Mies haluaisi muuttaa "korpeen" ja minä en..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sekana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sekana

Vieras
Niin, olemme olleet 4 vuotta yhdessä ja tuli puheeksi yhteenmuutto sattumalta. Ei siis olla mitenkään erityisemmin suunniteltu mitään, kunhan keskustelimme. Tulikin ilmi aika perustavanlaatuinen ongelma..

Mä asun nyt ihan kaupungin keskustassa, en voisi kuvitellakaan muuttoa pois keskustasta. Tykkään, että on muitakin palveluja lähellä kuin kauppa ja posti. Yliopistolle, kirjastoon, huvituksiin, harrastuksiin ja kaikkialle on lyhyt matka.

Mies asuu muutaman kilometrin päässä keskustasta ja oli sitä mieltä, että seuraavan kerran kun muuttaa, niin se on sitten vielä kauemmas, lähiöön 7 kilometrin päähän keskustasta. Haaveili myös ok-talosta lähiössä ja mä en taas osaa kuvitella itseäni omakotitalossa kaukana kaikesta.. No, onneksi se ok-talo nyt ei ole ajankohtainen tai välttämätön hänelle.

Mut hän tosiaan ei suostu muuttamaan keskustaan ja mä taas en halua mihinkään lähiöön, josta pitää aina kulkea bussilla/bussiaikataulujen mukaan eikä minnekään voi lähetä ihan ex-tempore. Tähän ei taida olla kompromissia..ehkä me sit vaan asustellaan omissa kämpissämme vielä..

 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Ostakaa oma auto? Silloin voi lähteä ex temporee liikenteeseen.

Ei me mitään yhteistä autoa ehkä kuitenkaan lähdetä hommaamaan. Hänellä on auto, mutta se on hänen käytössä. Eikä se ole sama asia, vaikka olisikin auto, ei sitten millään..
 
en tie missä kaupungissa asutte mutta itse asun 10 km päässä keksustasta. lähellä on pari ruokakauppaa ja linkkarit kulkee. 5min ajaa autolla keksustaan ja pyörälläkin pääsee puolessa tunnissa.
 
Me asutaan 30km:n päässä hgistä ja tossa 2km päässä on kaupat ja posti jne. En ymmärrä miksei vois lähtee extempore mihinkään jos ei asu just keskustassa. Eihän ap toi 7km oo matka eikä mikään jos tekee mieli johki mennä. Juna kulkee täälä 20mn kaupunkiin ja bussillakin pääsee. Tai omalla autolla.
 
Seurustelkaa, älkää muuttako yhteen. Tiedän kokemuksesta että periksiantava osapuoli muuttuu helposti katkeraksi kun hänet revitään "juuriltaan" toisen onnen takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
en tie missä kaupungissa asutte mutta itse asun 10 km päässä keksustasta. lähellä on pari ruokakauppaa ja linkkarit kulkee. 5min ajaa autolla keksustaan ja pyörälläkin pääsee puolessa tunnissa.

No, tämä kun on pieni kaupunki, niin erot lähiön ja keskustan välillä on kuin yöllä ja päivällä, toki ihan peruspalvelut löytyy kauempaakin. Busseja kulkee, mut illalla heikommin ja mä en tykkää olla bussien varassa, kun sitten tarvitsee aikatauluttaa kaikki ihan tarkalleen. Ei ole paljoa varaa myöhästyä, jos viimeinen bussi lähtee vaikka kymmeneltä kotiin päin..

Mulla on myös kaikki harrastukset ja koulu keskustassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Me asutaan 30km:n päässä hgistä ja tossa 2km päässä on kaupat ja posti jne. En ymmärrä miksei vois lähtee extempore mihinkään jos ei asu just keskustassa. Eihän ap toi 7km oo matka eikä mikään jos tekee mieli johki mennä. Juna kulkee täälä 20mn kaupunkiin ja bussillakin pääsee. Tai omalla autolla.

No on vähän eri asia kävellä ovesta ulos ja onkin jo kaiken keskellä kuin lähteä eka kävelemään bussipysäkille, sitten bussimatka ja sitten vasta perillä. Mä tykkään ilmapiiristä ja fiiliksestä keskustassa.

Ja jos haluaa lähteä vaikka terassille tai istumaan iltaa kavereiden luo, niin se on sitten pidettävä kiinni bussiaikatauluista tai mentävä autolla ja oltava kuivin suin. Tai taksilla, joka maksaa.

