mies mukaan sydänääniä kuuntelemaan?

[piuksi]

Huomenta!

Mulla on ensi viikolla lääkärin tarkastus ja ensimmäistä kertaa kuunnellaan myös sydänääniä. Mietin että ottaisinko miestä mukaan sinne... Toisaalta tehdään se gynekologinen tutkimus missä olisin mielummin yksin, mutta sydänääniä olisi tietty mukava kuunnella yhdessä. Onko teillä ollut miestä silloin mukana? Ultraan on toki tulossa sitten pari viikon päästä. Millä ne sydänäänet muuten kuunnellaan?

 

[anskuli79]

mulla on ollu mies mukana aina lääkärinkin käynneillä... ei mulla oo mitää siel alhaal mitä mies ei ois nähny ja tuleehan mies synnytykseenki mukaan, enempi se siellä näkee mutta onhan mahdollisuus pyytää isi paikalle vasta gynen tutkimuksen jälkeen kuuntelemaan sydän äänet

 

[missus^]

Huomenta!

Mulla on ensi viikolla lääkärin tarkastus ja ensimmäistä kertaa kuunnellaan myös sydänääniä. Mietin että ottaisinko miestä mukaan sinne... Toisaalta tehdään se gynekologinen tutkimus missä olisin mielummin yksin, mutta sydänääniä olisi tietty mukava kuunnella yhdessä. Onko teillä ollut miestä silloin mukana? Ultraan on toki tulossa sitten pari viikon päästä. Millä ne sydänäänet muuten kuunnellaan?

Kuten edellinen jo kommentoikin, jos mies on tulossa mukaan synnytykseen kyllä hänen ja sinun on parempi "harjoitella" sitä että joku tutkii alapäätäsi. Usein myös NT-ultra tehdään sisätutkimuksena (varsinkin jos odottava äiti on vähän pulleampi). Eli reippaasti mies mukaan. Lääkäri kyllä osoittaa hänelle paikan päääsi vierestä, ei suinkaan pyydetä menemään jalkojenväliin!
Sydänäänet kuunnellaan vatsan päältä doblerilla.

 

[liuku.]

Samaa mieltä kuin edelliset , hyvää odotusta!

 

[koitettujuttu]

Muista kertoa miehellesi,
ettei ne sydänäänet välttämättä kuulu ekalla kerralla ;o)
Ettei sitten pökerry huolesta !
( vaikkakin tod.näk.myös lääkäri sen kertoo paikan päällä )

Ja tosiaan; mies ei mene sinne jalkopäähän kurkkimaan,
vaan pään viereen istuu yleensä.

Hyvää odotusaikaa teille ;o)

 

[ei mitään hävettävää]

Mieheni on nähnyt kaiken jo niin tarkkaan ettei ole enää mitään hävettävää. Luonnollisesti otan hänet aina mukaan kaikkiin lääkäri- ja neuvolatutkimuksiin. Ei se mies sinne alapäähän tuijota jos ei ole aivan idiootti. Ja vaikka näkisikin jotain, niin mitä sitten? Kai te nyt jotain olette sieltä alhaalta nähneet jos olette lapsenkin saaneet aikaiseksi. Parisuhteessa sitä nyt rasvaillaan toisen peräpukamatkin, mitä sitä nyt jotain gynäriä häpeilemään..! Tarvitset tukea asioissa, ja etenkin jos tulee jotain ongelmia tms mitä miehenkin on syytä tietää. Ota ehdottomasti hänet mukaasi.

 

[meilläkin]

mies oli esikoisen kans aina mukana, ja toista lasta oottaessakin aina, kun esikoinen on ollu hoidossa. Nyt kun oon jo äippälomalla, mies vahtii esikoista ku oon neuvolassa, ettei tartte ottaa mukaan..

 

[Uskomatonta.]

Aivan älytöntä ja lapsellista edes miettiä, ottaako mies mukaan kun tehdään ultra sisäkautta! Tuntuu, että kuinka lapsellisia ihmiset oikein on. Luonnollisesti teidän miehet ei sitten synnytykseenkään tule?

 

[Samoin]

Samoilla linjoilla kuin edellinen. Millaisessa parisuhteessa jotkut elävät????? Todella outoa.
Samoin kuin tuolla toisessa ketjussa joku pelkää kakkaavansa synnytyspöydällä miehen nähden!?!?!? Voi hyvänen aika, onneksi oma liittoni ei ole noin etäinen.

