minulla mies on merillä puolet vuodesta. alussa oli vaikeaa (varsinkin kun kuuntelin muiden ns. normaalissa parisuhteessa elävia), mutta ajan mittaa käänsin asian positiiviseksi, eli miehen poissaollessa tapailen paljon ystäviäni ja sisustan kotia ja nautin saadessani omia tietsikan kokonaan itselleni! =)
vastaavasti sitten miehen ollessa kotona puuhataan paljon yhdessä ja aina on ihanaa! parisuhde pysyy virkeänä kun sitä kerkiää ikävoidä ja silloin sitä parhaiten aina huomaa ja muistaa ne toisen parhaimmat puolet. sitäpaitsi mies jaksaa panostaa kotiin ja perheeseen kotona ollessaan.
totta puhuen en ole yhtään kateellinen tutuilleni, jotka valittavat arjestaan ja tasapaksusta parisuhteesta. itseni tekisi lähinnä aina vaan mieli hehkuttaa omaa parisuhdetta. ja jännää tässä on se, että kaikki ns. säälivät minua -voi kuinka on varmaan hirveää -ja saan kuunnella kommentteja, että ei tuollainen kyllä kestä, miehesi on tultava maihin töihin. nou tänks.
no, mutta ihmiset ovat erilaisia. minulle tämä sopii. nyt odottelen miestä innolla kotia jouluksi! =)
ja mitä pettämisiin tulee, niin kyllä sitä pettää missä vain, jos on sen luontoinen. sain juuri kuulla, että yksi tuttavaperheeni (idylli perhe, omakotitalo ja mies hyvin menestyvä) mies käy vakihuoralla aina torstaisin tenniksen jälkeen. että silleen ne ns. koti-isätkin... ja ehkä huvittavinta on se, että ihmiset pitävät jotenkin oikeutettuna epäillä minun miestä, sillä hän on paljon poissa, mutta eipä kukaan epäile omia kotikultiaan. välillä kommentit todella loukkaavat, sillä itselleni ei tulisi mieleen käydä epäilemään toisten miehiä vain siksi, että he ovat perheensä kanssa joka päivä.