Mies ei enää rakasta - onko pitkällä liitolla toivoa?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
15 vuotta yhteistä elämää, kaksi teini-ikäistä lasta, velaton okt, mökki ja auto. Molemmilla töitä ja talous erittäin vakaa. Elämä helppoa, ei sairauksia eikä muutakaan ongelmaa.

Mies ilmoitti että ei enää rakasta, kuulemma rakkaus loppui 4 kuukautta (!!) sitten. Ja nyt on ajatellut että eletään kämppiksinä. Ei koske minuun, ei tule metriä lähemmäksi. Jos yritän pussata tai halata on jäykkänä eikä katso edes minua.

Sanoo ettei ole toista naista. On päivät töissä, kaiken muun ajan kotona (ei harrasta mitään, eikä käy koskaan edes kavereilla eikä sukulaisilla). Jos joku nainen on niin en keksi muuta kuin face tms.

Juttelee kanssasi kuitenkin runsaasti arjen asioista eli ei pidä mykkäkoulua. Jos ei olisi sanonut, että tunteet kuolleet niin mistään en olisi huomannut, paitsi nyt kun ilmoitti asiasta. Sanoi, että ei näe meillä mitään yhteistä tulevaisuudessa. Kuulemma se sentään on hyvä puoli kämppisliitossa että saa vakipi*lua. Se viilsi sydämeen, enkä ole enää antanut tuon jälkeen koskea minuun.

Kuulemma teki erosuunnitelman jo viime marraskuussa, mihin aikoo muuttaa jne. Sanoin, että teet vain eropäätöksen ja lähdet, ovesta pääsee ulos koska vain. On kuulemma meinannut jo monta kertaa lähteä vuosien varrella, mutta ei tiedä itsekään miksi ei ole lähtenyt. Sanoin, että kerro heti kun haluat eron. Mies sanoi, että se pitää olla yhteinen päätös. Sanoin, että ei se ole yhteinen jos hän eron haluaa ja minä en ole ollut edes miettimässä eroa.

Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta ja miten lopulta kävi? Ja kyllä, voisin toki itsekin laittaa erohakemuksen, mutta ei ole koskaan ollut edes mielessä. Miksi mies ei eroa ja lähde jos kerran jo 4 kk sitten loppui rakkaus? Rahasta se ei ole kiinni, hän voi vuokrata vaikka heti asunnon itselleen. Omakotitalomme voi laittaa myyntiin ja rahat jakaa.

Sanoin miehelle että en halua elää missään välitilassa tietäen, että miehen tunteet loppuneet mutta ei saa aikaiseksi lähteä. Minä kuitenkin joko olen suhteessa rakkaudesta tai sitten erotaan. En halua kyräilevää kämppisliittoa.
 
järki ja tunteet
Avioliitossa rakkaus alkaa arkipäiväistymään ennen pitkää. Avioliitto ei olekaan mielestäni rakkaudesta kiinni, vaan tahtotila. Alttarillakin vastasitte papin kysymykseen Tahdon ei teiltä kysytty, haluatteko te vaan tahdotko.
Kypsät ihmiset eivät elä pelkästään tunteittensa mukaan, vaan sen mukaan, mihin ovat sitoutuneet.
 
vierailija
Ehkä nyt voisitte ottaa toisistanne etäisyyttä ja pitää suhteestanne "lomaa". Aika näyttää sitten mikä teille sopii. Ensisijaisesti kaikki järjestelyt lähtee lapsistanne. Aikuiset ihmiset selviävät mutta lapset tarvitsevat tukea ymmärtääkseen ja sopeutuakseen. Miehelle kamat kasaan ja menoksi.
 
vierailija
Sitä pitää kysyä aviomieheltä itseltään - ja vaatia vastausta!
15 vuotta yhteistä elämää, kaksi teini-ikäistä lasta, velaton okt, mökki ja auto. Molemmilla töitä ja talous erittäin vakaa. Elämä helppoa, ei sairauksia eikä muutakaan ongelmaa.

Mies ilmoitti että ei enää rakasta, kuulemma rakkaus loppui 4 kuukautta (!!) sitten. Ja nyt on ajatellut että eletään kämppiksinä. Ei koske minuun, ei tule metriä lähemmäksi. Jos yritän pussata tai halata on jäykkänä eikä katso edes minua.

Sanoo ettei ole toista naista. On päivät töissä, kaiken muun ajan kotona (ei harrasta mitään, eikä käy koskaan edes kavereilla eikä sukulaisilla). Jos joku nainen on niin en keksi muuta kuin face tms.

Juttelee kanssasi kuitenkin runsaasti arjen asioista eli ei pidä mykkäkoulua. Jos ei olisi sanonut, että tunteet kuolleet niin mistään en olisi huomannut, paitsi nyt kun ilmoitti asiasta. Sanoi, että ei näe meillä mitään yhteistä tulevaisuudessa. Kuulemma se sentään on hyvä puoli kämppisliitossa että saa vakipi*lua. Se viilsi sydämeen, enkä ole enää antanut tuon jälkeen koskea minuun.

