mies kuulemma jätti koska meidän suhteessa ei ollut mitään järkeä

  • Viestiketjun aloittaja floppi
  • Ensimmäinen viesti
floppi
Tarkoittaa varmaan sitä että eroa edeltävät viikot olin todella äksy, hermostuin todella pienestä, valitin kaikesta. Tätä ennen olin ajoittain äksy. pikku hilja uuvuin ja tuo hermojen kiristyminen ja pinnan menetys, tiuskiminen ol isiitä seurausta. En jaksanut ja silti yritin vaan jaksaa ja tehdä.

idiootti mies minusta!

-en ollut useampaan vuoteen nukkunut kokonaisia öitä,miehen kuorsaus yhtenä syynä.

-kävin töissä ja samalla yritin suorittaa iltakouluna aikuispuolella tutkintoa.
eli 3päivää viikossa:Lapselle aamupalaa->lapsi kouluun->kävellen töihin 1km, töistä juosten bussiin, bussista 1,5km kävely koululle. 16.15-20.30 tunnit->1,5km kävely bussipysäkille-> kotona klo21 tai 21.30 riippuu kumpaan bussiin ehdin. hirveä stressi kaikista etätöistä mitä piti tehdä.

-Lisäksi sitte lapset,joista yhdellä on adhd, eli hän aiheuttaa jatkuvan valmiustilan, jatkuvan ohjaamisen tarpeen. ei tukiverkkoa.

-Miehen kanssa pidempään ollut ongelma-> mies halusi seksiä todella vähän, ja minä koin tämän torjumisena(asiasta ei koskaan keskusteltu) tätä jatkui lähes 2vuotta.

-toinen ongelma oli se että mies ei puhunut tunteistaan, ei omista,eikä mun.
-lisäksi hän jäi lääkkeiden väärinkäytöstä kiinni(mikä sai mut raivon valtaan kahdeksi viikoksi!)

nämä kun summasi yhteen minä väsyin, uuvuin.. olin äksy. Mies lähti. Hänen mielestä ilmeisesti meidän suhteessa ei ollut mitään järkeä.. missä on inhimillisyys? onko oikeesti niin että suhteessa ei oo enään mitään järkeä jos toinen ihminen kokee henkilökohtaisen kriisi-> uupuminen. Minusta tämä on juuri sellainen vastamäki mistä vihkivalassakin puhutaan,sellainen jonka yli voi yhdessä päästä. Mä tiedän että mun olis pitänyt tajuta jättää tuo koulu pois, se vaikutti paljon jaksamiseen ja stressitasoon.. mutta aina ihminen ei tee oikeita ratkaisuja,aina ihminen ei toimi järkevästi,eikä osaa mitoittaa omia voimavaroja. onko se syy sitten rikkoa lapsilta perhe ja rikkoa parisuhde.minusta ei!
 
"Laura"
No tuo on tulos kun asioista ei keskustella ajoissa eikä olla rehellisiä omista tunteista vaan padotaan ja padotaan kunnes sitten mitta on täynnä. En ymmärrä tuommosta tyyliä elää. :(
 
floppi
[QUOTE="Laura";28352879]No tuo on tulos kun asioista ei keskustella ajoissa eikä olla rehellisiä omista tunteista vaan padotaan ja padotaan kunnes sitten mitta on täynnä. En ymmärrä tuommosta tyyliä elää. :([/QUOTE]

Niin noihan se mies teki,mutta syyttää silti kaikesta minua. jos sitten kerron miten esimerkiksihänen puhumattomuus vaikutti minuun, toteaa hän siihen että kato nyt me ei vaan sovita yhteen. Hän ei ollenkaan ymmärrä että jos jatkaa samalla tavalla,niin seuraavissakin suhteissa ollaan lopulta eron partaalla,koska ei voi elää parisuhteessa ikuisuutta ilman että asioista puhutaa. Terapeutin mielestä alussa nämä ongelma tei tule esiin.. että 6kk-2vuotta menee sellaisessa vaiheessa jossa halutaan nähdä toisesta vain hyvät puolet ja halutaan vain näyttää hyvät puolensa... sen jälkeen suhde tulee realistisemmalla tasolle.. jolloin niitä yhteyntormäyksiä yleensä alkaa tulla. Toinen ei olekkaan ihan sitä miksi tämän on kuvitellut.. tässä vaiheessa kuulemma jotkut aina vaan eroaa uudelleen ja uudelleen.

uskon! mies ei.
 
