Mies haluaa abortin. Miehen oikeus valita,mitä mieltä

Onhan miehelläkin oikeus mielipiteeseensä, ja sulla vähän kuin velvollisuus kuunnella. Avioliitto on kahden kauppa. Teillä on vaikea tilanne, eikä sitä paranna ainakaan se, että alkaisit jyräämään tahtoasi väkisin läpi.

Miltä se miehestä tuntuisi?

Niinpä,jomman kumman tahtoon on alistuttava. Mielenterveyden hinnalla. Vaikeaa.

Jännä pohja lähteä asiasta puhumaan. "Alistua" ja "mielenterveys".

Eikö voisi lähteä puhumaan siltä pohjalta, että näin on nyt käynyt. Sinä et halua miehelle pahaa eikä mieskään sinulle. Molemmilla on eri toiveet kuitenkin.

 

Minä varmaan tuossa tilanteessa yrittäisin keskustella niin kauan että johonkin yhteiseen päätökseen pääsis. Kyllä aikuisessa parisuhteessa pitää olla tasavertainen sananvalta asioissa.

Jos ei pääsisi yhteisymmärryksee, niin en kyllä osaa sanoa mitä tekisin. Pitäsi kai miettiä kumpi olisi tärkeämpää parisuhde ja jo olemassa olevien lasten perhe vai vielä yhden lapsen saaminen. Voihan olla että mies "tointuisi" järkytyksestä ja hyväksyisi lapsen tulon ajan kanssa, vaan mistä sen tietää varmaksi kukaan?

 

sun elimistö ,sä siis päätät,sitäpaitsi ÄITI TEKEE LAPSET AINA ENSIN ITSELLEEN ,SIT ESIM PERHEELLE,siksikin että äitihän ne lapset aika pitkälle hoitaakin

 

Miehen päätettäväksi se asia ei kuulu, koska hän ei lasta kanna.

Mutta velvollisuudet koskevat? Tämänkaltaisissa tilanteissa ei toiselle osapuolelle saisi kyllä sitten mitään velvoitteitakaan tulla. Suuri vääryys, että miehellä ei ole sanavaltaa isyyteensä.

 

*sanaton*

(tänne se "mies", mä voin hieman potkia)

Niin minäkin haluaisin,vaikka tavallaan ymmärrän että tuntee itsensä huijatuksi.

Miksi mies tuntisi itsensä huijatuksi, jos teillä kerran ehkäisy petti? Ei se raskaus sinun syysi ole, mutta silti sinulla on oikeus viimeiseen sanaan asiassa. Sillä se on sinun mielenterveytesi, jonka se abortti voi viedä, jos et sitä itse halua. Siksi en sitä suosittelisikaan sinulle.

Mutta olet oikeassa. Ikäväähän jo valmis perhe olisi tuollaisen takia rikkoa. Jos miehesi on ollut ehdottoman varma ettei lisää lapsia halua ikinä, olisi hänen kannattanut mennä napsauttamaan piuhat poikki. Ja kannattaa edelleenkin mennä kun kerran kantansa on selvä.

Tämä raskaus on kuitenkin asia, joka teidän täytyy juurta jaksain selvittää. Ja uuteen vauvaa totuttelu vaatii varmasti mieheltäsikin aikaa, joten älä kiirehdi sen abortin kanssa. 12 vkoa on pitkä aika mielen muuttua vielä monet kerrat.

 

Saatat menettää lapsen isän jos jatkat raskautta. Ei ketään voi pakottaa isäksi ja hyväksymään tilannetta. Miehellä on myös oikeutensa tuntea juuri miten tuntee ja haluta niitä asioita mitä itse haluaa, eikä niitä mitä muut haluavat.
Tietysti vartalo on sinun. Miksi et kunniota miehen mielipidettä? Meneekö teillä huonosti? Vai onko abortti vaan periaatteesta ehdoton ei? Vaikea tilanne...

 

Oletko käynyt lääkärissä? Mulle nimittäin gyne sanoi, että jos tulee raskaaksi hormoonikierukan aikana niin suositellaan silloin aborttia.

 

Onhan miehelläkin oikeus mielipiteeseensä, ja sulla vähän kuin velvollisuus kuunnella. Avioliitto on kahden kauppa. Teillä on vaikea tilanne, eikä sitä paranna ainakaan se, että alkaisit jyräämään tahtoasi väkisin läpi.

Miltä se miehestä tuntuisi?

Niinpä,jomman kumman tahtoon on alistuttava. Mielenterveyden hinnalla. Vaikeaa.

Jännä pohja lähteä asiasta puhumaan. "Alistua" ja "mielenterveys".

Eikö voisi lähteä puhumaan siltä pohjalta, että näin on nyt käynyt. Sinä et halua miehelle pahaa eikä mieskään sinulle. Molemmilla on eri toiveet kuitenkin.

