"odottaja"
Asustellaan kivassa omakotitalossa kivalla alueella. Meillä toimii kaikki, elämä on lähes täydellistä. Odotetaan nyt 7 lasta (pienillä ikäeroilla), parisuhdekin toimii kuin "unelma". Lapset on ihania, meillä pieneläimiä (häkki sellaisia), yks ihminen on kertonut olevansa jopa kateellinen. Mua nyt vaan huolettaa se, että mieheni, lasten hyvä isä, haluaa vielä tämänkin jälkeen lapsia mutta minä en. Kaikki on meillä ehkä vähän "liiankin" hyvin (en keksi muuta syytä lasten haluamiseen), hoidan kotia ja lapsia mieheni ollessa töissä, kun tulee kotiin, hoidamme kaikki yhdessä. Mutta... romutanko tämän "ihanan" elämämme kertomalla miehelle että ei enää..? Ei, emme ole lestadiolaisia, eikä miehenikään. Miten siis kertoa ja selittää etten halua? Kysyy taatusti syytä eikä mulla nyt varsinaista syytä olekaan...en vaan halua. Enkä usko että mieheni hyväksyy ja nielee asian tuosta vaan. Olin päättänyt että lapsilukumme on täynnä kun viides syntyi, ensimmäinen "kriisimme" iski kun kieltäydyin kuudrnnesta. Ensin ei puhunut mulle viikkoon... lopulta suostuin kuudenteen. 7 saa riittää.. Mitä oikeen stooreilisin hänelle? En nyt mitään kritisointia kaipailisi... Perhe-elämäämme halusin kehua jotta siis kaikki ymmärtäisivät ettei voi siis vedota huonoon elämänlaatuun tms parisuhdeongelmiin jne. En osaa edes selittää Tiedän että asioista kuuluu keskustella, loukkaanko toista sanomalla vaan että EI ja piste... tiedän reaktion ja tien miltä tuntuu kun kovasti haluaa lapsia ja kumppani sanoo ehdottoman ein..