenmuuttoa, etsinyt meille asuntoa ja tehnyt kaikkea.
Taloasiassakin MINÄ olen hoitanut kaikki mahdolliset asiat..

Mies vaan jahkailee "ei ole mikään kiire. Rauhoitu nyt. Älä nyt vaahtoa"..... Eikö ole kiire, jos on rv 39 menossa ja vauvalle ei ole pinnasänkyä hankittuna tai jos muutto on viikon päästä ja meillä ei ole mitään autoa, kärryä tms, millä muuttaa niin mistä jumalauta se muuttoauto sitten saadaan? 5min ennen muuttoa vai?

 

["vieras"]

Miksi, oi miksi olet hankkiutumaan raskaaksi tuollaisen miehen kanssa?! Sen takia, ettei rahasta TODELLAKAAN ole puute?
Itse en kattelis tuollaista lyttäämistä hetkeäkään, ei kuulosta arvostavan sua ollenkaan.

 

[olisiko]

kannattanut moinen helmi jättää sinne äidin helmoihin kasvamaan?

 

[....]

Mies peittelee omaa epävarmuuttaan? Kuulostaa siltä, että miehesi on todella epävarma itsestään ja ei oikein osaa käsitellä uusia ja etenkin merkittäviä tilanteita.

 

[Mep]

kannattanut moinen helmi jättää sinne äidin helmoihin kasvamaan?

Samaa ihmettelen minäkin...
Ihminen tulee kohdelluksi juuri kuten antaa itseään kohdella.
Kannattaa valita aina priimaa kun vaan voi

 

[vierass]

kerropa vielä miksi oot tuon miehen kanssa ja miksi ihmeessä oot hankkiutunut raskaaksi tuollaiselle miehelle?

 

[Peyote]

Ootko sä varma että haluut just sen kanssa yhteisen talon? Sun täytyy sanoa sille että sen täytyy lopettaa puhumasta sulle noin.

 

["vieras"]

Ihan selvä tapaus, äiti on ollut liian vahva hahmo pojan elämässä, liian pitkään ja nyt hän tarvitsee uuden äidin.

Mies ei osaa itse tehdä päätöksiä ja hoitaa asioita, antaa sinun tehdä ja sitten vähättelee+ naureskelee sinun tekemisiäsi, ihan samalla tavalla miten murkkuikäinen teinipoika naureskelee äidilleen joka pitää jöötä.

Tuo saamattomuus on selkeästi aiheutunut siitä että on asunut liian kauan kotona, äiti on hoitanut asiat valmiiksi ja nyt ei osaa, jaksa, viitsi tehdä niitä itse.
Onhan aiemminkin joku tehnyt ne miehen puolesta.

 

["vieras80"]

Ootkohan ottanut nyt itsellesi miehen, joka vain sattuu olemaan luonteeltaan erilainen kuin sinä. Omani jättää aina kaiken viime tippaan, ei suunnittele ja on aina myöhässä (ja myös minä olen nykyään myöhässä kun saan odotella miestäni). Esim. pinnasänky oli hankittu (minä) ennen lapsen syntymää, mutta koottua mies sai sen vasta kun pääsin vauvan kanssa kotiin. Minua harmitti, koska olen luonteeltani tekijä ja organisoija. Toisaalta, vauva kuitenkin nukkui ensimmäiset kuukaudet äitiyspakkauksen laatikossa, joten ei välttämättä olisi sänkyä tarvinnut. Toinen esimerkki on, että muutin miehen yksiöön ja asuimme siellä yhdessä pari vuotta. Miehellä ei ollut kiirettä isompaan ja ei varmasti olisi muutettu, ellen minä olisi etsinyt meille suurempaa. Saamattomuutta… ehkä, mutta eniten kuitenkin luonteiden erilaisuutta.

Suosittelisin ihan avaamaan sen oman suun ja kertomaan, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä. Ja että koet loukkaavaksi sen, että sinulle naureskellaan ja vähätellään. Vähättely voi olla kotoa opittu tyyli, jota miehesi ei edes huomaa tekevänsä. Älä vaadi miestäsi muuttumaan vaan ottamaan sinun erilaisen luonteesi huomioon. Yritä sinäkin rentoutua ja anna miehen tehdä osa asioista omalla tavallasi (esim. muuttoauton hankinta). Ps. ”mitä minä sanoin” voi olla ensimmäisen mielessä kun muuttoaamuna huomaatte, että mies unohti tilata auton. Mutta mieti joku rakentavampi palaute ?