Mies juo

  • Viestiketjun aloittaja Masentunut
  • Ensimmäinen viesti
Taru
Miten tämän tosiasian mukaan tilanteessa voisi vaikuttaa:
a) syytetään alkoholistia ja siksi suututaan
b) suututaan ja siksi syytetään alkoholistia
c) miettien edellisiä suututaan yhä enemmän, sekä räyhätään ja toivotaan muutosta
(ennuste edelleen surkea)

Esitin vaihtoehdon mitä muuta olisi mahdollista tehdä. Jos niin ei tee (valitse toisn), jatkuu tilanne todennäköisesti ennallaan tai pahenee. Sekin saa minun puolestani olla alkoholistin syy, vaikka kuinka ikuisesti, jos niin halutaan.
Ok, olet oikeassa monessa suhteessa. Itse olen suuttunut tai tarkemmin turhautunut pään seinään lyömisestä ja pettynyt tyhjistä lupauksista.
Jollakin sivustolla ehdotettiin keskustelemaan asiasta alkoholistin kanssa myötätuntoisesti ja ystävällisesti ja yrittää sillä keinoin saada häntä hoitoon. Ihan naurattaa moiset ohjeet.

Sitä ei kerrottu, aloitetaanko tämä keskustelu kun mies on nousuhumalassa (voimansa tunnossa korskeimmillaan), laskuhumalassa (vihainen), krapulassa (erittäin pahantuulinen), sammunut (ei kuule, ei ymmärrä), selvin päin (kieltää koskaan kännissä olleensakaan).
Kaikista naisista ei vaan ole alkoholistin vaimoksi, mutta ovat siihen hölmöyttään ja hyväuskoisuuttaan ajautuneet ja mies on osannut skarpata seurusteluajan joten kuten.

Vaimon käytöstä on turha syyttää juomisesta, vaikka hän päällää seisoisi ja tekisi kaikki miehen toivomalla tavalla, joku siinä mättää joka tapauksessa. Varmasti jokainen vaimo onkin yrittänyt alkuun olla mieliksi ja syyttänyt itseään, mutta ajan myötä huomannut kaiken turhaksi ja vihamielisyys viinaa ja juopunutta miestä kohtaan on vain kasvamistaan kasvanut. Eli vaimosta on tullut juuri sellainen pirttihirmu, mistä hän on syytettykin.

Tämän päivän kokemuksen valossa sanoisin kaikille epäröiville naisille, että juokse kauas kun vielä voit ja unohda koko mies. Toivoa ei ole tai sen varaan ei kannata mitään rakennella, mahdollisuus on niin häviävän pieni. Ja siinäkin tapauksessa perheessänne ei koskaa voida suhtautua alkoholiin normaalilla tavalla, sinäkään et voi nautiskella saunakaljoja, -siidereitä etkä kuoharia uutena vuonna tms.
 
Viimeksi muokattu:
qwerty
kukan ei sanoa, miten alkoholistin tai vaikkapa vain humalassa olevan ihmisen kanssa on toimittava, se on kuin arpapeliä, ennalta arvaamatonta kuin lottoarvonta. Joka juomakerta on erilainen ja jos sattuu rähinäviinaa, niin vielä pahempaa.
Kenenkään, joka ei ole elänyt tai muuten ollut tekemisissä alkoholistin kanssa, ei kannata neuvoa, suuntaan tai toiseen, sillä siihen ei yksinkertaisesti ole mitään selvää toimintapaa.
Ainoa mikä joskus voi tepsiä, jätetään alkoholisti yksin ongelmansa kanssa.
 
Kumpainen
Ok, olet oikeassa monessa suhteessa. Itse olen suuttunut tai tarkemmin turhautunut pään seinään lyömisestä ja pettynyt tyhjistä lupauksista.
Ihan sitä samaa asiaa yritän ajaa kuin muutkin, mutta törkeän röyhkeästi sanoa että ap hakkaa päätään seinään ja ehdotan että sen voisi nyt ensimmäisenä lopettaa mahdollisimman pian kokonaan.
 
