koiranomistaja
Muutimme yhteen asumaan puoli vuotta sitten. Minun mukana tuli koira ja kaksi lasta. Haimme asunnon yhdessä.
Miehellä on ollut koiria lapsuudessaan ja eksänsä kanssa.
Tässä tulee jutun juoni: mies puhuu ylistäen entisistä koiristaan ja koirasta eksänsä kanssa mutta minun koiraani hän haukkuu.
Koirani ei tee mitään oikein. Kynnet kuluttaa lattiaa kun koira liikkuu. Sottaa, haisee ja elää kuulemma kuin pellossa. Koira kuulemma pomottaa.
Välillä tuntuu että koiran ei saa liikkua omalta paikaltaan mihinkään tai mies tiuskii koiralle ja uhkailee ottavansa niskasta kiinni.
Koira on nöyräluontoinen ja heti jos sitä torutaan, se luimistelee ja livahtaa omalle paikalleen. Mies inhoaa sitä livahtelua, hän alkaa tiuskimaan koiralle entistä enemmän.
Koiralle ei tarvitse kuin katsoa pahasti ja matalalla äänellä sanoa että hyi, niin koira livahtaa matkaansa. Tiuskimiset ja muut sellaiset saa koiran miltei matelemaan.
Koirani ei kerjää, ei nouse sohville, eikä sängylle. Koira on lapsirakas, ei vahdi, ei hauku sisällä, ei tuhoa.
Koiran voi päästää vapaaksi missä tilanteessa tahansa ja se tulee luokse aina. Se kävelee vierellä käskystä vapaana, oli koiria tai muita häiriötekijöitä.
Itse pitäisin koiraani keskimääräistä paremmin koulutettuna.
Esimerkiksi tämä tilanne: Olin ostanut koiralle puruluita eläinkaupasta pussillisen ja epähuomiossa mies jätti pussin avonaisena lattialle ja lähdimme kauppaan joulukiireessä.
Tulimme takaisin ja pussi oli tyhjä. Minua vähän nauratti koko homma ja olin valmis kohauttamaan olkiani. Ei oikeasti kukaan koira pysty vastustamaan kiusausta jos on avonainen pussi puruluita. Mies sen sijaan äyski koiralle, näytti pussia ja haukkui koiran pystyyn. Koetin sanoa, että ei se koiran vika ole, ei se eläin tajua.
Mies tiuskii monta kertaa päivässä koiralle ja koira on hyvin epävarma paikastaan. Olen asiasta sanonut miehelle, että hän tekee hallaa koiralle ja sen luonteelle.
Mies puhuu ylistäen entisistä koiristaan ja ihan erityisesti eksänsä koirasta. Minun koiraani hän sen sijaan pitää varmaan kamalana.
Mitä te tekisitte?
Alan miettimään, onko koiran paikka täällä vai onko parempi minun lähteä koiran ja lapsien kanssa. Lasten kanssa ei ole mitään ongelmaa, päinvastoin. Mies tykkää lapsistani. Ainoa asia on koira jonka puolesta alan jo pelkäämään, mitä jatkuva tiuskiminen, vahtiminen ja pelottelu tekee.
Miehellä on ollut koiria lapsuudessaan ja eksänsä kanssa.
Tässä tulee jutun juoni: mies puhuu ylistäen entisistä koiristaan ja koirasta eksänsä kanssa mutta minun koiraani hän haukkuu.
Koirani ei tee mitään oikein. Kynnet kuluttaa lattiaa kun koira liikkuu. Sottaa, haisee ja elää kuulemma kuin pellossa. Koira kuulemma pomottaa.
Välillä tuntuu että koiran ei saa liikkua omalta paikaltaan mihinkään tai mies tiuskii koiralle ja uhkailee ottavansa niskasta kiinni.
Koira on nöyräluontoinen ja heti jos sitä torutaan, se luimistelee ja livahtaa omalle paikalleen. Mies inhoaa sitä livahtelua, hän alkaa tiuskimaan koiralle entistä enemmän.
Koiralle ei tarvitse kuin katsoa pahasti ja matalalla äänellä sanoa että hyi, niin koira livahtaa matkaansa. Tiuskimiset ja muut sellaiset saa koiran miltei matelemaan.
Koirani ei kerjää, ei nouse sohville, eikä sängylle. Koira on lapsirakas, ei vahdi, ei hauku sisällä, ei tuhoa.
Koiran voi päästää vapaaksi missä tilanteessa tahansa ja se tulee luokse aina. Se kävelee vierellä käskystä vapaana, oli koiria tai muita häiriötekijöitä.
Itse pitäisin koiraani keskimääräistä paremmin koulutettuna.
Esimerkiksi tämä tilanne: Olin ostanut koiralle puruluita eläinkaupasta pussillisen ja epähuomiossa mies jätti pussin avonaisena lattialle ja lähdimme kauppaan joulukiireessä.
Tulimme takaisin ja pussi oli tyhjä. Minua vähän nauratti koko homma ja olin valmis kohauttamaan olkiani. Ei oikeasti kukaan koira pysty vastustamaan kiusausta jos on avonainen pussi puruluita. Mies sen sijaan äyski koiralle, näytti pussia ja haukkui koiran pystyyn. Koetin sanoa, että ei se koiran vika ole, ei se eläin tajua.
Mies tiuskii monta kertaa päivässä koiralle ja koira on hyvin epävarma paikastaan. Olen asiasta sanonut miehelle, että hän tekee hallaa koiralle ja sen luonteelle.
Mies puhuu ylistäen entisistä koiristaan ja ihan erityisesti eksänsä koirasta. Minun koiraani hän sen sijaan pitää varmaan kamalana.
Mitä te tekisitte?
Alan miettimään, onko koiran paikka täällä vai onko parempi minun lähteä koiran ja lapsien kanssa. Lasten kanssa ei ole mitään ongelmaa, päinvastoin. Mies tykkää lapsistani. Ainoa asia on koira jonka puolesta alan jo pelkäämään, mitä jatkuva tiuskiminen, vahtiminen ja pelottelu tekee.