Mies haluaa tehdä kaiken yhdessä mutta kun emme tykkää samoista asioista!

["Elle"]

Onko kellään tullut puolison kanssa sanomista sellaisesta asiasta, että toinen haluaisi aina tehdä kaiken (siis vapaa-ajan jutut) yhdessä, mutta kumpaakin kiinnostavat eri asiat? Meillä tulee tästä aina välillä vähän sanomista: minä harrastan ulkoilua, lukemista ja käsitöitä, ja sen lisäksi tapaan muutamaa ystävääni kaupungilla silloin tällöin. Viihdyn kotona hyvin enkä koskaan pitkästy siellä. Miehellä taas ei varsinaisesti ole mitään harrastuksia, vaan illat kuluvat sohvalla television ääressä ja hän pitkästyy usein. Kavereitakaan hänellä ei ole. Hän ehdottelee usein että mennäänkö konserttiin tai lätkämatsiin tai teatteriin tai vaikka risteilylle, ja minua ei taas tuollaiset kauheasti huvita. Käymme kyllä konserteissa ehkä noin 4 kertaa vuodessa, laivalla samoin noin neljä kertaa ja sitten muita vastaavia menoja on 2-4 vuodessa.Lisäksi tietty käymme kaupungilla, vanhempien ja sisarusten luona jne. Mies kuitenkin haluaisi, että harrastaisimme tuollaisia yhdessä paljon enemmän ja vetoaa siihen että muuten hän pitkästyy. Minun harrastukseni ja kaverini eivät häntä kiinnosta. En haluaisi valita harrastuksiani miehen kiinnostusten mukaan ja mielestäni joustan jo riittävästi kun esim. konserteissa en itsekseni kävisi ollenkaan kun en ole musiikista mitenkään innostunut, mutta mies valittaa että olen itsekäs eikä suostu menemään mihinkään yksikseen. Hän väittää myös, että emme vietä riittävästi aikaa yhdessä, vaikka olemme melkein kaikki arki-illat kaksistaan kotona ja minun puuhistani huolimatta katselemme telkkaria ja juttelemme ainakin 2-3 tuntia per ilta, ja viikonloput olemme myös yhdessä paitsi hän ei tule ulkoilemaan kanssani eikä tietty lue samaa kirjaa kuin minä jne. Mutta en nyt noita harrasta kuin enimmillään ehkä 4 tuntia/vapaapäivä. Mitä mieltä te olette?

 

[miunmau]

Kirjoititpas pötköön...

Tuosta kun nopeasti laskee, niin käytte noin/ ainakin kerran kuussa konsertissa/ laivalla tai jossakin vastaavassa. Meillä kyllästyttäisiin molemmat, jos noin usein olisi tuollaisia huveja.

1-2 kertaa vuoteen tehdään jotain kahdestaan miehen kanssa (viime kuussa käytiin Yön keikalla).

 

["lea"]

Oletkohan "valinnut" vääränlaisen miehen. Ole onnellinen, että miehesi haluaisi olla noin paljon kanssasi. Yhdessäolo ei tule onnistumaan pidemmän päälle asenteellasi. Suvaitsevaisuutta.

 

["Elle"]

[QUOTE="lea";27547311]Oletkohan "valinnut" vääränlaisen miehen. Ole onnellinen, että miehesi haluaisi olla noin paljon kanssasi. Yhdessäolo ei tule onnistumaan pidemmän päälle asenteellasi. Suvaitsevaisuutta.[/QUOTE]

Olenkin hyvin onnellinen että mies haluaa olla kanssani, mutta minusta kolme vuoden avoliiton jälkeen voisi jo olla omiakin menoja. Rakastan miestäni kaikissa suhteissa, mutta tämä tuottaa välillä skismaa. En aio kuitenkaan erota tämän takia (tietenkään!), mutta harmittaa kun tulee sanomista.