Tarkoitin molempien mielenterveyttä. Miehen jos saa lapsen jota ei halua/jaksa tai minun jos teen abortin jota en 100% halua ja kadun myöhemmin.

 

Siis kun oikeasti kuitenkin on kysymys jonkun elämän lopettamisesta, niin musta on ihan hullua edes ajatella että jollakulla olisi oikeuksia... :|

 

sun elimistö ,sä siis päätät,sitäpaitsi ÄITI TEKEE LAPSET AINA ENSIN ITSELLEEN ,SIT ESIM PERHEELLE,siksikin että äitihän ne lapset aika pitkälle hoitaakin

Tämä nyt on jo aika tyhmä perustelu.Ei auta yleistämiset.

 

Kumpi nyt sitten on raskaampaa, se tietoisuus, että lapsi olisi ollut tulossa, mutta sitä ei haluttu, vai se, että se lapsi tulee ja se otetaan vastaan?

Mä en haluais olla se, joka laskee ja miettii, että nyt se olisi 2 vuotta, nyt se menisi kouluun tai millainen hänestä olisi tullut.

 

Saatat menettää lapsen isän jos jatkat raskautta. Ei ketään voi pakottaa isäksi ja hyväksymään tilannetta. Miehellä on myös oikeutensa tuntea juuri miten tuntee ja haluta niitä asioita mitä itse haluaa, eikä niitä mitä muut haluavat.
Tietysti vartalo on sinun. Miksi et kunniota miehen mielipidettä? Meneekö teillä huonosti? Vai onko abortti vaan periaatteesta ehdoton ei? Vaikea tilanne...

En tiedä vielä mitään. Abortti ei ole mikään periaateasia,olen aina ollut abortin kannalla joissain tapauksissa. Minusta vain alkaa tuntumaan enemmän ja enemmän kuin haluaisin tämän lapsen. Olen miettinyt asiaa kaksi viikkoa ja jollain tapaa jo kiintynyt asiaan kai.

 

Ei vaan tarkoitin huijatuksi koska olen itse joskus sanonut että en halua lisää lapsia,ja vahingon sattuessa tekisin abortin. Nyt asia ei olekaan niin helppo. =(

Minä olin samalla tavalla sanonut, koska koin että tilanteeni olisi ollut mahdoton yllätysraskaudelle. Kun sitten olin raskaana ehkäisyn pettäessä, miehen kanta oli ehdottomasti abortti. Itsestä tuntui, että ei ole muita vaihtoehtoja. Selviteltiin asiaa ja kyseltiin, mietittiin ja kumpikin tuli siihen tulokseen, että abortti olisi meidän kohdalla ollut kuitenkin se väärä ratkaisu. Eli annettiin raskauden jatkua. Ja koska mies oli varma, että ei halua enää lapsia niin haki lähetteen vasektomiaan. Ja minäkin siis olen varma, että minun lapset on nyt tässä.

 

Kummasta on enemmän iloa 20 vuoden päästä, lapsesta vai abortista? Raadollisesti voisi näin aatella.

 

Siis kun oikeasti kuitenkin on kysymys jonkun elämän lopettamisesta, niin musta on ihan hullua edes ajatella että jollakulla olisi oikeuksia... :|

Samoin, vaikka uskon valinnan vapauteen, olen sitä mieltä että jos tilanteessa ei olla yhtämieltä, tulee elämää jatkavan puolen voittaa.

 

Mun mielestä aborttiin ei missään nimessä pidä suostua, jos ei itse siihen ole valmis. Ei kenenkään toisen mieliksi. Se on kuitenkin niin valtavan iso askel.

Toisaalta, miehelläsi on täysi oikeus mielipiteeseensä. Mutta voiko olla mahdollista, että alkujärkytyksen jälkeen uusi vauva ei enää olisi niin mahdoton ajatus miehesi mielestä.

Vaikea tilanne. :hug:

 

Oletko käynyt lääkärissä? Mulle nimittäin gyne sanoi, että jos tulee raskaaksi hormoonikierukan aikana niin suositellaan silloin aborttia.

mulle sanottiin myös, hormoonikierukka saattaa aiheuttaa jotain epämuodostumia tms. ja kierukan poisto taas on keskenmenoriski..

 

Oletko käynyt lääkärissä? Mulle nimittäin gyne sanoi, että jos tulee raskaaksi hormoonikierukan aikana niin suositellaan silloin aborttia.

Olen käynyt ja kaikki näytti olevan kunnossa. Kierukka tuli itsestään pois,siksi menin lääkäriin alunperin. Gyne myös sanoi että jos kierukkaa ei saada pois suositellaan aborttia mutta jos se tulee itsestään pois on sikiöllä mahdollisuus selvitä.

 

Itse tulin keväällä raskaaksi vaikka käytimme ehkäisyä.Mies oli alusta asti sitä mieltä että kolmatta lasta ei tehdä. Pienoisesta miehen painostuksesta tein lääkkeellisen abortin rv 12. Mies oli kanssani sairaalassa koko toimenpiteen ajan. Elämäni vaikein asia koskaan ja mieskin oli abortin teon jälkeen sillä mielellä että se oli väärä valita eikä oisi aborttia halunnut jos oisi tiennyt miten se tehdään. Älä anna miehesi missään tapauksessa painostaa sinua asiassa suuntaan tai toisseen. Tee päätös itse ja niinkuin se sinulle oikealta tuntuu.

 

Mä en ymmärrä, että tosissaan joku mies kehtaa painostaa ja että nainen vielä ihan tosissaan edes miettii että pitäskö suostua.

 

Kumpi nyt sitten on raskaampaa, se tietoisuus, että lapsi olisi ollut tulossa, mutta sitä ei haluttu, vai se, että se lapsi tulee ja se otetaan vastaan?

Mä en haluais olla se, joka laskee ja miettii, että nyt se olisi 2 vuotta, nyt se menisi kouluun tai millainen hänestä olisi tullut.

tää kävi mun ajatuksissa. ja sit se ajatus että en pysty elää itteeni kanssa jos olen ollu niin itsekäs että tapan pienen ihmisenalun vaan koska ei sopinu mun suunnitelmiin. ja se että kattelee näitä lapsia mitä mulla on nyt jo..niin ois ollu tosi raskasta loppuelämän miettiä että se nelonenkin ois voinu olla esim. kakkosen näköinen tai luonteeltaan enemmän kuin esikoinen. :|

mutta joillekin se pieni alku on vaan limaklöntti ja siitä on helppoa päästä eroon. mulle se oli ihminen ihan alusta asti.

 

Mä en ymmärrä, että tosissaan joku mies kehtaa painostaa ja että nainen vielä ihan tosissaan edes miettii että pitäskö suostua.

Tiedän kantasi ennestään eikä se nyt auta minua ollenkaan.

 

Kumpi nyt sitten on raskaampaa, se tietoisuus, että lapsi olisi ollut tulossa, mutta sitä ei haluttu, vai se, että se lapsi tulee ja se otetaan vastaan?

Mä en haluais olla se, joka laskee ja miettii, että nyt se olisi 2 vuotta, nyt se menisi kouluun tai millainen hänestä olisi tullut.

Tai sitten yksinhuoltajana vauvan ja isompien kanssa kotona katella ja muistella et niin se mies sitten leikki mukavasti tuossakin lasten kanssa vielä kun perhe oli ehjä...

No tietysti on miehelläkin velvollisuus perheen koossa pysymiseen ja yhteisesti lapsi on saanut alkunsakin. Mutta täytyyhän siinä ajatella myös olemassa olevia lapsia ja elämäntilannetta laajemminkin, kun asiat ei valitettavasti ole niin yksinkertaisia aina. En sano mitään siihen kuka on oikeassa tai mitä tulisi tehdä, mutta ei se vaan ole niin yksinkertaista että naisen ei tarvis ottaa muita huomioon tuollaista päätöstä tehdessä kuin tuleva lapsi ja oma mielipiteensä.

 

Itse tulin keväällä raskaaksi vaikka käytimme ehkäisyä.Mies oli alusta asti sitä mieltä että kolmatta lasta ei tehdä. Pienoisesta miehen painostuksesta tein lääkkeellisen abortin rv 12. Mies oli kanssani sairaalassa koko toimenpiteen ajan. Elämäni vaikein asia koskaan ja mieskin oli abortin teon jälkeen sillä mielellä että se oli väärä valita eikä oisi aborttia halunnut jos oisi tiennyt miten se tehdään. Älä anna miehesi missään tapauksessa painostaa sinua asiassa suuntaan tai toisseen. Tee päätös itse ja niinkuin se sinulle oikealta tuntuu.

Kiitos tästä. =(

 

Oletko käynyt lääkärissä? Mulle nimittäin gyne sanoi, että jos tulee raskaaksi hormoonikierukan aikana niin suositellaan silloin aborttia.

mulle sanottiin myös, hormoonikierukka saattaa aiheuttaa jotain epämuodostumia tms. ja kierukan poisto taas on keskenmenoriski..

hormonikierukka on poistettava, sillä raskauden aikana kohdussa oleva hormonikierukka saattaa lisätä keskenmenon tai ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Hormonikierukan poisto voi myös laukaista keskenmenon. Jos hormonikierukan poisto ei onnistu, tulisi harkita raskauden keskeytystä. Jos nainen kuitenkin haluaa jatkaa raskautta, hänelle tulisi kertoa lisääntyneestä keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riskistä. Lisäksi raskautta on seurattava huolellisesti. Kohdunulkoinen raskaus on poissuljettava.