 

[höh]

Ap:han sanoi vain, että olisi MIELUUMMIN yksin gynekologisessa tutkimuksessa, eikä että ei missään nimessä häntä mukaan haluaisi. Mekin tehtiin niin, että gynetutkimuksen aikana mies odotteli käytävällä ja kun kuunneltiin sydänäänet, lääkäri pyysi miehen sisälle. Mitäs ihmeellistä siinä on? Kukin tekee tyylillään. Ja meillä mies oli mukana synnytyksessä kuitenkin. En tiedä, paljonko oikeastaan näki mun repaleisesta ja verisestä alapäästäni, kun siinä sivulla seisoskeli, mutta pyörtymättä ja ihan reippaasti jaksoi olla

Ei kai se nyt lapsellista ole, jos pariskunta yhdessä päättää, että gynetutkimukset tehdään ilman miehen läsnäoloa. On se alapään ronkkiminen silloin kuitenkin vähän eri asia kuin silloin, kun harrastetaan seksiä, vaikka kumpikin asia ihan luonnollista onkin. Eiköhän jokainen tee omat päätöksensä siitä, ottaako miehensä mukaan joka käynnille vaiko eikö!

 

[luontevasti fyysinen]

Mielestäni koko tapa puhua "ottaako miehen mukaan" jne. tuntuu erikoiselta. Eikö lapsi ole täysin tasapuolisesti yhteinen projekti? Millä oikeudella äiti kieltäisi miestä tulemasta?

Meistä tuntui todella omituiselta, että äidistä puhuttiin ultratutkimuksessa potilaana. Eihän siinä äitiä tutkita, vaan sikiötä. Eikö silloin ajankin pitäisi periaatteessa voida varata myös miehen nimellä. Äitihän on sikiön kasvulle vain väline.

Meillä yhdessä oleminen on luontevaa eikä mieleeni olisi tullut, että gynetutkimuksessa on mitään kummallista. Ennen näitä kirjoituksia ei edes käväissyt mielessä, että onko mies vieressä silloin vai ei. Jännittävää, miten erilaisia parisuhteet ovat.

Ovatko sellaiset, joiden mielestä miehen läsnäolo gyetutkimuksessa on hankalaa, myös kotona aina vaatteet päällä, vai onko alasti kulkeminen luontevaa? Entä nukkuuko sellaiset ihmiset yöpuvussa? Tämä ei ole tarkoitettu millään tavalla piruiluna. Mietin vaan, että kuinka paljon tässä on kyse siitä, miten luontevasti suhtautuu omaan ja toisen alastomuuteen. Vai onko kyse jostain muusta.

 

[asiaan ei voi aina itse vaikuttaa]

Mulla tuli tässä mieleen sellanen asia, että kun toista lastamme odotimme niin meillä oli mammapolilla sellanen lääkäri tekemässä tutkimusta joka ei antanut miehen olla läsnä kun teki gyne tutkimukset... se tuntui hassulle meistä sillä itseolisin miehen mukaan halunnu ja mieskin olisi mielellään ollu mukana, sillä siinä samalla tehtiin ultraus alateitse... siinä jäi harmittamaan että mies ei päässy kurkkaamaan masukkia sen jälkeen olen kyl ottanu sen kannan et sanoo lekuri mitä vaan ni mies tulee mukaan makso mitä makso... se ei siis aina ole kiinni siitä haluaako ite miehen mukaan kun osa lääkäreistä on sitä mieltä että mies ei voi olla gynetutkimuksen aikaan läsnä...

 

[Joillekin arkea]

Täällä on ollut aiemminkin keskustelua aiheesta. En löydä sitä nyt, olisin kopioinut tähän yhden kirjoituksen jota en ollut uskoa todeksi. Siinä nainen kertoi (tosissaan), että olihan se hassua ja noloa kun mies oli mukana ja gynekologi halusikin tehdä ultran sisäkautta. Mies oli aluksi pelästynyt ja sanonut myöhemmin, että olihan se outoa nähdä värkki päivänvalossa.

Siis mitä? Onko tosiaan normaaleja ihmisiä parisuhteissa jotka hankkii lapsia ja elää normaalia elämää, eikä ole koskaan nähneet toistensa elimiä päivänvalossa??? Näköjään on. Tämä kertoo että nämä kysymykset tosiaan on joillekin arkea. Onneksi meille ei.

 

[piuksi]

Oho, olipas tänne tullut kärkkäitä kommentteja ystävälliseen kysymykseeni!!!!! Huh huh..

Tottakai mieheni on nähnyt pimppani, olemme olleet yhdessä 10 vuotta, harrastamme seksiä 2-3 kertaa viikossa. Kyse ei ole siitä että mieheni ei olisi nähnyt tavaraani.. Ette voi tosissanne sitä luulla, kunhan haluatte olla ilkeitä kasvottovasti.

