"vaimo"
Meillä on pitkä suhde takana. Nuorena olimme rakastuneita ja vieläkin rakastamme toisiamme. Jokin on kuitenkin mennyt pahasti pieleen matkan varrella. Mies alkoi ensimmäisenä haluamaan lapsia ja lopulta teimmekin pari lasta yli kolmekymppisinä.
Mies ei kestänytkään lapsiperhearkea, vaan jatkoi 'poikamieselämäänsä' entiseen tapaan, kun taas minun entinen elämäni meni täysin telakalle. Jouduin luopumaan harrastuksestani useaksi vuodeksi. Sen sijaan mies jatkoi harrastuksissaan, on välillä jopa viikon kerrallaan pois harrastamassa, usein pidennettyjä viikonloppuja. Hän on käyttänyt siis lomansa omiin huvituksiin, kun taas minun kaikki lomani ovat menneet lapsia hoitaessa. Hyvä jos vuodessa on ollut 1-2 viikkoa yhteistä perhelomaa. Eikä tietenikään kotityöt kiinnosta, vaan vapaa-aika kotona menee enimmäkseen sohvalla maaten telkkaria tuijottaen. Lasten harrastuskuskauksiin mies on osallistunut vain pakon edessä ja valittaa siitäkin.
Miehellä kuluu myös alkoholia ja tupakkaa suhteellisen paljon ja muutenkin elämäntavat ovat rempallaan. Syö paljon karkkia, sipsejä, limua ja roskaruokaa. Seksiä on vain pari kertaa vuodessa.
Ei ole auttanut puhuminen, ei hyvällä eikä pahalla. Miestä ei kiinnota parisuhteemme parantaminen tai perhe-elämään aktiivisesti osallistuminen. Erotakaan ei kuitenkaan halua, enkä minäkään.
Lopulta kyllästyin yksinään kannattelemaan tätä perhettä ja luovutin minäkin osaltani. Nykyään teen vain ihan välttämättömimmän eli pesen lasten ja omat pyykkini, einekset ovat käytössä, siivoan vain ennen vieraiden tuloa eli kerran-pari kuukaudessa. En enää edes yritä lähestyä miestäni, vaan surffailen mielummin netissä tai katselen televisiota. Olen myös alkanut vaatimaan omaa harrastusaikaa. Hankin lisäksi rakastajan. Nyt alkaa näyttää huomattavasti paremmalta. Tämä taitaa toimia, joten ehkäpä liittomme ei olekaan tuhoon tuomittu.
Mies ei kestänytkään lapsiperhearkea, vaan jatkoi 'poikamieselämäänsä' entiseen tapaan, kun taas minun entinen elämäni meni täysin telakalle. Jouduin luopumaan harrastuksestani useaksi vuodeksi. Sen sijaan mies jatkoi harrastuksissaan, on välillä jopa viikon kerrallaan pois harrastamassa, usein pidennettyjä viikonloppuja. Hän on käyttänyt siis lomansa omiin huvituksiin, kun taas minun kaikki lomani ovat menneet lapsia hoitaessa. Hyvä jos vuodessa on ollut 1-2 viikkoa yhteistä perhelomaa. Eikä tietenikään kotityöt kiinnosta, vaan vapaa-aika kotona menee enimmäkseen sohvalla maaten telkkaria tuijottaen. Lasten harrastuskuskauksiin mies on osallistunut vain pakon edessä ja valittaa siitäkin.
Miehellä kuluu myös alkoholia ja tupakkaa suhteellisen paljon ja muutenkin elämäntavat ovat rempallaan. Syö paljon karkkia, sipsejä, limua ja roskaruokaa. Seksiä on vain pari kertaa vuodessa.
Ei ole auttanut puhuminen, ei hyvällä eikä pahalla. Miestä ei kiinnota parisuhteemme parantaminen tai perhe-elämään aktiivisesti osallistuminen. Erotakaan ei kuitenkaan halua, enkä minäkään.
Lopulta kyllästyin yksinään kannattelemaan tätä perhettä ja luovutin minäkin osaltani. Nykyään teen vain ihan välttämättömimmän eli pesen lasten ja omat pyykkini, einekset ovat käytössä, siivoan vain ennen vieraiden tuloa eli kerran-pari kuukaudessa. En enää edes yritä lähestyä miestäni, vaan surffailen mielummin netissä tai katselen televisiota. Olen myös alkanut vaatimaan omaa harrastusaikaa. Hankin lisäksi rakastajan. Nyt alkaa näyttää huomattavasti paremmalta. Tämä taitaa toimia, joten ehkäpä liittomme ei olekaan tuhoon tuomittu.