Viimeksi muokattu:
samassa liemessä
Kyllä minunkin mielestäni ap hakkaa päätään seinään. Miksi ei voida myöntään totuutta joka on kuitenkin ilmiselvä? Ei se ole mitään kaunistelua. Olen itse samassa tilanteessa jossa kaikki keinot miehen juomisen lopettamiseksi on todettu turhiksi, eli olen todellakin lyönyt päätäni seinään sadat kerrat ja aivan täysin turhaan.

Lupauksia lopettamisesta olen myös kuunnellut liian monta kertaa ja se lupaus on kestänyt kerrallaan maksimissaan pari päivää. Varsinkin kun/jos kaveripiiri on samanlaista niin se on menoa sitten. Saan kyllä miehen ajoittain raiteilleen ja revittyä "leikkimään parisuhdetta" kanssani mutta se on tosi lyhytaikainen ilmiö kun alkaa janottaa ja kaverit soittelevat ja pyytävät mukaansa rientoihin. Ja tämä mun mies on jo yli kolmekymppinen enkä usko että nyt tulee joku ihmeparantuminen tässä kohtaa koska "rakkaus voittaa".

Ei ole mitään suurempaa voimaa kuin alkoholi silloin kun ihminen on siitä riippuvainen ja se vain pahenee ajan myötä. Yleensä tällaisella henkilöllä on niin suuri viinanhimo että erokaan ei sitä himoa pysäytä, eikä mikään muukaan ns. tavallinen asia mikä on "normaalille" ihmiselle niitä tärkeimpiä asioita maailmassa. Eikä pelkästään viinanhimo vaan myös muut päihteet tulevat mukaan kuvioon. Mikään ei ole tärkeämpää kuin saada pää sekaisin joka ainut päivä. Se on sairaus joka ei lähde päätä silittämällä eikä väkivalloin. Vain jos ihminen itse herää siihen tosiasiaan että on alkoholisti ja riippuvainen päihteistä ja haluaa päästä siitä noidankehästä irti niin sitten voi olla jonkinlaiset mahdolllisuudet päästä siitä eroon. Mutta tie on kivinen ja se vaatii kovaa itsekuria ja todellista tahtoa. Ainakaan minun kumppanillani sitä tahtoa ei ole enkä usko että tulee lähivuosina edes olemaan.

On niin helppoa puhua asioista "musta tuntuu" mielipiteillä jos ei ole itse kokenut samaa. Se on yhtä helvettiä joten ymmärrän täysin mistä ap puhuu. Otan osaa ap ja toivottavasti pääset tuosta helvetistä eroon tavalla tai toisella. Sen vain sanon että tuo peli tulee jatkumaan niin kauan kuin jaksat sitä katsella.
 
a-täti
kukan ei sanoa, miten alkoholistin tai vaikkapa vain humalassa olevan ihmisen kanssa on toimittava, se on kuin arpapeliä, ennalta arvaamatonta kuin lottoarvonta. Joka juomakerta on erilainen ja jos sattuu rähinäviinaa, niin vielä pahempaa.
Kenenkään, joka ei ole elänyt tai muuten ollut tekemisissä alkoholistin kanssa, ei kannata neuvoa, suuntaan tai toiseen, sillä siihen ei yksinkertaisesti ole mitään selvää toimintapaa.
Ainoa mikä joskus voi tepsiä, jätetään alkoholisti yksin ongelmansa kanssa.
Al-Anon-ohjelmaan ei kuulu neuvominen. Kävelin tämän viikon maanantaina lapsen rattaita lykkäävän naisen perässä. Mies kantoi mäyräkoirapakkausta kädessään. Nainen puhui lempeällä äänellä tyyliin "jos et nyt joisi kun tuota huomenna..." Säälin syvästi naista. Mies ei sanonut sanaakaan. Jos kaljaa tekee mieli maanantaina niin peli on selvä.

Muistan elävästi miten maanantai oli elämässäni paras päivä. Viikonlopun ryyppäämisen jälkeen mies ei pystynyt ajamaan kotiin mökiltä. Minä ajoin. Vaikka olin viikonlopusta rättiväsynyt niin maanantaina mies oli selvä ja töissä.

Suomi on Newsweekin mukaan paras maa sadasta. Tuo tilasto ei merkitse minulle mitään.
Mutta minä olen Suomen onnellisin nainen. En enää elää juovan miehen kanssa.
Voin hyvin ja ajattelen joka päivä vähemmän juomisjuttuja. Mutta tuo maanantain juttu mietityttää vieläkin. Jos olisin ollut entinen minä olisin mennyt naiselle puhumaan järkeä.
Mutta nyt vain siunaan naista mielessäni. Ehkä hän löytää avun itselleen.
 
