Mies matkatyössä

  • Viestiketjun aloittaja Alfa Julia
  • Ensimmäinen viesti
Alfa Julia
Löytyykö täälä naisia joiden miehet on matkatyössä? Olisi mukava kuulla teidän tunteita ja kokemuksia. Meillä mies on matkatyössä ulkomailla ja ehtii käydä meitä (minä ja tytöt 4,5&3v) katsomassa yhden vuodokauden ajan kahden viikon välein. Miten olette jaksanu odottamisen? Meillä matkatyötä jatkettaisiin todennäköisesti monta vuotta. Tilanne meille suht uusi mutta tuonu sinällään arkeen helpotusta ettei mies hirveästi jaksanu "normaalia" arkea lasten kaa.. itse pääsääntöisesti ennenki pitäny talon ja lapset kunnossa ettei siinä suurta muutosta mut miten voimakkaaksi yksinäisyyden tunne kasvaakaan?
 
Minun mies on ollut monta kertaa vuoden komennuksella ulkomailla, käy kotona parin kk välein pari viikkoa.

Sopii minulle hyvin paitsi että oma työ vähän kärsii kun ei pysty panostamaan työntekoon. On kuitenkin pidettävä kotiasiat ja lapset kunnossa ja se on tärkeintä. Täytyy myöntää että kyllä välillä väsyttää, en olisi valmis vaihtamaan helpompaan työhön silti. Siivooja käy onneksi hoitamassa ikävät siivoushommat, sitä ei enää jaksaisi kaiken arkirumban päälle.

Me ollaan jo niin vanhoja kääpiä että mustasukkaisuusongelmia ei ole, suhdekin on varsin arkinen ja hyvä niin. Me ollaan enemmänkin sellainen yhteisyritys olla onnellinen.
 
mie
Tiedänpä muutaman miehen, jotka tekevät matkatyötä ja elävät samalla "kaksoiselämää"..
"Vakituisia" naisia useilla paikkakunnilla tai vain sillä yhdellä ja samalla jolla aina käy töissä..
Miettikääpä tätä..
Vähän pelottavaa.
Terveisin "kokemusta on"
 
Osuipas sopiva otsikko silmään. Minun mieheni tekee huoltotöitä pitkin Suomea ja ulkomaita. Koskaan ei tiedä mihin menee, kauanko on ja koska on lähtö. Tätä jatkunut n. 4 vuotta, seurusteltu on yli 10 vuotta, meillä on kaksi pientä lasta ja kolmas tulossa. Sekä asumme vielä maalla joten hommaa kyllä riittää. Itse joudun huolehtimaan kaikista kotitöistä, lapsista, kauppareissuista, eläimistä, lämmityksestä ym yms. Aluksi oli tosi kauheaa kun mies oli poissa kotoa, mutta nyt siihen on jo niin tottunut että vaatii aina totuttelua se jos mies onkin useimpia viikkoja kotona (tai käy kyllä päivätöissä).
Toki iltaisin on vaikeinta, kun on itse väsynyt ja lapset vievät viimeisimmätkin mehut. Mitään ei voi harrastaa, kun kukaan ei ole lasten kanssa sitä aikaa. Ei ole ketään jonka kainaloon voisi käpertyä ja purkaa huolensa ja jakaa kaiken vastuun. Moni kaverini on sanonut että kuinka jaksat, mutta kyllä kaikkeen tottuu ja toki riippuu ihan luonteesta kuinka pärjää. Luotan kyllä täysin mieheeni siinä suhteessa että ei petä minua.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.10.2005 klo 09:24 mie kirjoitti:
Tiedänpä muutaman miehen, jotka tekevät matkatyötä ja elävät samalla "kaksoiselämää"..
"Vakituisia" naisia useilla paikkakunnilla tai vain sillä yhdellä ja samalla jolla aina käy töissä..
Miettikääpä tätä..
Vähän pelottavaa.
Terveisin "kokemusta on"
Ja tiedän myös miehiä jotka asuvat ja työskentelevät samalla paikkakunnalla kuin vaimo ja on toinen nainen jo pitkään. Harrastuksen nojalla yms. voi tehdä paljon.

Kun yksin pyörittää arkea niin ainakin on itsenäisempi. Ja elää todella omaa elämää eikä miehen ja perheen kautta.
 
maakrapu
minulla mies on merillä puolet vuodesta. alussa oli vaikeaa (varsinkin kun kuuntelin muiden ns. normaalissa parisuhteessa elävia), mutta ajan mittaa käänsin asian positiiviseksi, eli miehen poissaollessa tapailen paljon ystäviäni ja sisustan kotia ja nautin saadessani omia tietsikan kokonaan itselleni! =)

vastaavasti sitten miehen ollessa kotona puuhataan paljon yhdessä ja aina on ihanaa! parisuhde pysyy virkeänä kun sitä kerkiää ikävoidä ja silloin sitä parhaiten aina huomaa ja muistaa ne toisen parhaimmat puolet. sitäpaitsi mies jaksaa panostaa kotiin ja perheeseen kotona ollessaan.