"nanna"
Perinteinen akka, joka pitää miestään itsestäänselvyytenä ja valittaa joka asiasta. Sitten kun mies lähtee, niin kaikki on miehen vikaa.

Valivalivalivali.

Itsekin olen kerran suhteessa tuohon sortunut, mutta enpä sorru enää.
 
floppi
oikeastaan halusin mielipiteitä siihen että kun tilanne oli mikä oli, niin onko ollut inhimillistä että lopputulos oli se eten kestänyt enään pienintäkään vastoinkäymistä? että olen ollut hermoheikko. vai olenko minä teistäkin vain persoonana hirveä ihminen ja kaikki jotuu vaan siitä että mä vaan oon tällänen.

nyt on alkanut vähän helpottaa,kun oli pakko jättää koulu pois.. nyt vastaan huomaan kuinka paljon se söi voimavaroja.

iltaisin kun tulin kotiin, ja mies vaikka raapi itteään kivahdin että lopeta, siis olin miehen kainalossa ja mies laitto käden päälleni ja vähän väliä raaputti päätään,eli käsi viuhtoi edes takas. minua asia suututti koska olin jo valmiiksi levoton ja stressaantunu+tuntui että en saa unta omalta ololtani,yritin rauhoittua ja toisen käsi viuhtoo siinä edes takas. pikkujuttu,mutta sillä hetkellä tuntui ärsyttävältä.

olisinko mä reagoinut noin jos oma olo olis ollut hyvä? en. Mutta mies ei ymmärrä,joten parempi anta sen vaan olla. eikö niin.

ihme idiootti sitä onkin ollut.. harmittaa että ikinä hain sinne kouluun,se kun tais olla päästressin/väsymyksen aiheuttaja. toisaalta sainpahan selvilel sen että tämän miehen varaan ei kannata laskea mitään. mitä jos mä olisin sairastunut vakavasti->joutunu vaikka pyörätuoliin,mies olis varmaan sillonki jättänyt. silti sattuu.. en minä tahallani ollut hankala ja ilkeä. typerähän olin se on varma.
 
"Ehkäpä"
...on parempi, että noin väsyttävien asioiden keskellä hakee ulkopolista tuea jostakin- vaikka perhekerhosta tai jostain,kunhan vain ei sitten jää yksikseen. Itsellä takana väkivaltainen avioliitto,esikoisen huostaanotto,ero,uusi suhde sekä lapsi tulossa.Mies tekee pitkää päivää, vaan hirveistä kokemuksistani viisastuneena en enää jää yksin- etsin seuraa vaikka kivenkolosta,jotteivät voimavarat pääse loppumaan, ENKÄ kanna vastuuta kodinhoidostaa ja lapsesta yksin! Jos mies ei jouda osallistumaan,niin siitäpä sitten seuraa vain se, että ero siintää edessä, ajankäytöllisesti ainakin,kun vietän aikaani ja arkeani ystävieni luona. Kaikkeen pitää varautua, tämä mies kun ei oikeasti ole mikään iskä-tyyppi..(välillä tulevaisuus todella hirvittää..)Iltalukio on aikasta rankka, jos ei ole muuten elämä ihan raiteillaan... Toivotan sulle kaikkein parasta jatkoa ja JAKSAMISTA-muista pitää itsestäsi hyvää huolta:)
 
1. Tarkoittaa varmaan sitä että eroa edeltävät viikot olin todella äksy, hermostuin todella pienestä, valitin kaikesta. Tätä ennen olin ajoittain äksy. pikku hilja uuvuin ja tuo hermojen kiristyminen ja pinnan menetys, tiuskiminen ol isiitä seurausta. En jaksanut ja silti yritin vaan jaksaa ja tehdä.

idiootti mies minusta!

2. -en ollut useampaan vuoteen nukkunut kokonaisia öitä,miehen kuorsaus yhtenä syynä.

