mies haukkuu kusipääksi riidan aikana..oikeuttaa sen itselleen kun puhun hänen mielestä liikaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epäreilua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epäreilua

Vieras
Tai sanon oman mielipiteen asiaan ja se ei miellytä miestä. Mies puolustaa asiaansa niin kuin saakin tehdä mutta kun minä sanon oman kantani, hermostuu ja alkaa helposti haukkumaan ja morkkaamaan. Mies sanoo ettei osaa muuten vihaansa näyttää ja haukkuminen on vain sana helinää eikä tarkoita kirjaimellisesti.

Hänen mielestä harrastan henkistä väkivaltaa kun yritän keskustella jostain asiasta vaikka hän sanoo että pitää olla hiljaa. Ja se hiljaisuus vaaditaan siinä vaiheessa kun aihe kääntyy keskusteluksi, eli siihen ei päästä. Ainakaan rauhallisesti. Hän ei anna mahdollisuuksia normaalille keskustelulle tai sitten minä puhun ja hän kuuntelee. Siitä ei saa oikein mitään irti kun sama kun seinälle puhuisi. Hänen mielestä asiat voi jutella parilla lauseella, pidempi menee jaaritteluksi. Eli minä sanon, mies sanoo joo tai ei mitään ja se on siinä.

Mies stressaantuu kun pitäisi jutella jostain ja vaatii saada sanella keston jokaiselle kommunikoinnin yritykselle. Sanoo että suurin osa mun mielipiteistä ja asioista on jonninjoutavaa paskan jauhamista...kuten viimeksi eilen kun pyysin ettei anneta pari vuotiaan tuijottaa pelikoneella pelaamista pari tuntia putkeen. Ehdotin että lapsen olisi hyvä tehdä välillä muutakin... olin kusipää ja mies sanoi etteihäntä jatkossakaan haittaa jos kaksi tuntia päivässä katsoo... varmaan pyysin liikaa. Haukkumiseen riittää tosiaan normaali juttelu, minä en saa hermostua mistään ( mies saa) ja mielipiteet jotka on miehen ajatusmaailmaa vastaan on parempi pitää sisällä tai tulen haukutuksi kun asiasta kehkeytyy juttelu/ kiista. Tai sitten mies kuuntelee hiljaa, ei vastaa mitään ja yhtäkkiä räjähtää. Olen kusipää, mulkku joka toinen päivä ja mies nakkelee tavaroita joskus ja uhkailee että pitää suu turvottaa umpeen... minä en siis huuda, hauku, puhun rauhassa ja vaikka hermostuisin niin ääni korkeintaan nopeutuu. En ole uhkaava. Toki sanallisesti osaan kritisoida ja sanoa mielipiteeni. Mutta perustelen myös asiani/ pyyntöni johonkin järkevään vedoten.

Miksi mies toimii noin ? Olenko liian herkkä? Olenko hölmö kun en toimi miehen mielen mukaan vaan yritän oikeasti keskustella... ja vaadin että opetellaan kommunikoimaan NORMAALISTI..?
 
Ei tuo tule tuosta paremmaksi muittumaan pain vastoin. Pian liittaa aika jolloin han tidellakin turvottaa sen suun umpeen aen sijaan etta vain uhkailisi silla. Ja siihen ei valttamatta mene edes kaulaa koska jo rikkoo tavaroita.

Koska teilla on pieni lapsi, olisi sinun syyta laittaa lapsen etu omasi edelle ja pakata kamat ennen kuin se isantasi alkaa fyysisesti pieksemaan. Tai voit tietysti varovasti ehdottaa hanelle ammattiauttajan apua, mutta siita toden nakoisesti ratkeaa raju purkaus.
 
Mun ex-mies oli samanlainen. erottiin joulukussa. Ei se alussa puhunut rumasti. Jossain kohtaa vuosien varrella sen puheet muuttuivat. Alkoi kiroilla paljon, pienenkin riidan aikana haukkui mm. kusipääksi, vitun tyhmäksi yms. Jälkeenpäin aina sanoi, ettei tarkota, äkkipikaistuksissaan vaan sanoo. Minua tuo alkoi syödä sisältä.
Muutenkin mies alkoi käyttäytyä jotenkin halveksuvasti.