Mieheni on tulossa ensimmäiseen ultraan (joka tehdään sisäkautta) sekä synnytykseen. Mutta koska odotan ensimmäistä lastani ja kaikki on minulle uutta niin minua mietitytti onko omituista tuoda miestä mukaan gynen tutkimukseen. Mieheni itsekkin sitä mietti, että tuleeko siellä vähän ylimääräinen olo. Haloo, kai täällä voi kysyä asioita ilman pelkoa että heti tullaan päälle kuin yleinen syyttäjä. Halusin vaan kuulla onko muilla ollut miestä mukana gyne tutkimuksessa. Halusin varmistuksen että jos hän päättää tulla mukaan, niin lääkäri ei katso meitä kuin hulluja. KUN EN VOI TIETÄÄ kun odotan ensimmäistä lastani, anteeksi vain.

Taitaa joillain täällä olla omasta mielestään kaikki niin helvetin hyvin että voi väheksyä toisen asiallisia kysymyksiä ja suorastaan vittuilla päin naamaa. Onnea teille jotka olette niin täydellisiä ettei teillä koskaan ole ollut mitään kysyttävää, kaikki halussa (olettéhan niin kovasti yli muiden) Onneksi olkoon teidän täydellisille liitoille ja täydellisille lapsille! Kiitos teille asiallisesti vastanneille.

 

[piuksi]

Ovatko sellaiset, joiden mielestä miehen läsnäolo gyetutkimuksessa on hankalaa, myös kotona aina vaatteet päällä, vai onko alasti kulkeminen luontevaa? Entä nukkuuko sellaiset ihmiset yöpuvussa? Tämä ei ole tarkoitettu millään tavalla piruiluna. Mietin vaan, että kuinka paljon tässä on kyse siitä, miten luontevasti suhtautuu omaan ja toisen alastomuuteen. Vai onko kyse jostain muusta.

Nukumme alasti molemmat. Naurettavia johtopäätöksiä vedetty kysymykseni perusteella!

 

[piuksi]

Siis mitä? Onko tosiaan normaaleja ihmisiä parisuhteissa jotka hankkii lapsia ja elää normaalia elämää, eikä ole koskaan nähneet toistensa elimiä päivänvalossa??? Näköjään on. Tämä kertoo että nämä kysymykset tosiaan on joillekin arkea. Onneksi meille ei.

Onneksi olkoon! Luuletko olevasi jotenkin erikoinen kun miehesi on nähnyt värkkisi????

 

[piuksi]

Mielestäni koko tapa puhua "ottaako miehen mukaan" jne. tuntuu erikoiselta. Eikö lapsi ole täysin tasapuolisesti yhteinen projekti? Millä oikeudella äiti kieltäisi miestä tulemasta?

Tämä on taas nauretta saivartelua käyttämästi puhetyylistä. Voisin sanoa "mietin voisiko mieheni tulla sinne mukaan" jos se miellyttää Teitä enemmän.

Haloo!! En ole kieltämästä mieheltäni tulemista, kai se nyt on ihan selvää. Mieheni itse miettii kehtaako tulla ylimääräiseksi sinne. Ja tämä ei taas tarkoita sitä että mieheäni pelottaisi nähdä pimppini vaan sitä, että häntä mietitty tekeekö muut ihmiset niin ja onko hassua että hän on siellä mukana. Katsos kun kaikkea ei aina voi tietää.

 

[piuksi]

Samoilla linjoilla kuin edellinen. Millaisessa parisuhteessa jotkut elävät????? Todella outoa.
Samoin kuin tuolla toisessa ketjussa joku pelkää kakkaavansa synnytyspöydällä miehen nähden!?!?!? Voi hyvänen aika, onneksi oma liittoni ei ole noin etäinen.

Millaisessa parisuhteessa itse elät?? Varmaan täydellisessä harmoniassa, käytte yhdessä paskalla ja piereskelette. Kunnes huomaat että miehesi onko karannut sua nuoremman ja kauniimman matkaan.

 

[liuku.]

Itseasiassa nyt kun muistelen raskausaikaani, niin mun mies ei ollut mukana lääkärikäynneillä. Ei siksi ettei olis saanut nähdä alapäätäni, vaan halusin käydä omassa rauhassa, ei se ole minustakaan niin kovin mukavaa että joku ulkopuolinen ronkkii mun alapäätä. Mutta muistaakseni mulla ei ekalla lääkärikäynnillä kuunneltu sydänääniä. Mutta edelleen sitä mieltä, että miehen voi halutessaan hyvin ottaa mukaan.