Viimeksi muokattu:
Ajan haaskausta
Yrittää voit niin kauan kuin haluat mutta ei tuo muuksi muutu. Ajanhaaskausta. Mies on päättänyt juoda ja hän juo teki kuka tahansa mitä tahansa. Aikuinen ihminen on itse vastuussa itsestään. Sinun päätösvallassasi on ainoastaan jäätkö katselemaan ryyppäystä vai lähdetkö. Jos lähdet, kannattaa ottaa yhteys lastensuojeluun ja selvittää heille tilanne. Yllätystarkastukset sosssusta kotiin silloin tällöin tekisi mojovasti poikaa tuollaiselle miehenretaleelle. Voisi alkaa oikeasti huolestumaan että juopottelusta on seuraamuksia. Kyynikkona epäilen kyllä että olisi pelkästään onnellinen jos tulisi huostaanotto ja joku muu taaskin hoitaisi lapset ja itse pääsee hellimään viinapulloa.

Luoja varjele meitä naisia ja pieniä lapsia tuollaisilta miehiltä. Niillä ei todellakaan ole mitään virkaa kun tuohon jamaan pääsevät. Tiellä ja harmiksi vaan kaikille. Juu, ja saatte ihan vapaasti näyttää miehillenne tämän kirjoituksen. Minulla on vuosien kokemus siitä millaista on kasvaa alkkismiehen terrorisoitavana. En tarvitse neuvoja keneltäkään joka säälii alkoholisteja, eikä minulta riitä heille grammaakaan sympatiaa.

Terveisin Aikuinen alkoholistikodin kasvatti
 
Kumpainen
Aikuinen ihminen on itse vastuussa itsestään.
Ajattelin etten tästä enää kommentoisi koska liioittelusta voisi miehelle olla mielikuvaetua.

Jos lähdet, kannattaa ottaa yhteys lastensuojeluun ja selvittää heille tilanne.

Yllätystarkastukset sosssusta kotiin silloin tällöin tekisi mojovasti poikaa tuollaiselle miehenretaleelle. Voisi alkaa oikeasti huolestumaan että juopottelusta on seuraamuksia.

Luoja varjele meitä naisia ja pieniä lapsia tuollaisilta miehiltä. Niillä ei todellakaan ole mitään virkaa kun tuohon jamaan pääsevät. Tiellä ja harmiksi vaan kaikille.
Voi veljet! Paitsi ettei tuo mies ole alkoholisti (ei täytä kriteeriä).

Minulla on vuosien kokemus siitä millaista on kasvaa alkkismiehen terrorisoitavana.
Perhekulttuurina se terrorikin voi periytyä.
 