Vaikka olisi kuinka riita päällä ja muuta niin silti toista ei saa halveksua puheilla eikä teoilla.
 
No nyt on kyllä pakko sanoa, että ellei mies hanki jotain ammattiapua, niin en jatkaisi yhteiselämää. Ensinnäkin ei toinen aikuinen voi komentaa ja rajoittaa toisen puheita käskemällä aina olla hiljaa. Toisekseen, tuollaiset uhkailut ja kusipääksi haukkumiset pitäisi jäädä sinne lapsuuteen, ja vähitellen iän karttuessa pitäisi jo oppia muita ongelmanratkaisukeinoja. Kolmannekseen, jos häntä ei edes lasten kehitys ja hyvinvointi kauheasti kiinnosta, niin kyse ei ole enää vain sinun hyvinvoinnista vaan myös lapsen.
 
No nyt on kyllä pakko sanoa, että ellei mies hanki jotain ammattiapua, niin en jatkaisi yhteiselämää. Ensinnäkin ei toinen aikuinen voi komentaa ja rajoittaa toisen puheita käskemällä aina olla hiljaa. Toisekseen, tuollaiset uhkailut ja kusipääksi haukkumiset pitäisi jäädä sinne lapsuuteen, ja vähitellen iän karttuessa pitäisi jo oppia muita ongelmanratkaisukeinoja. Kolmannekseen, jos häntä ei edes lasten kehitys ja hyvinvointi kauheasti kiinnosta, niin kyse ei ole enää vain sinun hyvinvoinnista vaan myös lapsen.

Mies sanoo että hänellä on oikeus haluta lopettaa juttelu, vaatia minua hiljentymään, vaikka yhden lauseen jälkeen jos hänestä siltä tuntuu. Ja tekee selväksi että minä harrastan henkistä väkivaltaa jos yritän väkisin jutella. Mies vaan ei anna mahdollisuutta jutella tai sitten kuuntelee kun minä puhun, en tiedä miksi keskustelu on niin hankalaa. Sanoo että jos minä puhun liikaa enkä hiljenny hänen pyynnöstään niin hänellä on oikeus haukkua ja olla ilkeä koska minä olen silloin aloittanut huonosti kohtelun. Olen yrittänyt sanoa että ongelma on ettei mies osaa jutella eikä minun normaali juttelu voi olla pahan tekoa. Miehen ihanne tilanne omien sanojensa mukaan olisi se että oltaisiin vain hiljaa eikä keskusteltaisi mistään jonnin joutavasta, näihin kuuluu suurin osa lasten kasvatukseen liittyvistä asioista, syvällisemmät asiat, tunteista puhuminen, ongelmien ratkaisu ( koska niitä ei kuulema olisi jos en minä puuttuisi joka risaukseen)...eli suurinpiirtein kaikki luokitellaan paskanjauhamiseksi ja tämän mies muistaa kertoa melkein joka kerta kun jostain juttelen...
 
Meillä mies ei yleensä hauku. Eikä edes yleensä reagoi , itse olen todella turhautunut , saan kyllä puhua, mutta se on kuin puhuisi seinille. Mies vastaa aina: En tiedä
Tai en muista. Tai on vaan hiljaa.
Miehen haluttomuus on ollut kauan ongelma. Olen yrittänyt puhua asiasta ei onnistu. Olen pyytänyt että hakee apua. Ei hae olen kertonut olevani ihan täynnä tilannetta että parisuhteessa on iso ongelma jonka ratkaisemiseksi mies ei tee mitään. Haluttomuus on iso ongelma ja vielä isompi ongelma on kyvyttömyys puhua.