 

[piuksi]

Itseasiassa nyt kun muistelen raskausaikaani, niin mun mies ei ollut mukana lääkärikäynneillä. Ei siksi ettei olis saanut nähdä alapäätäni, vaan halusin käydä omassa rauhassa, ei se ole minustakaan niin kovin mukavaa että joku ulkopuolinen ronkkii mun alapäätä. Mutta muistaakseni mulla ei ekalla lääkärikäynnillä kuunneltu sydänääniä. Mutta edelleen sitä mieltä, että miehen voi halutessaan hyvin ottaa mukaan.

Kiitos vastauksesta! Mulla kuulemma kuunnellaan nyt ekalla lääkärinkäynnillä ne sydänäänet. Jos mun mies vaan pääsee, niin kyllä se tulee mukaan. Voihan mun mies halutetaan tosiaan odotella jossain sivussa/ulkopuolella sen gynen tutkimuksen ajan. Ihan samaa mieltä olen kun sinä, että gynen tutkimukset ei ole mitään herkkua... Ekaa kertaa mulla on muuten miesgynekologi. Kuulemma ne on jopa parempia, mutta tiedä sitten..

Mutta on kyllä ihanaa päästä kuuntelee sydänääniä!!

 

[Cher]

ap: kävin justiinsa tämän ketjun läpi ja todellakin muakin ihmetytti miten jotkut riehaantuivat kysymyksestäsi. Aluksi munkin mielestä tuntui vähän oudolta ajatus että mieheni on mukana kun ventovieras ihminen tutkii alapäätäni. Mutta kaikki meni hyvin, olin itse alavartalo sermin takana jossa tutkimus tehtiin ja miehelle oli varten vasten tehty paikka sermin toisella puolella josta saattoi ylävartalon. Eikä se sitten ollutkaan outoa. Tavallisesti ei kyllä tulisi mieleenkään ottaa miestä gynekologin vastaanotolle mukaan =)

Tuo yläpuolella mainittu synnytyspöydälle kakkaamisen pelkoa ihmettelevä kommentti oli luultavasti tarkoitettu minulle, sillä tuolla toukokuisten ketjussa avoimesti huolehdin kyseisestä asiasta. Piti kyseiselle henkilölle vastata melkein samalla tavalla kuin sinä, mutta teit se jo puolestani =) Mielestäni ei ole mitenkään kummallista nolostella ainakin ajatusta kakan puskemisesta miehen nähden, meillä kotona ei ainakaan ole ollut normaalia paskoa toistemme läsnäollessa. Mieheni ei ole tähän mennessä ainakaan halunnut nähdä, kuulla tai haistaa uloisteitani eikä tarvetta ole esiintynyt myöskään toisin päin. Jos se tarkoittaa etäistä suhdetta niin etäinen suhde on minulle tosi sopiva. Ymmärrän toki että synnytystilanne on täysin erilainen mutta mistäpä minä, ensi synnyttäjä, voisin tietää miltä synnytystilanne tuntuu.

Mielestäni kysymyksessäsi ei ollut mitään prosoivaa enkä oikein ymmärrä siitä hämmentyneitä ihmisiä...

=)

 

[naturally naked]

"Ovatko sellaiset, joiden mielestä miehen läsnäolo gyetutkimuksessa on hankalaa, myös kotona aina vaatteet päällä, vai onko alasti kulkeminen luontevaa? Entä nukkuuko sellaiset ihmiset yöpuvussa? "

Mieheni on nähnyt värkkini päivänvalossa. Nukumme alasti ja alastomuus on meille ihan luonnollinen asia. SILTI mieheni mielestä oli vähän outo tilanne, kun esikoista ultrattiin alakautta. Eikä sillä ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa, miten hyvä tai huono liitto meillä on tai miten luontevana koemme alastomuuden.

Mua lähinnä huvitti tilanne kun mieheni paasasi, miten outoa on, että joku muu tulee tunkemaan jotain kondomipäällysteistä värkkiä sisääni.

Se että kokee vaivaannuttavaksi paskoa toisen edessä ja että toinen kokee oudoksi tilanteen, jossa JOKU MUU tarkastelee vaimon alapäätä, ei kerro mitään suhteen "hyvyydestä". Mieheni rakastaa minua ja lapsiamme yli kaiken.