 

[Lilith]

[QUOTE="Elle";27547558]Olenkin hyvin onnellinen että mies haluaa olla kanssani, mutta minusta kolme vuoden avoliiton jälkeen voisi jo olla omiakin menoja. Rakastan miestäni kaikissa suhteissa, mutta tämä tuottaa välillä skismaa. En aio kuitenkaan erota tämän takia (tietenkään!), mutta harmittaa kun tulee sanomista.[/QUOTE]

Jos nyt ymmärsin oikein, niin sinä siis joustat, koska käyt miehelle mieluisissa jutuissa yhdessä hänen kanssaan.

Niin miksi ihmeessä miehesi ei lähde sinun kanssasi ulkoilemaan? Sen nyt ei luulisi paljoa vaativan, ja tulisi hänkin vastaan sinulle mieluisissa asioissa.

Kompromisseja, niin se vaan menee.

 

["Elle"]

Lilith, ei minua haittaa vaikka mieheni ei esimerkiksi ulkoile kanssani. Vaikka kumpikin harrastaisi omiakin juttuja, ehdimme mielestäni hyvin viettää aikaa yhdessä, kun olemme lapseton pariskunta joilla on lyhyet työmatkat eikä juuri muita velvollisuuksia kuin työ.

 

[Lilith]

[QUOTE="Elle";27547672]Lilith, ei minua haittaa vaikka mieheni ei esimerkiksi ulkoile kanssani. Vaikka kumpikin harrastaisi omiakin juttuja, ehdimme mielestäni hyvin viettää aikaa yhdessä, kun olemme lapseton pariskunta joilla on lyhyet työmatkat eikä juuri muita velvollisuuksia kuin työ.[/QUOTE]

Miehesi ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän, että JOS hän ulkoisisi kanssasi, sitä hänen kaipaamaansa yhteistä tekemistä olisi siinä samassa enemmän.

Mutta olen kanssasi kyllä samaa mieltä, omia harrastuksia on oltava. Minä luen paljon (nyt lapsen myötä aikaa on vähemmän kuin ennen, mutta kuitenkin), ja miehelleni on itsestään selvää, että kun olen keskittynyt kirjaan, hän antaa minun olla rauhassa ja lukea.

Ihmiset ovat erilaisia - miehesi ei ehkä samalla tavalla kaipaa niitä omia harrastuksia. Avain tuohon on keskustelu, yritä saada miehesi tajuamaan, että omat harrastuksesi ovat sinulle tärkeitä ja haluat pitää niistä kiinni.

 

[asdfsss]

Miehesi on selvästi yksinäinen ja pitkästynyt. Entä jos ehdottaisit, että alkaisitte kerran viikossa käymään jossain (vaikka sulkkista pelaamassa tms) yhdessä? Miltä tämä sinusta kuulostaa? Ymmärrän oman pointtisi, mutta harmittaa miehesi puolesta silti. Yksinäisyys on tosi kurja tunne.

Me tehdään mieheni kanssa paljon yhdessä kaikkea. Käymme aina ruokakaupassakin yhdessä, se on mukavaa. Viikonloppuisin näemme yhteisiä kavereitamme, jotka on siis minun/mieheni kavereita joihin olemme molemmat tutustuneet hyvin. Olen saanut miesteni kavereiden puolisoista oikeesti hyviä ystäviä itselleni, vietän heidän kanssaan tosi mieluusti aikaa. Aika monet pelkää puolison kavereihin ja niiden puolisoihin tutustumista, mutta olen itse ainakin niin tyytyväinen, että olen sen vaivan nähnyt..

 

["Elle"]

Olemme joitain harrastuksia yhdessä kokeilleetkin, keilailemassa ainakin olemme käyneet ja kesällä pyöräilemässä. Miehelle vain ei oikein iske mikään liikuntaan viittaava. Olimme myös ranskan kielen kurssilla, mutta mies lopetti sen kolmen kerran jälkeen, minulla on menossa jo toinen kurssivuosi kun tykkäsin siitäkin kovasti. Kaupassa mies haluaa vain odotella penkillä että minä teen ostokset. Eli olemme kokeilleet vähän sitä sun tätä, mutta oikeastaan ainoastaan nuo konsertit, urheilutapahtumat ja teatteri innostavat miestäni. On todella kurjaa kun hän on pitkästynyt, siinä katoaa vähitellen koko elämänilo, mutta yhteistä tekemistä on niin hankalaa keksiä. Nyt kuullostaa varmaan siltä että mollaan miestäni, mutta sitä en tarkoita. Emme vain ole vielä onnistuneet keksimään mitään, mikä todella innostaisi molempia.

