Mies haluaa, että olen työtön

Olemme viisihenkinen perhe. Naimisissa 20 vuotta, kolme kouluikäistä lasta.

Mies pienyrittäjä, itse toimihenkilötehtävissä. Pärjätään, mutta kaikki mikä tulee, menee.

Nyt mies kilahti täysin, koska olen lähdössä parin päivän työmatkalle. Reissuja on max muutama vuodessa, ei viikoittain eikä edes kuulausittain.

Ennen tätä työtä olin vaarassa jäädä työttömäksi. Mies toivoi jo silloin, että ”nauttisin” pari vuotta kotona. Itse en voisi ajatellakaan sitä, eikä olisi edes pärjätty. Kahden tyttären äitinä haluan myös antaa vahvan ja omilla jaloillaan seisovan naisen mallin.

Nyt alkaa tämä minun työssäkäynti muodostua ylitsepääsemätyömäksi ongelmaksi. En biletä, tapaan omia kavereita lähinnä lenkkipolulla tai pari kertaa vuodessa leffassa. Tuntuu aika pahalle, minusta mies on täysin kohtuuton. Olenko teistäkin tyhmä ja itsekäs?

 

Et ole tyhmä etkä itsekäs. Jos haluat tehdä töitä, niin sitten sinä teet. Ei siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

 

Olipas tyhmä provo.

 

Olipas tyhmä provo.

Valitettavasti täyttä totta.

 

Onko miehesi
-tottumaton hoitamaan lapsia yksin?
-mustasukkainen?

 

Valitettavasti täyttä totta.

Ei voi olla

Jos on niin hemmetti teet niinkuin itse haluat. Ei mies sun työssäkäymisestä voi määrätä.

 

Kannattaa käydä töissä ja hankkia vähän omaakin rahaa säästöön niin jos ero tulee niin et jää puille paljaille.

 

Onko miehesi
-tottumaton hoitamaan lapsia yksin?
-mustasukkainen?

Mies on aina osallistunut lastenhoitoon, mutta ilmeisesti hänen näkemyksensä mukaan se on ollut ”palvelus” häneltä. Velvollisuus se on vain minulle. Itselleni lasten kanssa oleminen on mukavaa, mutta kotirouvaksi jääminen vaan ei ole vaihtoehto.

Mustasukkainen, hmm. Tavallaan. Ehkä kyse ennenmin ”miehisestä ylpeydestä” kuin siitä, että olisi minusta naisena mustasukkainen.

 

Kannattaa käydä töissä ja hankkia vähän omaakin rahaa säästöön niin jos ero tulee niin et jää puille paljaille.

Jep. Säästöln ei jää yhtään, kaikki menee perheen elämiseen, joten töistä pois jääminen ei ole oikea vaihtoehto.

Mutta haluan kyllä olla itsenäinen enkä miehestä riippuvainen, ja kuten sanoit, jos jotain tapahtuu, tiedän pärjääväni.

 

Juuri niin, naiset, aina täytyy pysyä kuitenkin omillaan. Suurin osa miehistä välittää loppukädessä vain itsestään. Eli rahaa säästöön, tytöt!

Itsekin olen raatanut perheen eteen jo yli 20 vuotta. Mies ei vain halua sitä nähdä mitenkään. = Kiitosta ei heru mistään. Päinvastoin lisää vaaditaan korvauksetta.

 

Mies on aina osallistunut lastenhoitoon, mutta ilmeisesti hänen näkemyksensä mukaan se on ollut ”palvelus” häneltä. Velvollisuus se on vain minulle. Itselleni lasten kanssa oleminen on mukavaa, mutta kotirouvaksi jääminen vaan ei ole vaihtoehto.

Mustasukkainen, hmm. Tavallaan. Ehkä kyse ennenmin ”miehisestä ylpeydestä” kuin siitä, että olisi minusta naisena mustasukkainen.

Sä olet totuttanut sen liian hyvälle. Jälkiviisautta, mutta semmosia pieniä repäsyjä ois sun kannattanu tehdä jo lasten ollessa taaperoikäisiä, sit eskari-iässä vaikka olla 1 viikonloppu pois, jne.

 

Täällä vähä sama tilanne. Olen palaamassa takaisin töihin vuoden työttömyyden jälkeen. On kuulema saanut nauttia vuoden. Nyt joutuu osallistumaan kotitöihin ja ruuanlaittoon kun minä en voi kaikkea ehtiä tehdä.

 

Niin kauan kuin miehellä ei ole varaa elättää vaimoaan, niin ei ole mitään sanomista eikä muutenkaan. Töissäkäynti on oikeus.

 

Niin kauan kuin miehellä ei ole varaa elättää vaimoaan, niin ei ole mitään sanomista eikä muutenkaan. Töissäkäynti on oikeus.

Niinpä, meilläkin (työkyvytön) mies valittaa kun teen satunnaistöitä koska saadaan vähemmän rahaa kuin jos en tekisi mitään (matkakulut vähintään tulee takkiin) enkä pysty siivoamaan kotona niin paljon. Mutta oma mielenterveys vaatii töissäkäyntiä.

 

Niin kauan kuin miehellä ei ole varaa elättää vaimoaan, niin ei ole mitään sanomista eikä muutenkaan. Töissäkäynti on oikeus.

Aina voi muuttaa muualle

 

Olemme viisihenkinen perhe. Naimisissa 20 vuotta, kolme kouluikäistä lasta.

Mies pienyrittäjä, itse toimihenkilötehtävissä. Pärjätään, mutta kaikki mikä tulee, menee.

Nyt mies kilahti täysin, koska olen lähdössä parin päivän työmatkalle. Reissuja on max muutama vuodessa, ei viikoittain eikä edes kuulausittain.

Ennen tätä työtä olin vaarassa jäädä työttömäksi. Mies toivoi jo silloin, että ”nauttisin” pari vuotta kotona. Itse en voisi ajatellakaan sitä, eikä olisi edes pärjätty. Kahden tyttären äitinä haluan myös antaa vahvan ja omilla jaloillaan seisovan naisen mallin.

Nyt alkaa tämä minun työssäkäynti muodostua ylitsepääsemätyömäksi ongelmaksi. En biletä, tapaan omia kavereita lähinnä lenkkipolulla tai pari kertaa vuodessa leffassa. Tuntuu aika pahalle, minusta mies on täysin kohtuuton. Olenko teistäkin tyhmä ja itsekäs?

Miehesi on mustasukkainen siitä mitä töissä ja työmatkoilla voi tapahtua.

 

ukko on sairaalloisen mustasukkanen

JSSAP