3. -kävin töissä ja samalla yritin suorittaa iltakouluna aikuispuolella tutkintoa.
eli 3päivää viikossa:Lapselle aamupalaa->lapsi kouluun->kävellen töihin 1km, töistä juosten bussiin, bussista 1,5km kävely koululle. 16.15-20.30 tunnit->1,5km kävely bussipysäkille-> kotona klo21 tai 21.30 riippuu kumpaan bussiin ehdin. hirveä stressi kaikista etätöistä mitä piti tehdä.


-Lisäksi sitte lapset,joista yhdellä on adhd, eli hän aiheuttaa jatkuvan valmiustilan, jatkuvan ohjaamisen tarpeen. ei tukiverkkoa.

4. -Miehen kanssa pidempään ollut ongelma-> mies halusi seksiä todella vähän, ja minä koin tämän torjumisena(asiasta ei koskaan keskusteltu) tätä jatkui lähes 2vuotta.

5. -toinen ongelma oli se että mies ei puhunut tunteistaan, ei omista,eikä mun.
-lisäksi hän jäi lääkkeiden väärinkäytöstä kiinni(mikä sai mut raivon valtaan kahdeksi viikoksi!)

nämä kun summasi yhteen minä väsyin, uuvuin.. olin äksy. Mies lähti. Hänen mielestä ilmeisesti meidän suhteessa ei ollut mitään järkeä.. missä on inhimillisyys? onko oikeesti niin että suhteessa ei oo enään mitään järkeä jos toinen ihminen kokee henkilökohtaisen kriisi-> uupuminen. Minusta tämä on juuri sellainen vastamäki mistä vihkivalassakin puhutaan,sellainen jonka yli voi yhdessä päästä. Mä tiedän että mun olis pitänyt tajuta jättää tuo koulu pois, se vaikutti paljon jaksamiseen ja stressitasoon.. mutta aina ihminen ei tee oikeita ratkaisuja,aina ihminen ei toimi järkevästi,eikä osaa mitoittaa omia voimavaroja. onko se syy sitten rikkoa lapsilta perhe ja rikkoa parisuhde.minusta ei!
Toki en tunne sinua tai miestäsi henkilökohtaisesti, mutta...

1. Käsittääkseni pitkässä suhteessa olevat henkilöt, jotka ovat tosiaan jo olleet sitoutuneita vuosia, eivät lähde muutaman viikon kireyden takia kävelemään. Väittäisin, että syy on sellaisissa tapauksissa yleensä aina syvemmällä.

2. Jos ei osaa tehdä nukkumisjärjestelyitä tarpeen mukaan, tai hakea apua lääkäriltä / keskustella ratkaisuista kumppanin kanssa, on kyllä syy siellä peilissä.

3. Itsensä parantaminen kouluttautumalla on tietenkin hyvä asia. Siltikin, se on sinun valintasi, myös sinun vastuusi, se jos tilanne on liian rankka sinulle hoitaa, sen järjestelyn jatkaminen on myös sinun oma syysi. Jokainen joutuu määrittelemään elämänsä oman jaksamisen mukaan, eikä sen mukaan että joku muu on ehkä hoitanut saman tilanteen "paremmin". Olisin kysellyt "eikö miehesi osallistu lapsen päivärytmiin, mutta et sanonut että sinä teet ruuat, ja myös haet lapsen jne, joten oletan että miehesi siis osallistuu myös.

4. Seksin vähyys on aika selkeästi nähtävissä kertomuksestasi, vähän jos ollenkaan ilmeisesti yhteistä aikaa miehen kanssa, läheisyys ja hyvä suhteen kemia ei ole sukupuolisidonnainen tarve. Ihan siinä missä nainenkin, mies tarvitsee parisuhde aikaa jotta kykenee välittämään suhteen tilasta kun "huonot ajat" jatkuvat. Sitä varten aikaa otetaan parisuhteelle että jaksetaan ne ajat milloin siihen ei ole mitenkään päin mahdollisuutta tai hyvin pieni sellainen. Jos elämä on jatkuvasti vaikeaa, se aika tehdään väkisin johonkin kohti, vaihtoehto tälle on lähes poikkeuksetta ero jossain vaiheessa elämää.

