Mies ei halua lapsia "vielä"

Vastaan vanhaan ketjuun. Olen sitä mieltä, että omasta lapsentekohalusta kannattaa olla selvillä jo silloin kun alkaa seurustelemaan. Itse kyselin 18 v:na seurustelumme alkaessa, on miehellä (pojalla) halua tehdä lapsia ja mennä naimisiin millä aikajänteellä. Vastaus oli että haluaa naimisiin ja lapsia lähivuosina. Vastaus oli mulle ok. No, 23 v mentiin naimisiin ja 24 v syntyi eka.

Ongelmana tuntuu naisillä olevan oma ajattelemattomuus&suunnittelemattomuus. Ei tiedetä itsekään mitä halutaan ja ajatus vauvasta pälkähtää päähän yhtäkkiä. Sitten vauvaa kinutaan mieheltä, jolle ajatuskin on outo ja vieras.

Jos olisin tällöin 3-kymppinen nainen, niin ilmottaisin miehelle, että 1/2 v aikaa ilmoittaa lapsenteonaloittamisen ajankohta tai se, ettei niitä halua. Kyllä aikuisen miehen pitää kyetä tämmöinen ilmoittaan. Ja sitten jos aikataulu naiselle sopii, niin sitten siinä pitäydytään.

Jos mies ei kykene ilmoittaan vauanteonaloituksen ajankohtaa tai ei niitä halua tai ajankohta on naiselle liian kaukana, niin ero sitten. Kyllä kumppanilta voi vaatia tarkan tiedon asiasta.

Itsellä asiaa on auttanut perheeni varakkuus. Ei olisi ollut ongelma erota. Tilannehan on varmaan naisen näkökulmasta eri, jos eron jälkeen odottaa elämä jossain vuokrayksiössä huonommalla asuinalueella. Samoin asiaani auttoi se, että omat halut oli selkeästi tiedossa jo alta parikymppisenä, tiesin mitä halusin ja se ohjasi tarkoin tekemistäni. Sekä uskalsin avata suuni Ehkä naisilla jolla on aloituksessa nainittu pulma miesten kanssa niin juurisyy asiaan on nimenomaan oman elämän suunnittelemattomuus. Jos nämä naiset pitäisivät asiasta huolta jo parikymppisinä, he olisivat asiassa ”niskan päällä”. Kyllä tuolloin mies joka on naisesta kiinnostunut seurustelumielessä saa kakaistuksi sen, että haluaako lapsia ja tuolloin vastaus on todnäk kyllä. Siitä voi sitten pitkin matkaa muistutella, harva mies kehtaa puheitaan takaisin ottaa. Eikäpähän sitä lapsen tekoa kannata liian myöhään jättää, osa niistä kandee tehdä jo opiskeluaikana.

Uskomatonta, että yli 35 v naiset hohhailevat ekan lapsen perään. Tulee mieleen, että mihin edeltävä 15 v aika on käytetty? Bilettämiseen, uranluontiin, matkusteluun? Jos tilanne on se, ettei sopivaa miestä ole löytynyt, lienee syytä laskea rimaa. Jos pulma on se, ettei ole ollut rakastunut, lienee syytä ottaa lusikka oikeaan kouraan ja todeta ettei siinä lapsenteossa rakastumisia tarvita: riittää että mies on ok (hoitaa asiansa ja kantaa vastuunsa + mukava luonne).

Tietäkää naiset mitä haluatte ja edetkää sen mukaan!!!

Nim. äiti, jolla alemman ja ylemmän asteen korkeakoulututkinto, oman alan työ ja neljä lasta + mies

 

Itse kyselin 18 v:na seurustelumme alkaessa, on miehellä (pojalla) halua tehdä lapsia ja mennä naimisiin millä aikajänteellä.

AIka harva 18-vuotias vielä tietää, mitä elämältään haluaa, kun eihän se elämä ole kunnolla vielä alkanutkaan. Mieli voi muuttua monta kertaa, kunhan pääsee aloittamaan "aikuisen ihmisen" elämän iloineen ja vaikeuksineen.

[QUOTE="vierailija, post: 33692990"Uskomatonta, että yli 35 v naiset hohhailevat ekan lapsen perään. Tulee mieleen, että mihin edeltävä 15 v aika on käytetty? Bilettämiseen, uranluontiin, matkusteluun?[/QUOTE]

Hyvä, että elää omaa elämää, ennenkuin alkaa uutta elämää maailmaan luomaan. Oppiipahan tuntemaan itsensä ja kumppaninsa.

Terv. Ei korkeakoulutukintoa, mutta maalaisjärkeä sitäkin enemmän.

 

Olet oikeassa siinä, ettei moni sen ikäinen tiedä mitä haluaa. Moni kuitenkin tietää, että minne alalle haluaisi opiskelemaan. Moni tietää myös että haluaa matkustella. Moni tietää myös haluaako tähdätä kovaan uraan vai kelpaako helpompi, mutta vähemmän rahakas homma. Kyllä näitä asioita moni 18-vuotias on miettinyt, joten tyhmää on olla miettimättä elämän muita isoja linjauksia. Joista kyllä lapset on ehkä se yksi isoin linjaus, jos niitä haluaa.

En väitä että 18-vuotiaalla pitäisi olla kaikki tällaiset asiat selvillä. Ja saattaahan se mielikin muuttua. Mutta jos elämäänsä ei yhtään suunnittele, taipumuksena on että asiat jäävät tekemättä. Tyylin, jos ei yhtään suunnittele mitä haluaisi opiskella, niin eipä niitä hakupapereita tule laitettua eteenpäin. Jos ei yhtään suunnittele asunnon ostoa, niin eipä sitä asuntoa tule etsiskeltyä.

Ihan samalla lailla jos ei yhtään suunnittele vauvoja, niin harvemmin niitä vahingossa ilmaantuu, joillekin kyllä.

Itse olen ainut lapsi, jonka vanhemmat olivat syntyessäni reilusti yli 40v. Monesti äitini on todennut, kuinka onnellinen oli, että minä vielä tulin tähän maailmaan. Liittyen tähän myöhäiseen saapumiseeni, minulle jäi jo lapsena sellainen ajatus päähän, että itse haluan hankkia lapsia enemmän kuin yhden ja vielä aloittaa homman nuorena. Harvalla on kokemusta olla ainokainen vanhoille vanhemmille. Luulen, että ne keillä on, syttyy lamppu tähän lisääntymisasiaan ihan eri tahtia kuin sellaisille, joiden vanhemmat ovat saaneet lapsensa ja jopa monta niitä nuorempina.

Ja se lastenteon lykkääminen. On ihan hullua lykätä, jos on ollut saman miehen kanssa jo vuosia ja ikäkin alkaa olemaan jo 30. Voihan sitä tietenkin lykätä, jos uskaltaa ottaa riskin siitä, ettei sitten tulekaan enää raskaaksi. Muistaakseni 35-vuotialla pareilla 1/3 ei enää luonnollisesti raskaudu.

Enkä yhtä väheksy matkailua tai urantekemistä. Molempia oon tehnyt. Se on vaan varmaan, ettei kumpikaan niistä tule katsomaan minua sitten kun olen vanha ja sairas. Todennäköisesti lapseni tulevat. Matkailukin on sellaista, että vaikka tässä on menty laajalti idät ja lännet, niin vaikka se on ollut hauskaa, niin ei matkailu voita sitä kokemusta, mikä tulee omista lapsista. Vielä vähemmän jokin harrastus voisi parempaa kokemusta antaa. Ja näitä kaikkiahan voi kyllä vielä jossain määrin tehdä lasten syntymien välissä ja jälkeen, ei toki 100% tehokkuudella.

Terv. äiti, jolla alemman ja ylemmän asteen korkeakoulututkinto, oman alan työ ja neljä lasta + mies sekä kyllä lisäksi myös maalaisjärkeä

Ps. edelleen kannatan oman elämän pohtimista tarkkaan ja sen suunnittelua. Suunnittelun voi aloittaa lapsiasoissa vaikka vasta 25v, ei se ole liian myöhään. Pulmana kun tuntuu olevan se, että kun vielä 30-vuotiailta puuttuu suunnittelutaito, kulkevat kuin unessa lapsiasiansa ohi (niinkuin joku nettiartikkeli kirjoitti)