Olen itse niin vihainen ja turhautunut että meillä minä olen se joka tietyissä tilanteissa huudan miehen olevan kusipää ja koen oikeesti välillä että mies on sellainen. Koska ei tee mitään
 
Aloittaja, ota lapsi ja lähde. Jos et itsesi vuoksi niin lapsen takia. Millaisen mallin teidän pieni nyt saa siitä, miten riitoja käsitellään? Ja on ihan hemmetin ahdistavaa kuulla isän raivoavan tuolla tavalla äidille. Vaikka miehesi ei koskaan ryhtyisi fyysisesti väkivaltaiseksi, niin tuo on jo henkistä väkivaltaa. Pienet korvat kuulee kaiken ja silmät näkee kaiken.

Joko lapsi alkaa vanhemmiten oireilla teidän tulehtuneita välejä tai alkaa omaksua käytöstapoja. Itselläni on täysi-ikäinen pikkuserkku, joka kohtelee äitiään niin kuin miehesi sinua (kotona oli lapsuudessa samanlainen isä kuin miehesi). Ei oo pikkuserkkuni ystäviä saati puolisoehdokkaita löytänyt. Mulle äiti jo opetti, että katso miten poikaystävä kohtelee kotona äitiään, sillä niin hän tulee aikojen kuluessa kohtelemaan myös puolisoaan. Uskon täysin tuohon neuvoon. Mieti siis, että mitä sinun pienesi oppii kotona juuri nyt?

Kokeilkaa edes pesäeroa. Ehkä mies havahtuu siihen, ettet ole kynnysmatto ja omia impulssejaan pitää pystyä hillitsemään. Jos haluaa teidät takaisin, niin pariterapian (ja kenties yksilöterapiaa miehelle) kautta.

Mutta mihin päädytkin, niin voimia sinulle ja lapselle!
 
No nyt on kyllä pakko sanoa, että ellei mies hanki jotain ammattiapua, niin en jatkaisi yhteiselämää. Ensinnäkin ei toinen aikuinen voi komentaa ja rajoittaa toisen puheita käskemällä aina olla hiljaa. Toisekseen, tuollaiset uhkailut ja kusipääksi haukkumiset pitäisi jäädä sinne lapsuuteen, ja vähitellen iän karttuessa pitäisi jo oppia muita ongelmanratkaisukeinoja. Kolmannekseen, jos häntä ei edes lasten kehitys ja hyvinvointi kauheasti kiinnosta, niin kyse ei ole enää vain sinun hyvinvoinnista vaan myös lapsen.

Juuri näin. Miehesi käytös on kunnioituksen puutetta sinua kohtaan. Ansaitset enemmän.
 
Ap kuulostaa aikamoiselta jankkaajalta ja periksiantamattomalta vänkääjältä, joka ei osaa lopettaa, ja miehellä varmaan kommunikaatiovaikeuksia ja/tai kyllästynyt vaimoon - niin tai näin, ei tule onnistumaan.
 
No melko kummalliselta tunttuu miehen käytös mutta yhdessä asiassa on oikeassa. Keskustelu. Kun ihanaiset naiset haluatte "keskustella" jostakin asiasta niin teillä on vastuu sen keskustelun no, esim aloittamiseen sillä mies ei välttämättä tiedä yhtään mitä tarkoitatte. Lisäksi kun tuon päästää suustaan niin het tuplasuuttuminen koska "olisi pitänyt tietää!!!" Ei jessus sentään kaikki miehet ole ajatustenlukijoita. Lisäksi jos haluatte keskustella ja tarkoitan nyt kun se toinen osapuoli ei esim suutu, ala huutamaan yms lapsellista niin älkää tekään vaikka tulisikin vaikeita kyssäreitä esim takaisin. Ei yksisuuntaiselle "keskustelulle" jonka ainut päämäärä on saada toinen taivutettua omaan tahtoon/totuuteen/rinnakkaisuniversumiin/whatever.

Mut ap:n ukko on henkisesti ihan pihalla, pistä se fyysisestikkin sinne.
 