Kuulemma teki erosuunnitelman jo viime marraskuussa, mihin aikoo muuttaa jne. Sanoin, että teet vain eropäätöksen ja lähdet, ovesta pääsee ulos koska vain. On kuulemma meinannut jo monta kertaa lähteä vuosien varrella, mutta ei tiedä itsekään miksi ei ole lähtenyt. Sanoin, että kerro heti kun haluat eron. Mies sanoi, että se pitää olla yhteinen päätös. Sanoin, että ei se ole yhteinen jos hän eron haluaa ja minä en ole ollut edes miettimässä eroa.

Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta ja miten lopulta kävi? Ja kyllä, voisin toki itsekin laittaa erohakemuksen, mutta ei ole koskaan ollut edes mielessä. Miksi mies ei eroa ja lähde jos kerran jo 4 kk sitten loppui rakkaus? Rahasta se ei ole kiinni, hän voi vuokrata vaikka heti asunnon itselleen. Omakotitalomme voi laittaa myyntiin ja rahat jakaa.

Sanoin miehelle että en halua elää missään välitilassa tietäen, että miehen tunteet loppuneet mutta ei saa aikaiseksi lähteä. Minä kuitenkin joko olen suhteessa rakkaudesta tai sitten erotaan. En halua kyräilevää kämppisliittoa.
15 vuotta yhteistä elämää, kaksi teini-ikäistä lasta, velaton okt, mökki ja auto. Molemmilla töitä ja talous erittäin vakaa. Elämä helppoa, ei sairauksia eikä muutakaan ongelmaa.

Mies ilmoitti että ei enää rakasta, kuulemma rakkaus loppui 4 kuukautta (!!) sitten. Ja nyt on ajatellut että eletään kämppiksinä. Ei koske minuun, ei tule metriä lähemmäksi. Jos yritän pussata tai halata on jäykkänä eikä katso edes minua.

Sanoo ettei ole toista naista. On päivät töissä, kaiken muun ajan kotona (ei harrasta mitään, eikä käy koskaan edes kavereilla eikä sukulaisilla). Jos joku nainen on niin en keksi muuta kuin face tms.

Juttelee kanssasi kuitenkin runsaasti arjen asioista eli ei pidä mykkäkoulua. Jos ei olisi sanonut, että tunteet kuolleet niin mistään en olisi huomannut, paitsi nyt kun ilmoitti asiasta. Sanoi, että ei näe meillä mitään yhteistä tulevaisuudessa. Kuulemma se sentään on hyvä puoli kämppisliitossa että saa vakipi*lua. Se viilsi sydämeen, enkä ole enää antanut tuon jälkeen koskea minuun.

Kuulemma teki erosuunnitelman jo viime marraskuussa, mihin aikoo muuttaa jne. Sanoin, että teet vain eropäätöksen ja lähdet, ovesta pääsee ulos koska vain. On kuulemma meinannut jo monta kertaa lähteä vuosien varrella, mutta ei tiedä itsekään miksi ei ole lähtenyt. Sanoin, että kerro heti kun haluat eron. Mies sanoi, että se pitää olla yhteinen päätös. Sanoin, että ei se ole yhteinen jos hän eron haluaa ja minä en ole ollut edes miettimässä eroa.

Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta ja miten lopulta kävi? Ja kyllä, voisin toki itsekin laittaa erohakemuksen, mutta ei ole koskaan ollut edes mielessä. Miksi mies ei eroa ja lähde jos kerran jo 4 kk sitten loppui rakkaus? Rahasta se ei ole kiinni, hän voi vuokrata vaikka heti asunnon itselleen. Omakotitalomme voi laittaa myyntiin ja rahat jakaa.