5. Tiedän miltä tämä tuntuu, se on ahdistavaa ja turhauttavaa. Joillekkin on mahdotonta yrittää puhua omista tunteistaan. Syy siihen voi olla lähes mikä vaan, mutta silti vakava toiselle. Ei tässä ole mitään taikatemppua, joko hyväksyy sen että toinen ei ole samanlainen, tai sitten harkitsee muita teitä, et voi väkisin muuttaa toista jos hän ei sitä kerran halua.

Loppu tekstisi on vain sinun oman mielipiteen julistusta sen kummemmin miettimättä sitä miltä miehestäsi tuntuu, tai sitä mikä olisi miehesi mielestä ollut vikana asioissa, mikä häirinnyt. Miten raskasta hänellä on ollut jne.

Tottakai se ettei mies puhu on hankala asia tässäkin kohtaa, mutta olet jotenkin antanut itsellesi ylimmäisen oikeuden olla uhri tilanteessa missä on myös toinen aikuinen ihminen jolla on omat ajatukset, omat kivut ja omat ahdistukset.

Aika usein puhumattomuus aiheuttaa eron. Ei kannata olla mitenkään yltiömäisen kauhistunut lopputuloksesta, kyllä itsekkin olet tuota osannut odottaa kun ajattelet vähän purkauksen jälkeen rauhoituttuasi.

Jokaisella on loppujen lopuksi velvollisuus käsitellä se oma huono olo, ei uhrautua toisen edestä alttarille jatkuvasti. Yleensä tämä on kyllä naisilla pahempi ongelma joka aiheuttaa monasti sitä "jäkätystä" ja "nalkutusta" joilla nakerretaan se loppukin suhteesta pilalle.
 
floppi
[QUOTE="nanna";28352978]Perinteinen akka, joka pitää miestään itsestäänselvyytenä ja valittaa joka asiasta. Sitten kun mies lähtee, niin kaikki on miehen vikaa.

Valivalivalivali.

Itsekin olen kerran suhteessa tuohon sortunut, mutta enpä sorru enää.[/QUOTE]

en mä pitänyt miestä itsestäänselvyytenä! pikemminkin mies minua. oon kuule käynyt ihan psykoterapiassa purkamassa tätä vyyhtiä..

ja se ongelma mikä oli itseparisuhteessa johtui kyllä alunperin siitä siitä että mies vetäytyi/pakeni. toki ymmärrän siihen syyt nyt,mutta silloin otin sen vain välinpitämättömyytenä. terapeutti kutsuu tätä kielteiseksi kehäksi ja kun kysyin että mitä sille voi sitten tehdä oli vastaus että terapiassa tuetaan paria takaisin kommunikaatioon,jotta vetäytyjä lopettaa vetäytymisen!

tuo mun kiukkukausi oli enempi sitä että mulla oli liikaa kaikkea mikä verotti jaksamistani(vaikka nuo parisuhde ongelmatkin rasitti),mutta pääsyy oli se että mulla ei oikeastaan ollut viikonaikana yhtään hiljaista rauhallista lepohetkeä! osin olin siihen ite syypää. mutta teetkö sä elämässäs aina oikeita valintoja?
 
Niin..
..ja jäipä mainitsematta, että ex-mieheni kuorsaus TODELLA ajoi mielenterveyteni äärirajoille(tuo ihminen oli muutekin kusipää,ei vain tämän asian suhteen) ja koskapa lapsi valvotti, mies valvotti,(silloin kun oli paikalla)alkoivat minulta hermot todella pettää. Loppuvaiheessa,vaikka kovasti yritetty oli,ei riittänyt enää kummallakaan minkään asteista ymmärrystä tai empatiaa toistaan kohtaan ja se, että erosimme,vaikkakin silti sieluun tekee kipeää,oli ehkä parasta,mitä minulle on tapahtunut vuosiin! Mikä ei tuhoa ihmistä,vahvistaa varmasti-Tsemppiä!
 
floppi
[QUOTE="Laura";28353049]Jokaisellahan meillä on vastuu omasta hyvinvoinnistamme. Minusta teit väärin kun kohtelit miestä huonosti sen takia että olit ottanut itsellesi liikaa tekemistä.[/QUOTE]