Mulla on samanlainen mies ja nyt tilanne on mennyt miehen puolelta jo fyysiseksi. Ennen enintään huusi turpa kiinni jo, en jaksa kuunnella, nyt ottaa kiinni, tönii, on tukistanut, kuristanut jne. Olen kai jollain tavalla hullu, kun en edes välitä enää. Mies on huomannut, ettei sillä ole edes tehoa, kun pitää lähinnä kiinni ja huutaa naamaan enää. Väkivalta on siis vähentynyt, koska huomaa, ettei se tehoa, olen sanonut etten pelkää häntä, kurista jos huvittaa ja se saa miehen irrottamaan kädet. Luotan sen verran näiden vuosien takia, ettei mies vahingoittaisi niin pahasti, että mitään kävisi.

Erota tässä pitäisi, mutta kun mies menee nimenomaan hulluksi, jos otan puheeksi eron tai yritän jutella siitä, ettei tämä enää toimi. Meillä seksi on vaikeaa, ei ole mitään yhteistä, tuntuu että vihataan toisia. Välillä olen hiljaa ja kestän, mutta haluaisin olla onnellinen, elää ihmisen kanssa, joka tekee onnelliseksi eikä niin, että minä olen aino, joka yrittää olla toiselle kiva.

Se eroaminen on vaan vaikeaa, koska toinen on ilmottanut ettei lähde, ei puhu ja asunto on pelkästään mun nimissäni. Tavallaan sitä rakastaa myös toista jollain sairaalla tavalla.
 
Edelliseen
...On meillä hyviäkin hetkiä...tulee vähän liioteltua. Seksiä ei joko ole tai sitten sitä on ja se on tosi hyvää molempien mielestä. Meillä on viha-rakkaus suhde...seksi ainoa yhdistävä tekijä ja sekin välillä puuttuu, kun on huono kausi.
 
Edelliseen
...On meillä hyviäkin hetkiä...tulee vähän liioteltua. Seksiä ei joko ole tai sitten sitä on ja se on tosi hyvää molempien mielestä. Meillä on viha-rakkaus suhde...seksi ainoa yhdistävä tekijä ja sekin välillä puuttuu, kun on huono kausi.

Meillä sama. Mies niin kovasti yrittää saada viat minun niskaan. Tiedostaa että hänellä on itsehillintä vaikeuksia ja olemattomat keskustelutaidot. Sanoo kuitenkin ettei ne tule siitä muuttumaan, olen ehdottanut terapiaa ja vaikka mitä. Tällä hetkellä elän mahdollisimman etäisesti ja hiljaa. Hän pyysi eilen lahjan kanssa anteeksi edellistä huutoa ja haukkumisia mut sanoi samalla ettei usko että ne tulee muuttumaan. Eipä jäänyt kovin turvallinen olo.
 
No, jos ei mies halua keskustella niin älä keskustele. Ota pelikoneen johto seinästä kun hyväksi katsomasi peliaika ylittyy, ja jos mies valittaa niin käske kusipään olla hiljaa. Ehkä hänkin tämän jälkeen näkee keskustelemiseen hyvät puolet. Tai sitten näet kannattaako parisuhdetta jatkaa, jos meinaat saada esim turpiin.
 
Mies terapiaan tai ero.

Kuvatunlaiset primitiivireaktiot (nimittelyt) eivät kuulu aikuisen ihmisen kommunikaatioon, paitsi ehkä kännissä, ja silloinkin on syytä ryhtyä absolutistiksi. Vihainen voi toki olla, mutta yleensä jo nelivuotiaille lapsille pyritään opettamaan, ettei vihaa pureta kiukuttelemalla muille ihmisille, vaan se käsitellään puhumalla. Miehesi on ilmeisesti vielä nelivuotiaan tasolla itsekin.

Ja ne uhkaukset suun turvottamisesta umpeen toteutuvat ennen pitkää, joten kannattaa pakata lapsi ja tavarat ja häipyä ennen sitä.
 

Yhteistyössä