On muuten hiukan eri asia asua Helsingin lähiympäristössä syrjemmässä kuin täällä vähän kauempana, ei voi verrata!
 
Meillä mies asu keskustassa kun alettiin seurustella ja minä pienemmällä paikkakunnalla. Yhteen muutettiin sellaseen välimuotoon ja ainakaan mies ei oo koskaan valittanu että ois kärsiny siitä että ei asu enää keskustassa. Yhtälailla elää edelleen ja tehään hyvinkin spontaanisti juttuja.
Itse olen asunu erilaisissa paikoissa ja kaupungeissa, minusta se 7km ei oo matkakaan jos haluaa johkin.
Mut ap, elkää muuttako jos ette pääse molempia oikeasti tyydyttävään ratkasuun.
 
Meillä miehen kanssa vähän sama. Hän tykkää asuaa keskustassa, minä tykkäisin vähän syrjemmässä. Mutta minulle se ei kuitenkaan ole niin iso juttu, ja kun molempien elämä on nyt keskustassa muutenkin, olen joustanut eikä edes tunnu kovin pahalta.

Seurustelkaa vielä vaan rauhassa, asiat saattaa muuttua tulevaisuudessa niin, että toiselle ei enää olekaan niin vastenmielistä muuttaa keskustaan/kauemmaksi. Erota nyt ei tietenkään kannata tämän takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
[

On muuten hiukan eri asia asua Helsingin lähiympäristössä syrjemmässä kuin täällä vähän kauempana, ei voi verrata!

Tää on totta.
Meiltä menee vissiin kaksi linkkaria päivässä keskustaan. Lähin bussipysäkki on puolen kilsan päässä. Siksi meillä on kaksi autoa, mä pääsen lapsen kanssa hyvin kulkemaan lähes milloin huvittaa.
Mutta kyllähän yksi auto riittäisi ihan hyvin jos ei olisi lasta. Yksin aikuinen ihminen liikkuu halutessaan "korvestakin" julkisilla tai fillarilla kun ei ole niin paljon pakollista mukana raahattavaa kamaa (hoitolaukut, rattaat+ muut lapsen kamat).
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Meillä mies asu keskustassa kun alettiin seurustella ja minä pienemmällä paikkakunnalla. Yhteen muutettiin sellaseen välimuotoon ja ainakaan mies ei oo koskaan valittanu että ois kärsiny siitä että ei asu enää keskustassa. Yhtälailla elää edelleen ja tehään hyvinkin spontaanisti juttuja.
Itse olen asunu erilaisissa paikoissa ja kaupungeissa, minusta se 7km ei oo matkakaan jos haluaa johkin.
Mut ap, elkää muuttako jos ette pääse molempia oikeasti tyydyttävään ratkasuun.

Mäkin olen asunut erilaisissa paikoissa ja kaupungeissa ja tullut siihen tulokseen, että kyllä mä haluan asua ihan ytimessä, ainakin tässä kaupungissa.

Ja eihän se 7km tosiaan sinänsä ole matka, mutta on se mulle kuitenkin:D Ahdustaa ajatus, että menot pitäisi suunnitella/aikataulutta niin tarkkaan sitten. Mä kun olen liikenteessä melkein koko päivän joka päivä viikolla, on kiva kun voi välillä käydä heittämässä tavaroita kotiin nopeasti/käydä syömässä ja taas lähteä, ei tarvitse miettiä yhtään aikatauluja ja kaikki on lähellä, aina pääsee nopeasti kotiin jos väsähtää.

Sitten ei tarvitse päivän päätteeksi lähteä odottelemaan bussia, vaan voi kävellä vain kämppään. Asioille pääsee minuutissa, kauppareissuja ei tarvitse suunnitella, jos maito loppuu, niin sen voi hakea minuutissa kaupasta, joka sijaitsee viereisessä talossa:) Voi lähteä lukemaan puistoon ihan rauhassa ja siirtyä sitten takaisin kämpille kun ei enää huvita. Tapaamisiin kävelee minuutissa.

Siis sellainen perusfiilis, vaikea selittää. Se on vain niin jotenkin vapauttavaa asua ihan ytimessä. Ei se ole niinkään ensisijaisesti niistä palveluista kiinni, vaan siitä fiiliksestä.

 

Yhteistyössä