Mies jolla entisestä suhteesta lapsi/lapsia

["wiiwi"]

Te jotka olette alkaneet seurustelemaan miehen kanssa jolla on jo lapsi/lapsia (jotka myös ovat vähintään joka toinen viikonloppu isänsä luona), niin miten on sujunut? Tapailen miestä jolla on lapsi, joka on suunnilleen joka toisen viikon miehen luona. Itse en ole mikään kovinkaan lapsirakas, mutta toki varmasti joskus haluan omia lapsia (olen nyt 22). En halua olla mikään äitipuoli joka touhuaa lapsen kanssa ja pitää tavallaan kuin omanaan. Mitenhän yhdessä asuminen onnistuisi? Kyllähän lapsi varmasti vaikuttaisi ja paljon.. En ole asiasta vielä miehen kanssa puhunut, mutta en halua sellaista että mies olettaisi että voin hakea lasta hoidosta, olla illalla hänen kanssaan jos miehellä on menoja, käydä lapsen kanssa kaupassa.. Ihan perus juttuja! Tottakai joskus, mutta en halua ottaa lasta huolehdittavaksi..

 

[chef]

Mä olen äiti, jolla oli lapsi siinä kohtaa, kun tapasin nykyisen mieheni.

Jos hänen lähtökohtainen ajatusmaailmansa olisi ollut tuollainen, me emme olisi koskaan muuttaaneet yhteen, kihlautuneet, saati menneet naimisiin. Seurustelutasolla olisimme voineet olla, mutta sen enempään en olisi lähtenyt miehen kanssa, joka ajattelee asioista noin.

Jotta se yhdessäasumisen onnistuminen riippuu ihan siitä, mitä miehesi noista ajatuksistasi ajattelee.

 

["vieras"]

No olet menossa ihan väärän miehen asuinkumppaniksi, en minä ainakaan huolisi puolisoa joka ei samalla ota minun lastani yhtä suurella halulla.

 

["wiiwi"]

Niin ajattelinkin että ei ehkä pitemmän päälle toimisi..

 

["Vieras"]

Asukaa erikseen niin kauan kuin perheen perustaminen, sis myös sen lapsen, mietityttää. Mukavaahan se on riiustella ja taas palata omaan kotiinsa.

 

["vieras"]

Joo en minäkään haluaisi kumppania joka ei haluais ottaa mun lastani mukaan kuvioon ihan täysin rinnoin.

 

[niin tekee aikuiset]

Ei tosiaan voi "ottaa" erikseen jotain aikuista ihmistä, ja jättää hänen lapsensa sen "ottamisen" ulkopuolelle. Vanhempi ja lapsi ovat paketti.

Eri juttu on sitten muuten olettamiset ja todellisuus, näistähän aina pitää voida jutella, niinkuin tässäkin tapauksessa, keskenään.

 

[..]

Unohtaisin sinuna miehen. Onhan noita lapsettomiakin, jotka tekstistäsi päätellen sopisi sinulla paremmin. Voit aloittaa kaiken "puhtaalta pöydältä".

 

["wiiwi"]

[QUOTE="Vieras";26223246]Asukaa erikseen niin kauan kuin perheen perustaminen, sis myös sen lapsen, mietityttää. Mukavaahan se on riiustella ja taas palata omaan kotiinsa.[/QUOTE]

Uskon että tähän menee vuosia joten ei kiitos..

 

["vieras"]

Mies ja lapsi ovat samaa pakettia. Joko sinä hyväksyt sen ja hyppäät joukkoon mukaan. Tai unohdat miehen.

 

["uusperheellinen"]

Mulla itsellä yksi lapsi joka asui vuoroviikoin, mun ja isänsä luona. Itse en olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että voisin harkita suhdetta miehen kanssa, joka ei olisi halunnut mua lapseni kanssa. Kuitenkin näen todellakin, että uusi puoliso tulee valmiiseen perheeseen, eikä missään nimessä niin että lapsi tulisi mun ja poikaystäväni väliin. Onneksi löysin hienon miehen, joka myös ymmärsi täysin tämän asian, ja oli valmis hyväksymään, että hän on se uusi, jonka pitää sopeutua siihen. Tämän jälkeen on mahdollista vasta mielestäni aloittaa yhteinen elämä, ja luoda uudet koko perhettä koskevat tavat ja tottumukset.

Tiedän kyllä ihmisiä, jotka eivät ehkä koskaan voi pitää uusperheen lapsia kunnolla oman perheensä jäsenenä, mutta usein näissä kohtaa uusperhe ei koskaan tule kunnolla toimimaan.

Äitiä tai Isän roolia ei tarvitse ottaa, mutta kuitenkin lapset ovat lapsia, ja heidän kannalta on tärkeää, että heidät hyväksytään täysin omina itsenään perheen jäseniksi.

 

[Sanna80]

Meillä tilanne on niin päin, että mies on lapseton ja mulla 2 lasta ed. liitosta jotka asuu puolet meillä ja puolet isällään. Mä en missään vaiheessa ole odottanut, olettanut tai vaatinut, että mies vahtisi lapsia kun olen töissä tai menoissani, vaan järjestän aina päivähoidon omien työvuorojeni mukaan ja menoilleni hoitajan muualta. Mun onneksi mies on itse halunnut ottaa vastuuta lapsista ja ottaa niitä kauppaan mukaan, käy pojan kanssa laskettelemassa ja ajelemassa fillarilla, ottaa mukaan autonrassauksiin ja muihin, joskus kysyy että hakeeko tytön hoidosta aiemmin tms. ja auttaa noita ihan arjen asioissa. Mutta mä olen tästä vain otettu, en missään nimessä itse osaisi vaatia tuollaista.

Mutta kyllä sun se pitää nyt vähimmillään tajuta, että mies ja lapsi on samaa pakettia ja vaikka et itse joutuisi vastuussa lapsesta olemaankaan, niin se kuuluu tiiviisti pakettiin ja joudut aikaa lapsen kanssa viettämään, ihan noin arkisissa asioissa, ja se kahdenkeskinen aika ei ole kahdenkeskistä niin kauan kun lapsi on kuvioissa mukana.

 

["noo"]

Mä olen hieman eri mieltä.
Kyllä entiset lapset joutuvat sopeutumaan aikuisten luomaan uutden perheen arkeen, eikä niin, että uusi aikuinen pekästään sopeutuu entisiin kuvioihin, jotka eivät muuttuisi miksikään. Kokemusta on.

Vaikka lapsista huolehditaan, ei aikuisten nyt ihan kaikkea tarvitse lapseta kysyä tai häne mielensä mukaan järjestellä.
Aikuisten väliisen suhteen hoitaminen on myös erittäin tärkeä asia.

Enkä nyt puhu "salamasuhteista", vaan ihan pysyvästä perheestä, joka uuden kumppanin myötä rakennetaan.

 

[Sanna80]

[QUOTE="noo";26223748]
Vaikka lapsista huolehditaan, ei aikuisten nyt ihan kaikkea tarvitse lapseta kysyä tai häne mielensä mukaan järjestellä.
Aikuisten väliisen suhteen hoitaminen on myös erittäin tärkeä asia.

Enkä nyt puhu "salamasuhteista", vaan ihan pysyvästä perheestä, joka uuden kumppanin myötä rakennetaan.[/QUOTE]

Samaa mieltä! Ja ainakin meillä mies ottaa kyllä ihan kantaa kasvatuksellisiinkin asioihin. Tietyt raamit on tottakai sovittu mun ja lasten isän kanssa, että missä mennään mutta kyllä mun uusi mies on saanut ja joutunut ottamaan oman tapansa toimia lasten kanssa ja esim. just ristiriitatilanteissa kyllä se aikuinen on se, joka ne säännöt määrittää.

Ja salamasuhteisiin musta ei tarvii lapsia edes tuoda. Kyllä meilläkin meni jonkun aikaa ennen kuin mies lapsille esiteltiin ja aiempia ns. säätöjäni en koskaan edes lapsille esitellyt, tapasimme silloin kun lapset oli isällään. Tai yksi kävi joskus että lapset oli kotona niin esiteltiin "äidin kaverina" ja lasten nähden ei mitään läheisyyksiä tai pussailuita ollut todellakaan.

 

["Vieras"]

[QUOTE="wiiwi";26223345]Uskon että tähän menee vuosia joten ei kiitos..[/QUOTE]

Sittenhän asia on selvä jo nyt.

 

["äitipuoli"]

Minä seurustelen miehen kanssa, jolla on kaksi lasta. Asumme siis nykyään jo yhdessä ja lapset ovat meillä joka toinen viikko. Itse olen lapseton. Tein pitkän ajatusprosessin ennen kuin suostuin muuttamaan saman katon alle ja halusin pitkälle selvittää, mitä ongelmia, haasteita yms. saattaa vastassa olla sekä lasten että parisuhteemme kannalta.

Meillä päävastuu on lasten isällä, tietenkin, mutta lapset kuuluvat täysin elämääni ja jos pääsen esimerkiksi töistä ajoissa, haen heidät mielelläni aikaisemmin hoidosta kotiin, mennään ulkoilemaan tai tehdään yhdessä ruokaa, mitä lie. Toisaalta minulla toki on oikeus jättää heidät hakematta ja välillä niin teenkin toki, jos on jotain muuta ohjelmaa, mutta lapset ovat niin suuri osa arkeamme ja haluan heille kaikkea hyvää ja lyhyet hoitopäivät ovat välillä heillekin vain hyvästä Ostelen heille tarvittavia juttuja, jos sellaisiin törmään, huolehdin ylipäänsä, että kaikki on heillä hyvin minun osaltani.

Mieheni hoitaa enimmäkseen kaikki käytännön asiat, lääkärit, jälkien korjailut, harrastukset, iltapesut ja mitä ikinä nyt onkaan, mutta olen hyvänä tukena ja apuna ja teen sen siksi, koska olen perheen aikuinen ja sitoutunut tähän kokonaiseen pakettiin, kun mieheni valitsin ja KOSKA nämä ihanat ipanat ovat ihan kokonaan perkule varastaneet sydämenikin

 

["äitipuoli"]

Ja piti toki vielä lisätä, että meillä kaikki on mennyt todella hienosti Paljon paremmin kuin osasin edes kuvitella!