totta puhuen en ole yhtään kateellinen tutuilleni, jotka valittavat arjestaan ja tasapaksusta parisuhteesta. itseni tekisi lähinnä aina vaan mieli hehkuttaa omaa parisuhdetta. ja jännää tässä on se, että kaikki ns. säälivät minua -voi kuinka on varmaan hirveää -ja saan kuunnella kommentteja, että ei tuollainen kyllä kestä, miehesi on tultava maihin töihin. nou tänks.

no, mutta ihmiset ovat erilaisia. minulle tämä sopii. nyt odottelen miestä innolla kotia jouluksi! =)

ja mitä pettämisiin tulee, niin kyllä sitä pettää missä vain, jos on sen luontoinen. sain juuri kuulla, että yksi tuttavaperheeni (idylli perhe, omakotitalo ja mies hyvin menestyvä) mies käy vakihuoralla aina torstaisin tenniksen jälkeen. että silleen ne ns. koti-isätkin... ja ehkä huvittavinta on se, että ihmiset pitävät jotenkin oikeutettuna epäillä minun miestä, sillä hän on paljon poissa, mutta eipä kukaan epäile omia kotikultiaan. välillä kommentit todella loukkaavat, sillä itselleni ei tulisi mieleen käydä epäilemään toisten miehiä vain siksi, että he ovat perheensä kanssa joka päivä.
 
Heips!
Ihanaa nähdä, että on muitakin 'osaaikavaimoja' niinkuin minulle on joskus sanottu.
Meidän perheelle sopii ehdottomasti, että mies on reissussa. Kuukauden ulkomailla ja viikosta kahteen kotona. Itse jaksan paremmin, kun ei tee raskasta fyysistä työtä suomessa, jolloin tulisi väsyneenä ja kiukkusena kotiin. Nyt jaksaa perheen kanssa olla ja puuhailla, kun on 'lomalla'. Meidän suhde on mitä parhaimmalla tolalla. Kuka av(i)ovaimo voi rehellisesti sanoa, että on ihan oikea ikävä? Lapset on tottuneet miehen rytmiin, he eivät osaa edes kaivata 'jokapäiväistä' isiä. miehellä ja mulla käytössä, skypet on kuumana kummallakin miehen työpäivän päätyttyä. Mies tekee 11tunnin työpäiviä jokaikinen päivä, joten epäilen ettei jaksaisi siinä ajatella vielä pettämisiä ;) . Luottamus pitää toimia tällä alalla. Itse kuuntelen äitejä, joilla on kauheasti epäpositiivisia juttuja miehistään... Ja nuo miehethän on jokapäiväisessä elämässä kotonaan.. Mutta voi sitä valitusten määrää! Raskasta toki on välillä, kun täytyy isoa taloa hoitaa, polttopuita tehdä, pihahommat, lapset jne, mutta mielummin näin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Tiedänpä muutaman miehen, jotka tekevät matkatyötä ja elävät samalla "kaksoiselämää"..
"Vakituisia" naisia useilla paikkakunnilla tai vain sillä yhdellä ja samalla jolla aina käy töissä..
Miettikääpä tätä..
Vähän pelottavaa.
Terveisin "kokemusta on"
Ei pidä kuitenkaan yleistää...

=)
 
Alkuperäinen kirjoittaja justustus:
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Tiedänpä muutaman miehen, jotka tekevät matkatyötä ja elävät samalla "kaksoiselämää"..
"Vakituisia" naisia useilla paikkakunnilla tai vain sillä yhdellä ja samalla jolla aina käy töissä..
Miettikääpä tätä..
Vähän pelottavaa.
Terveisin "kokemusta on"
Ei pidä kuitenkaan yleistää...

=)
Eihän tuo mitään yleistänytkään vaan kertoi omista kokemuksistaan.
 
Meillä mies viikot tien päällä.. Ei siis tosiaankaan yhtä pitkään ku noissa ed.viesteissä, mut jotenki kuulosti vaan niin tutulta!
Mies ajaa rekkaa ma-pe ja viettää pelkästään viikonloput kotosalla! Aluksi oli aika rankkaa sopeutua siihen et toinen on noin pitkää pois, varsinki ku aiemmin oli korkeintaan yön tai kaksi.. Mut nyt kun siihen on tottunut, ni kyllähän se menee.. Meillä 2,5v poika ja täytyy kyllä (mun suureks ihmetykses) myöntää, että pojan kiukkukohtaukset on vähentyneet huomattavasti sen jälkeen ku isänsä alotti työt tässä nykyisessä työpaikassa! Sellanen huono puoli siinä vaan on, että mieheni ei pysty itse hoitamaan asioita kun on aina arkena töissä.. ja virastot sun muut kun ei ole vkonloppuisin auki!
Mun kannalta eniten opettelua oli siinä yksin nukahtamisessa.. Muutama yö tuli pyörittyä ja valvottua kun toinen puoli sängystä olikin tyhjä!
Vaikka miehen työ onkin mitä on, niin kyllä sitä sit jaksaa iloita siitä vähästäkin yhteisestä ajasta ja luojalle kiitos että puhelimet on keksitty! Hulluiks siinä varmaan tulis molemmat kun ei kuulis toisesta mitään koko viikolla!