 

[rockyroad]

Minun mielestä on miehen oma ongelma, että hän pitkästyy. Sinä teet monia hänelle mieluisia asiooita, mutta mies ei jaksa nähdä vaivaa innostuakseen mistään muusta. Aivan turhaa kitinää aikuiselta ihmiseltä. Sori, tuli vähän tylysti, mutta ihme vinkuja on sun miehes.

Luetuta miehelläs nuo omat viestis, ehkä se tajuais kuinka paljon oikeasti teette yhdessä ja vain sitä, minne mies suvaitsee lähteä.

 

["vieras"]

Musta mies vaatii sulta vähän liikoja.. noita konsertteja ja muita juttuja harrastatte kuitenkin kohtuullisen paljon mun mielestä ja varsinkin siihen nähden, ettei ne edes sua kauheesti kiinnosta. Jos mies haluaa tehdä asioita yhdessä niin lähtee sitten sun kanssa lenkille ja joustaa puolestaan sulle mieluisissa asioissa. Tapaatteko vapaa-ajalla sun kavereita pariskuntina?

Jos vielä jää hirveesti luppoaikaa niin ei auta kun keksiä joku oma harrastus (miehen siis) - ehkä sellaisen parista vois löytyä niitä kavereitakin?

 

["Elle"]

Minäkin olen ehdottanut miehelle, että hän miettisi itselleen jonkun kivan harrastuksen, missä tapaisi uusia ihmisisä ja voisi vaikka saada kavereitakin. Ja olen rohkaissut ottamaan yhteyttä kouluaikaisiin kavereihin ja pyytämään heitä vaikka jääkiekkoa katsomaan. Mutta ei hän vielä ainakaan ole innostunut. Minun kavereita mies jotenkin jännittää niin ettei osaa olla oma, hauska itsensä heidän seurassaan, vaan vetäytyy vähän syrjään, eikä tutustu ihmisiin. Surettaa kovasti miehen puolesta, hän on sanonut monesti että tuntuu kuin elämä valuisi hukkaan kun jää asiat kokematta. Mutta olen myös ajatellut, että ei voi olla yksin minun vastuullani tarjota miehelle kokemuksia, vaan jokaisen on myös itse huolehdittava että elämä muodostuu sellaiseksi kuin toivoo.

 

[Siskoliina]

Voisiko miehesi olla masentunut?

 

["Elle"]

Minun käsittääkseni hän on aina ollut melko passiivinen, mutta nyt viime aikoina eli vuoden-parin sisällä asia on alkanut vaivaamaan häntä. Uskoisin siis että kyse ei ole masennuksesta.

 

[Rockwood]

Minun mielestä on miehen oma ongelma, että hän pitkästyy. Sinä teet monia hänelle mieluisia asiooita, mutta mies ei jaksa nähdä vaivaa innostuakseen mistään muusta. Aivan turhaa kitinää aikuiselta ihmiseltä. Sori, tuli vähän tylysti, mutta ihme vinkuja on sun miehes.

Luetuta miehelläs nuo omat viestis, ehkä se tajuais kuinka paljon oikeasti teette yhdessä ja vain sitä, minne mies suvaitsee lähteä.

Samaa mieltä!!
Mua ällöttää jo se kun näkee vanhempia ihmisiä sauvakävelemässä samanlaiset verkka-asut päällä.:O Mä vaadin ainakin TILAA, omaa_tilaa, keksisin ukolle jonkun oman mieluisan harrastuksen, veisin vaikka väkisin sinne, jos rupeais tolleen ripustautumaan. Mulla on mun jutut ja miehellä omat!!