Niin ihmiset tekee virheitä,eikä siihen pitäs suhteen kaatua..

on minunkin mieheni tehnyt aika montakin asiaa väärin.. enkä mä ole siksi pistänyt suhdetta poikki.

mainittakoon alun alkoriippuvuus(tästä pääsi eroon),valehtelut, puhumattomuus, kotitöiden lähes 100%jääminen minulle(syy koska hän ei tykkää kotitöistä,no en minäkään,ne vaan täytyy tehdä),sit hän veti kaikki opiaatit(kipulääkkeet) saadakseen hyväolon! että on siinä miehessäkin vikansa.. jos mun virhe on se että en tajunnut omia voimavarojani,enkä osannut pistää koulua jäihin, kun en ole ikinä missään luovuttanut.. oli se aika vaikeeta,enkä oikein alkuun edes tajunnut sitä että mun äkäisyys johtuu väsymyskestä ja stressistä. Niin mä tein virheen,mutta ihmiset tekee.. pääasia on minusta se että pyrkii korjaamaan erheensä,eikä toista sitä.
 
floppi
..ja jäipä mainitsematta, että ex-mieheni kuorsaus TODELLA ajoi mielenterveyteni äärirajoille(tuo ihminen oli muutekin kusipää,ei vain tämän asian suhteen) ja koskapa lapsi valvotti, mies valvotti,(silloin kun oli paikalla)alkoivat minulta hermot todella pettää. Loppuvaiheessa,vaikka kovasti yritetty oli,ei riittänyt enää kummallakaan minkään asteista ymmärrystä tai empatiaa toistaan kohtaan ja se, että erosimme,vaikkakin silti sieluun tekee kipeää,oli ehkä parasta,mitä minulle on tapahtunut vuosiin! Mikä ei tuhoa ihmistä,vahvistaa varmasti-Tsemppiä!
Niin no tiedän! mä heräilin ensin 2vuotta lapsen takia öisin joka yö..ja sitte miehen takia. sillä siis oli tuo kuorsaus ja sen lisäksi pitkään kestänyt yöyskä.. eikä mennyt lääkäriin ennenkuin olin valittanut asiasta kuukausia ja kuukausia. vähän tuli sellanen ol oettä eipä mulla ole hänelle paljon väliä.. mutta jos ei halua kuunnella valitusta asiasta=ts. hänestä siis nalkutusta. niin varmaan olis kannattanut tolla jotain tehä. meillä vielä oli niin pieni asunto että mun olis pitäny nukkua vessassa jotta äänet ei olis kuulunut.
 
taas näitä
Tämä on se viimeinen areena jonne tullaan hakemaan vertaistukea että saataisiin lyötyä vielä edes pari puukkoa sen jo lähteneenkin miehen selkään ja kiillotettua omaa marttyyrikypärää.

Nälkä lähtee syömällä, nainen juomalla ja mies nalkuttamalla. Valittavaa, tiuskivaa ja nalkuttavaa akkaa ei kukaan loputtomiin katsele ellei ole kuuro ja omista lehmän hermoja.
 
kumkvat
No mitäs et hoitanut koulua aikaisemmin ja muita juttuja. Kuorsaukseenkin on apuja.
Mitä hankitte suuria taakkoja harteillenne, ettekä enään keskity arjen askareissa olemaan myöskin pariskunta.
En minäkään katselisi sellasita äksyä negatiivista kärttyämmää.

Äijäs hankkii jonkun iloisen ja pirtsakan pimun. Tietenkin. Niin minäkin laittaisin mieheni vaihtoon jos olisi sellainen kokoajan. miehesi ei ole idiootti, vaan teki oikein, ettei haaskaa aikaa sinun kanssa. elämä on lyhyt nääs.
 
"Siis"
Siis mitä? Siis mies teki väärin kun lähti koska sillä oli paha olla liitossa, koska sulla oli vielä kamalampaa ja pahempaa ja muutenkin ihan hirveitä jouduit kestämään. Niin siis miksi se on huono juttu että lähti?
 

Yhteistyössä