Viimeksi muokattu:
Jkl12
Mieheni juo n. 3x viikossa vähint 3 0,5l pulloa vahvaa (6-7% olutta), yleensä enemmänkin. Jos huomautan juomisesta, ja jos hän on vähääkään humaltunut, hän raivostuu ja alkaa syytellä minua kaikesta ja huutaa kovaan ääneen niin että naapuritkin kuulee (omakotitalosta). Lapset ovat tosella kymmenellä, mutta huutaa aina lasten kuullen. Syyttää minua lastensa haukkumisesta (vaikka vain komennan tarvittaessa niin kuin lapsia pitää joskus komentaa) ym. Hänellä on aina joku syy, tai etten huomioi häntä tarpeeksi (kun ei huvita huomioida hänen juomisensa takia) jne. Ja kun yritän ajaa häntä pois huoneesta sanomalla että heippa häivy jo, en halua kuunnella, hän muuttuu agressiiviseksi joskus ja alkaa heitellä minua tavaroilla. useimmiten jotain särkyy. Joskus hän uhkailee jopa että tarvitsisin saada selkään, mutta käsiksi ei ole vielä käynyt.
Hänellä on itsetunto-ongelmia ja masennuslääkitys, ja hän väittää että pidän itseäni täydellisenä, mitä en suinkaan tee vaan sanon aina päinvastoin etten todellakaan ole täydellinen!!! Sitten hän saattaa ärsyttää minua niin kauan että alan itkeä. Ja kun olen oikein masentunut, hän seuraavana päivänä esittää yli huomaavaista ja mukavaa. (Ihan kuin hän nauttisi tilanteesta).
Jos juomme joskus (muutaman kerran vuodessa) vieraiden kanssa molemmat, meillä voi olla ihan hauskaa kun en puutu hänen juomiseensa. Mutta aina kun puutun siihen että hän juo kotona yksin, hän saa raivarin ja suuttuu silmittömästi siitä ja uhkaa avioerolla. Hänellä on lääkärin määräämä antabus-lääkityskin, mutta hän ei tahdo käyttää niitä koska väittää lääkkeitten aiheuttavan enemmän vaurioita maksaan yms. (Alkaako olla tyypillistä alkoholistin käytöstä). Olen yrittänyt useasti puhua hänelle järkeä että lopettaisi juomisen, ja välillä katuu ja lupaa lopettaa, mutta viikon pystyy olemaan ilman kunnes taas alkaa. Koskaan hän ei juo joka päivä, mutta minusta 2-3x viikossakin on liikaa varsinkin masennuslääkityksen kanssa ja kyllä muutenkin.
Selvinpäin hän osaa olla todella mukava ja antaa fiksun kuvan muille, mutta juodessaan muuttuu agressiiviseksi jos valitan siitä. Sitten väittää että minä olen muka tekopyhä muille ja esitän jotain, vaikka asia on juuri päinvastoin. Hän on se joka esittää ja hyvin esittääkin.
Tätä on jatkunut koko avioliittomme ajan (n.7v).Hänellä ei ole ystäviä, mutta minulla on ja sekin ehkä harmittaa häntä.

Välillä tuntuu etten jaksa enää, mutta kuitenkin välitän miehestäni ja välitän hänen lapsistaan, joista hän ei pystyisi yksin huolehtimaan. (Lasten äiti on alkoholisti, eikä välitä lapsistaan.) Hankala tilanne! Lapsetkin ovat sanoneet etteivät halua muuttaa isänsä kanssa mihinkään vaan haluavat asua kanssani! Häpeän silmät päästäni naapureidemme keskellä.
Tiedän, ettei alkoholisti muutu koskaan, ellei todella itse halua muuttua ja lopettaa kokonaan alkoholin käyttöä. Voisin tietysti olla valittamatta ja elämä jatkuisi seesteisenä, mutta inhottaa katsoa kun mies piilottelee pulloja milloin mihinkin ja ärsyttää kuunnella kun hän tulee yli-puheliaaksi juodessaan. Ja juuri niin usein kun sitä tapahtuu en voi muutakuin vihastua.

Joskus olisi mukava istua yhdessä, katsella leffaa ja ottaa pari lasia viiniä, mutta sekin jää tekemättä koska miehellä se ei koskaan jää siihen pariin lasiin vaan jatkuu sitten ennemminkin 20 lasia, ja seurauksena kuorsaa sohvalla jo puolivälissä leffaa. Siten minua ei huvita juoda juuri koskaan kotona hänen kanssaan ja saan niuhottajan maineen. Harmittaa!!
Toi kuulosti siltä kuin olisin tuon kirjoittanut sillä erotuksella että lapset on meidän yhteisiä ja miehelläni ei ole lääkityksen vaikka ehkä pitäisi saan kaiket päivät miettiä miten tulemme toimeen enkä voi puhua tästä mieheni kanssa koska hän alkaa heti syyttää miten minä olen elänyt koko yhdessä olo ajan hänen siivellä vaikka pääsääntöisesti minä maksan ruuat ja talouslaskut ja hoidan lapset kun hän käy töissä ja maksaa lainan hän aina syyttää etten huomioi häntä enkä tee mitään parisuhteen eteen hän saa istua sohvalla töiden jälkee ja viikonloput kun minä kuljetaan lapset harrastuksiin ja kun minä ehdotan että minä hankin työn illaksi ja sinä olet silloin vastuussa lapsista ja heidän harrastuksista niin hän suuttuu et eihän se käy että hän kuljettimet lapsia illat harrastuksiin kun hänen pitää saada maata sohvalla tveen ääressä tai sängyssä selaamassa kännykkää
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä