Mies ilmoitti että jättää meidät!

  • Viestiketjun aloittaja josefiina
  • Ensimmäinen viesti
josefiina
Voi tätä ahdistusta ja tunteiden vuoristorataa.Sunnuntaina mieheni ilmoitti minulle että tarvitsee omaa aikaa ja jättää minut ja poikamme (reilun vuoden).Ilmoituksen jälkeen emme ole häntä nähnyt,laittaa viestejä kuinka poikaamme rakastaa ja ei jätä minua pulaan taloudellisissa asioissa.En edes tiennyt että meillä meni niin huonosti,olimme juuri lomalla ja kaikki meni hyvin,suunnittelimme kesää ja kodin remppaa ja mietimme myös häitä tulevaisuudessa eli tuo ilmoitus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.Olen todella masentunut,mikään ei huvita mutta pojan kanssa täytyy jaksaa eteenpäin mutta tekisi mieli huutaa!
Hän väittää ettei ole toista naista mutta miten sit tämä yhtäkkinen muutos?Pelkään että jos hän tarvitseekin paljon aikaa omat tunteeni kuolevat ja kiinnostus häviää ja sit on turha yrittää.
Molemmat olemme avioerolapsia ja tiedämme mitä on asua perheessä ilman äitiä/isää ja sitä emme halunneet (ainaan ennen) omalle lapsellemme.Pää meinaa hajota!Ei auta edes aurinkoinen päivä koska mieli on ihan muuta..
 
-Miisu-82
Mulle kävi hiukan samalla tavalla, paitsi että olin ja olen vielä raskaana. Silloin viikkoja oli n.30, nyt 37+2. Mies tuli baari-illan jälkeen kotiin ja sanoi, että nyt on mentävä, lasta rakastaa ja minua enää ei, shit happens... Itsekkään en osannut tällaista odottaa, minusta meillä ei nyt niin huonosti mennyt ja käytiin myöski lomalla hiukka aikasemmin... Toisesta naisesta olen hiukan vihiä saanut... Aluksi olin TÄYSIN romuna ja aika ajoin olen vieläkin, mutta jo hiukan parempaan päin. Poika syntyy sektiolla viikon päästä 1.6 ja nyt meinaa paniikki kohtausta iskeä, kun aikaa on enää niin vähän, mutta en itse ole vielä täysin henkisesti ehkä kunnossa mieheni lähdön vuoksi. Toivotan sinulle jaksamista koko sydämmestäni!
 
kummastelija
Tuntuu aikalailla keskenkasvaneiden touhulta tuommoinen: mä lähden nyt -meininki. Saanko kysyä minkäikäisiä te ja miehenne olette ja kauanko olette kimpassa olleet? Oisko niin että vapaa ja villi nuoruus jääneet elämättä ja nyt veri vetää..
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.05.2004 klo 17:15 kummastelija kirjoitti:
Tuntuu aikalailla keskenkasvaneiden touhulta tuommoinen: mä lähden nyt -meininki. Saanko kysyä minkäikäisiä te ja miehenne olette ja kauanko olette kimpassa olleet? Oisko niin että vapaa ja villi nuoruus jääneet elämättä ja nyt veri vetää..
Tähän väliin sanon: Ei tuo välttämättä ole totta.Meillä on melkein sama juttu menossa.Olemme 0lleet yhdessä 7v. ja olemme 30 ja risat.
 
Lähetän sinulle energiaa tonneittain...
Keskity tulevaan..lapseesi
"miehesi" jää paitsi kaikesta...ei ole sinun ongelma anna hänen mennä menojaan.
Pidä pääsi pystyssä ja ylpeys rinnassa.
Sinä olet maailman paras ja jaksat kyllä
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.05.2004 klo 17:15 kummastelija kirjoitti:
Tuntuu aikalailla keskenkasvaneiden touhulta tuommoinen: mä lähden nyt -meininki. Saanko kysyä minkäikäisiä te ja miehenne olette ja kauanko olette kimpassa olleet? Oisko niin että vapaa ja villi nuoruus jääneet elämättä ja nyt veri vetää..
Hips hei keikkaa. Ja tuohan alkuperäistä lohduttaa :eek: Kuule, on niitä lähtijöitä ihan vanhemmissakin. Ja sama se on suru ja pahamieli ihmisellä, riippumatta onko nuori vai vanha. :/
 
Elämän käänteet kun ovat kovin yllättäviä ja ihmeellisiä.
VOIMIA sinulle!!
Mutta tuo oman ajan otto ei välttämättä tarkoita eroa lopullisesti ja toista naista.

Itse tarvitsin omaa aikaa, oman pankkitilin, omat menot ja uudet kaverit kun alkoi arki ahdistaa jotenkin ja parisuhde junnasi paikallaan. kauan olin miettinyt, että millaista olisi olla yksin (siis lapsen kanssa ilman miestä).
Olimme olleet aviossa tuolloin vasta vajaa 2 vuotta vaikkakin yhteiseloa oli takana jo 6 vuotta.
Olin varma, että avioituminen oli elämäni suurin moka, jonka tein nuorella iällä.

Mutta tuo aika selvitti päätä ja laittoi arvot kohdalleen, sain sitä mitä hain, eli totuuden omista tunteista ja siitä, mitä haluan elämältäni.
Ehdottomasti perhe-elämää ja parisuhteeseen jotain uutta.

Parisuhde sai uutta potkua ja perhe-elämä jatkui ja vähitellen alkoi kukoistaa.
Nyt tuntuu, että tuo oli välttämätön tapahtuma ja saattoi jopa pelastaa yhteisen tulevaisuutemme.
Nyt olen todella onnellinen perheen äitinä ja avioliitossa miehen kanssa jota todella rakastan!

Toivotaan, että teillä asiat selekenvät!!
 
nikitön
Otan osaa :/ . Onko teillä ollu riitoja viime aikoina tai oletko tehny jotakin sellaista mistä miehes on sulle suuttunu? Voihan se olla ettei miehes sitä ihan tosissaan tarkoittanut. Tulee vielä häntä koipien välissä takas kotiin ja pyytää anteeksi käytöstään.
 
josefiina
SUURKIITOS teille kaikille!Jo noi teidän viestit pistivät vähän paremmalle tuulelle :)
Reilut 8vuotta ollaan oltu avoliitossa ja molemmat kolmikymppisiä,enkä usko et häneltä olisi jäänyt nuoruus elämättä sillä sen verran vauhdikasta hänen elämänsä oli ennen minua.
Ja kyllähän tohon 8vuoteen on mahtunut hyviä ja huonoja aikoja..
Tyhmänä laitoin hänelle viestiä että voisko vähän valaista mistä tämä kaikki niin yhtäkkiä johtuu,mutta ei hää vastaa,tälläinen hiljaisuus tekee hulluksi!
No,pojan ja tietty itseni takia yritän tsempata ja kerätä voimia,mut välil tuntuu ettei jaksais..
Toivon todellakin ettei ole toista naista,kestän eron helpommin niin.
Kiitos vielä kaikille.Aurinkoista alju kesää.
 
nikitön
Eihän siitä kauaa ole, kun vielä hehkutit teidän harrastavan seksiä lähes päivittäin ja kehuit kuinka miehesi rakastaa sinua. Kyllä ne miehet on hyviä lepertelemään kaikenlaisia satuja vaimoilleen joita vaimot vielä uskovat. Mä tiedän tasan tarkkaan et en ole mikään kaunis ilmestys ja jos joku mies erehtyy kehumaan mua niin se valehtelee. Ylipäätään mä en luota miehiin ollenkaan ja vielä vähemmän jos tämä kiikuttaa jatkuvasti ruusuja kotiin ja puhuu imeliä, yöks
 
josefiina
Hei nikitön!
Nyt taisit erehtyä henkilöstä tai sit täällä on joku toinen samalla nimimerkillä,koska en ole täällä koskaan kehuskellut päivittäisestä seksistä ym.
Olen seuraillut palstaa pidempää ilman et olen itse kirjoitellut.
Vai ymmärsinkö viestisi väärin?
Mut nyt kyllä alkaa jo oloa vähän helpottaa,onneksi on ystäviä ja te jotka jaksoitte lohduttaa.
Teen käskettyä ja nautin pojastani!
Hei joka kirjoitit ekana et olet rv 37 ja miehesi jätti,ONNEA synnytykseen ja nautinnollista kesää vauvan kanssa.
 
Olen miehenä vaikean päätöksen edessä. Vaimon kanssa yhteistä elämää 17v. Olemme nelikymppinen pari ja kaksi teiniikäistä lasta. Tarvisin teiltä vinkkeja ja apua.

Aikaisemmin pidin suhdetta itsestäänselvyytenä ja oli intohimoa ja läheisyyttä. Jotain alkoi pikkuhiljaa muuttumaan ja elämämme näyttä erkanevan eri suuntiin. Vaimon harrastus vie 10-20h/vko ja loput ajasta istuu kännykkä liimattuna käteen. Ei edes vilkaisua kun tulen töistä, tuijottaa vain sitä älypuhelinta. Ei suunnitella enään mitään yhteistä vaan tehdään omia esim. viikonloppureissuja kavereiden/harrastuksien parissa. Tunne tasolla yhteys poikki... seksiä vielä on, mutta hiipumassa. Menen yksin nukkumaan ja vaimo herää yksin.
Olen miettinyt asumuseroa. Muuttaisin omaan kämppään muutamaksi kuukaudeksi ja katsottais miten jatkuu. Asian tekee vaikeaksi että rakastan vaimoa, pidän kauniina ja seksikkäänä, todellakin! Mutta kun ei vain toimi. Pelottaa muutenkin ero lasten kannalta. Taloudellisesti myös taakka.

Tulee varmasti omalle vaimolle aika nurkan takaa. Tai sitte tietää tilanteen, mutta ei välitä tai sokeana pitää toista itsestäänselvyytenä. Kun pitäsi suhdetta hoitaa ja helliä ennen kuin on liian myöhäistä...
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä