Mies ei välitä, enkä kyllä minäkään enään

[Suttura]

Meillä on puheyhteys ihan poikki, ollut jo monta viikkoa. Miehellä tärkeää on vain työ, joten ei huvita edes puhua sille mitään, koska tiedän ettei sitä kiinnosta. Ja kyllä mä oikeesti huomaankin ettei mitkään mun sanomiset kiinnosta, keskustelua ei synny oikeesti yhtään mistään..ellei kyse ole sit hänen bisneksistään.
Välillä mä olen ihan sairaan vihanen ja vittuuntunut, mutta hiljaa. Ei auta sanoa, selittää, kysyä syytä. Välillä olen täysin välinpitämätön, ei vain jaksa enää kiinnostaa. En edes tiedä rakastanko enää. Rakkautta en ole tuntenut saavani viikkoihin. Kuukaudessa on ehkä 2 hyvää päivää, loput sit ollaan hiljaa, mä hoidan töiden ohessa lapset, mies puuhaa vaan omien töiden parissa..kotonakin.
Ei helvetti mä en oikeesti enää tiedä mitä mä tekisin. Ei tämmönen suhde ole enää mikään suhde, ei ainakaan terve suhde. Miltähän lapsistakin(6ja3) tuntuu, mitä miettivät, kun isi ja äiti eivät paljoa toisilleen puhu.

 

[Timangi-]

Itse sen sanoit. Eri suuntiin jos kumpikin on jo välinpitämätön. Ikävää, mutta elämä on liian lyhyt.

 

[vieras]

Olen huomannut ettei rakkauden vastakohta todellakaan ole viha vaan välinpitämättömyys, jota itse tunnen miestäni kohtaan En vain jaksa enää olla huolissani, suuttua tai puhua. Tuntuu, että kaikki on turhaa.

 

[Jeh]

Tiedätkö, ei siinä auta muu kuin nöyrtyä ja alkaa taas puhua, vaikka lapsista ensin tai säästä. Veemäinen vaihtoehto, mutta ainoa mistä on todella hyötyä. Kumpikaan teistä ei ole ajatustenlukijoita, niin että parempi ensin selvittää onko mies edes samaa mieltä kuin sinä. Ne kun ei välttämättä edes huomaa että mikään mättää!

 

[Toinen samanmoinen]

Olen huomannut ettei rakkauden vastakohta todellakaan ole viha vaan välinpitämättömyys, jota itse tunnen miestäni kohtaan En vain jaksa enää olla huolissani, suuttua tai puhua. Tuntuu, että kaikki on turhaa.

Näin minäkin alan pelkäämmään...