Ei se mitään jos sitä kakkaa synnytyksessä tulee. Se on ihan normaalia eikä sitä siinä pysty niin ajatelemaan. Siinä on tärkeämmät asiat mielessä. Mutta ei sitä kovin mielellään toisen edessä pasko (jos saa valita) eikä ole gynekologisen tutkimuksen kohteena. Sen verran "etäisyyttä" pidän ihan mielelläni ja se tekee vain hyvääkin suhteelle

Niin, alkuperäiseen kysymykseen. Mies oli mukana molemmista ekoissa ultrissa. Sen sijaan ei ollut mukana muilla lääkärikäynneillä joilla kävin esim lasten perätilojen ja ulkokäännösten vuoksi.

 

[maru-maru,]

Hei Piuksi ja muut!
Näillä keskustelupalstoilla tulee aina välillä niitä epäasialllisia, tuomitsevia ja vähätteleviä vastauksia ihan asiallisiin kysymyksiin. On varmaan ihmisiä, jotka purkaa jotain omaa huonommuudentunnettaan yrittämällä saada toisen ihmisen näyttämään typerältä tai omituiselta. Ihmiset on niin erilaisia.
Itse olen ottanut niihin epäasiallisiin kommentteihin sellaisen linjan, että jos ja kun niitä tulee omalle kohdalle, ei kannata provosoitua niistä ja pahoittaa mieltään suotta. Annan niiden kommenttien ja tyyppien jäädä oman onnensa nojaan, aivan huomiotta, ja itse voin poimia vastauksista ne jotka on hyödyllisiä mulle. )

Meillä on kanssa esikoinen tulossa, ja oli vähän hämmentävä tilanne se eka ultra ja tutkimus alakautta. Vaikka mieheni on jopa ottanut valokuvia intiimeistä paikoistani. Ymmärrän hyvin hämmennyksenne. Mieheni oli mukana ja kaikki meni hienosti. Ota ihmeessä mukaan oma miehesi, kokemus on siinä mielessä vapauttava, että jatkossa on kaikki luontevamman tuntuista sitten tulevilla käynneillä.
Ihanaa odotusta teillekin!!

 

[höpönpöppö]

Entä nukkuuko sellaiset ihmiset yöpuvussa? Tämä ei ole tarkoitettu millään tavalla piruiluna. Mietin vaan, että kuinka paljon tässä on kyse siitä, miten luontevasti suhtautuu omaan ja toisen alastomuuteen. Vai onko kyse jostain muusta.

Pakko tarttua tähän... Siis jos nukkuu yöpuvussa, niin ei suhtaudu luontevasti alastomuuteen, niinkö?? Enpäs koskaan ole sitä noin ajatellut. Mä en osaa nukkua alasti, se on musta jotenkin epähygieenistä (kun nukkuessa hikoilee jne.) ja ihanassa mukavassa yöpuvussa on niiiiin hyvä nukkua. Silti pystyn kulkemaan alasti kotona miehen nähden... Mies nukkuu kalsareissa, ei hänkään täysin alasti. En kyllä antaiskaan nukkua. Oon varmaan sit vähän niuho ton hygienia-asian suhteen.

 

[Joillekin arkea]

Anteeksi nyt vaan, jos loukkasin, Piuksi. Oletko miettinyt, että otat hieman liian henkilökohatisesti anonyymit nettikirjoitukset, joita ei edes välttämättä ole sinulle osoitettu? Jos rauhoitut ja luet tekstini uudestaan, huomaat että ihmettelin yleisesti tätä niuhottamista, en tarkoittanut mitenkään erityisesti sinua. Outoa etä otat noin henkilökohtaisena loukkauksena yleisen mielipiteeni.

Minulla ei myöskään ole huonoa itsetuntoa jonka takia minun pitää anonyymisti buustata egoani. Emme myöskään mieheni kanssa pieri ja röyhtäile, vessassa käynnin hoidamme privaatisti. Se, että ihmettelin täällä, onko normaalia ettei mies ole nähnyt vaimonsa emätintä päivänvalossa, ei ollut tarkoitettu loukkauksena vaan ihan pohdintana, joihin olisin toivonut vaikkapa vastausta tällaiselta ihmiseltä, jonka arkea ko. asia on. Minusta on edelleen todella outoa, että joku edes pohtii voiko miehen ottaa mukaan gynekologille kun kyse on yhteisen sikiön tutkimisesta. Meillä mies on ihan yhtä paljon mukana tässä projektissa, meille on itsestäänselvää että kummatkin käymme neuvolassa ja olemme molemmat mukana odotuksessa, vaikka sikiö onkin vain minun sisälläni. Sitä suuremmalla syyllä on psykologisesti erittäin tärekää, että isä osallistuu kaikin mahdollisin tavoin odotukseen, koska se ei hänelle ole fyysistä.

Mukavaa odotusta, Piuksi, ja koitas vähän rauhoittua. Ei tee sikiöllekään hyvää hermostua noin.