Jaksamiset muille "leskille" ja oikein ihanaa kesää!
 
Carlos74
kommentoinpa, vaikka ei ehkä pitäisikään...
Eli, itse olen isä, ja käyn reissutöissä. Olen periaatteella 2vk töissä ja viikon kotona. Pidän systeemiä siinä mielessä hyvänä, että kun olen kotona voin täyspainoisesti keskittyä perheeseen, eikä tarvitse kantaa huolia olemattomista työkuvioista. Vaimo on ollut toistaiseksi tyytyväinen tilanteeseen, koska hänellä on 2vk aikaa elää "omaa elämää", omalla rytmillään, eikä tarvitse ottaa toisten mielipiteitä huomioon.
Aiemmin tein ajohommia kotimaassa ja elämä oli liiankin "hektistä", joko olin töissä tai sitten kotona stressaamassa siitä, että nyt pitäisi olla jo nukkumassa, että jaksaa taas seuraavan päivän ajaa.
 
meillä mies viikot töissä muualla ja viikonloput kotona. Välillä tuntuu ettei jaksa. Onneksi vanhemmat ja kaverit tukevat, vaikka loppujen lopuksi olen aina yksin. Välillä nukkuminen on todella vaikeaa, kun yksin ei ole kiva mennä nukkumaan :| . Pikkuhiljaa tähänkin vaan tottuu. Muissa ihmisissä eniten ärsyttää kommentit:"minä en siihen pystyisi" ja "me ollaan ton **** kanssa niin läheisiä et se ei ikinä lähtis tommosiin töihin". ANTEEKSI MITÄ? ei se mun mies varmaan tee näit töitä sen takia ettei jaksais kattoo mua :kieh:
 
Minun mieheni on töissä n. puolet kuusta toisella paikkakunnalla. Ei siis varsinaisesti reissutyössä vaan siellä on hänen vakituinen työnsä. Työn luonteeseen kuuluvat pitkät vapaat ja pitkät työjaksot. Tämä oli tiedossa kun asetuimme asumaan tänne, missä itselläni on työpaikka. Itse käyn töissä ja hoitelen 1,5-v. lasta yksikseni.

Kyllä itselläni on melkoinen ikävä aina miestä ja yleensä hiukan itkeä tiristän hänen lähtiessään. Me kyllä tekstaillaan ja soitellaan useita kertoja päivässä, se helpottaa vähän. Seksiä on tietenkin ikävä, jos joutuu aina viikon kerrallaan odottelemaan ilman. Täytyy kyllä sanoa, että parisuhde pysyy ehkä tuoreempana kun joutuu kaipailemaan aina välillä!

Kun olemme yhdessä, lastenhoito jakaantuu tasan ja ehkä joskus mieheni hoitaa enemmänkin. Itse pääasiassa siivoilen ja mies osallistuu mm. pyykinpesuun ja keittiötöihin. Että kyllä hänen poissaolonsa heti lisää minun kuormitusta 100% ja sen vuoksi ei todellakaan ole mikään helpotus. Sanoisin, että kokonaisuutena poissaololla on lievä negatiivinen vaikutus meihin. Toisaalta meillä on kakkosasunto miehen työpaikan lähellä ja vietämme siellä paljon aikaa myös yhdessä, jos minun työt antavat myöten. Tulevaisuudessa toivomme, että saamme järjestettyä molemmille työt samalle paikkakunnalle.
Olemme nyt muutaman vuoden olleet yhdessä ja siihen mahtuu sekä tiivistä perhe-elämää että reissailua ja niistä ehdottomasti parhaiten on sujunut se tiivis perhe-elämä. Mulla onkin kyllä ihana mies että ei hänessä valittamista ole ollut ja kiimaisenakin on pysynyt! :)
 
Itselläni on hyvin surulliset muistot miehen matkatöistä. Odotin häntä aina perjantaisin kotiin talo siivottuna ja ruuat valmiina. Tosin pala kurkussa olinko varmasti tehnyt kaiken niin ettei tule sanomista. Ensimmäiseksi hän kuitenkin tarkisti miten paljon autolla oli ajettu ja oliko se puunattu käytön jälkeen. Sisälle päästyään hän kävikääntelemässä maustepurkit hyllyssä oikeinpäin jos etiketit eivät olleet suorassa. Sitten alkoivat moitteet. Hän käytti kotona olemisen täydelliseen lepoon niin etteivät lapset saaneet häiritä omilla touhuillaan. Vastapainoksi piti tietenkin päästä esim. pitkille kalareissuilleluonnon rauhaan. Lapset olivat alle kouluikäisiä ja olisivat tarvinneet isää. Alkoholista ei ollut ongelmaa. Voi miten olin yksinäinen ilman minkäänlaista tukea ja turvaa. Joskus oli sitten pidempiä jaksoja ihan normaalielämää kun hän kävi töissä kotoakäsin. Silloin lapsetkin huomioitiin. Eroon liitto päätyi, kuinkas muuten.
 

Yhteistyössä