Sanoin miehelle että en halua elää missään välitilassa tietäen, että miehen tunteet loppuneet mutta ei saa aikaiseksi lähteä. Minä kuitenkin joko olen suhteessa rakkaudesta tai sitten erotaan. En halua kyräilevää kämppisliittoa.
Olen mies ja elänyt 30v. Saman naisen kanssa. Pettämistä tai muuta meillä ei ole ollut, mutta tilanne on samanlainen kuin teillä. Emme ole koskeneet toisimme pariin kuukauteen ja nukumme eri huoneissa. Vaimoni ilmoitti pitäisikö meidän laittaa asuntomme myyntiin ja erota. Se oli minulle suuri yllätys. Taloudellisesti minulla ei ole hätää, mutta vaimollani saattaa tulla tiukkaa. Minä en myöskään haluaisi elää känppissuhteessa tai epätietoisuudessa, mutta en voi sitä päätöstä tehdä yksin. Meilläkin on puhuttu känppisliitosta, mutta se ei avioliitossa oikein toimi. Pari kuukautta olen elänyt tässä tilanteessa ja antanut puolisolleni omaa tilaa. Aika näyttää mihin me yhdessä päädymme. Ei ole todellakaan helppoa jatkaa ja miettiä tulevaa, jos toisen kanssa ei pysty asioista puhumaan/sopimaan. Olen monta kertaa halunnut puhua ja ratkoa ongelmia nimenomaan puhumalla ja yhdessä kun ei niin ei. En osaa antaa sinulle oikeaa neuvoa tai polkua jota seurata, mutta sydänmesi tietää varmasti oikean suunnan kun vain uskallat sen neuvoa noudattaa. Ehkä minunkin on aika tehdä niin. En usko, että tämä auttaa sinua eteenpäin, voit kuitenkin tietää ettet ole yksin. Elän sinun tilantessa mukana.
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Miksi juuri "4kk" sitten? Mitä silloin tapahtui?
Miehen mukaan ’viimeinen niitti’. Meillä ei ole koskaan riidelty, joten siksi olen ollut ihmeissäni. Mies luetteli sitten kaikki puutteeni ja vikani viimeisen 10 vuoden ajalta. Kuulemma olen valju makuuhuoneessa, en ihaile häntä, en huomio tarpeeksi, en pukeudu seksikkäästi ja ei pidä tietyistä tavoittanut puhua. Hän haluaa kuulemma sosiaalisempaa elämää, mutta en ole koskaan rajoittanut häntä. Kuulemma ei voi sietää, jos sanon että tänään en jaksa tehdä lämmintä ruokaa alusta asti vaan haen kaupasta eineksiä. Se on siis kuulemma valittamista minun suustani ja ei halua kuulla valittamista. Miten einesten osto on valittamista , jos minua joskus laiskottaa tehdä ruoka alusta asti ?

Pyysin miestä tekemään päätöksen eron suhteen. Mies sanoi raivoten, että ”kunnioita häntä ja anna hänelle aikaa”. Aikaa mihin? Hän on ilmoittanut että hänen tunteensa loppuivat marraskuussa ja nyt eletään toukokuuta. Eikö tässä ajassa jo kykene laittamaan eron vireille?! En ymmärrä. Olen itse jo henkisesti niin loppu, että odotan (ja toivon) miehen eropäätöstä. En usko että omalta osaltani enää tällaisen jälkeen pystyn häntä kunnioittamaan ja jatkamaan avioliittoa.

Miksi eroa haluava osapuoli ilmoittaa puolisolleen että rakkaus on loppunut ja haluaa erota, mutta ei tee asian eteen mitään ja pyytää puolisoltaan ”aikaa”? Miettiikö hän että jospa kuitenkin jäisi vielä liittoon?


-Alkuperäinen
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Olen mies ja elänyt 30v. Saman naisen kanssa. Pettämistä tai muuta meillä ei ole ollut, mutta tilanne on samanlainen kuin teillä. Emme ole koskeneet toisimme pariin kuukauteen ja nukumme eri huoneissa. Vaimoni ilmoitti pitäisikö meidän laittaa asuntomme myyntiin ja erota. Se oli minulle suuri yllätys. Taloudellisesti minulla ei ole hätää, mutta vaimollani saattaa tulla tiukkaa. Minä en myöskään haluaisi elää känppissuhteessa tai epätietoisuudessa, mutta en voi sitä päätöstä tehdä yksin. Meilläkin on puhuttu känppisliitosta, mutta se ei avioliitossa oikein toimi. Pari kuukautta olen elänyt tässä tilanteessa ja antanut puolisolleni omaa tilaa. Aika näyttää mihin me yhdessä päädymme. Ei ole todellakaan helppoa jatkaa ja miettiä tulevaa, jos toisen kanssa ei pysty asioista puhumaan/sopimaan. Olen monta kertaa halunnut puhua ja ratkoa ongelmia nimenomaan puhumalla ja yhdessä kun ei niin ei. En osaa antaa sinulle oikeaa neuvoa tai polkua jota seurata, mutta sydänmesi tietää varmasti oikean suunnan kun vain uskallat sen neuvoa noudattaa. Ehkä minunkin on aika tehdä niin. En usko, että tämä auttaa sinua eteenpäin, voit kuitenkin tietää ettet ole yksin. Elän sinun tilantessa mukana.

Onko vaimosi kertonut miksi hän haluaa erota? Onko teillä ollut liitossanne riitoja? Vietättekö liikaa aikaa erikseen ettekä ole pariskunta? Onko teillä ollut intiimiä elämää vai oletteko eläneet jo pitkään selibaatissa?

Meillä oli kaikki niin normaalia kuin olla ja voi maaliskuuhun asti. Intiimielämä oli aktiivista (melkein joka päivä), naurettiin, matkusteltiin ja touhuttiin. Sitten vain yhtenä päivänä minulla oli sellainen tunne, että miehellä on jotain ketutusta, oli sellainen hiukan tympääntynyt ilme kasvoillaan. Ajattelin, että ehkä jotain huonoa töissä. Ja kun kysyin harmittaako joku niin silloin mies pamautti, että tunteet kuoli marraskuussa.

Miten mies on voinut elää ja näytellä 'normaalia'' minulle monta kuukautta?! Sehän on silkkaa valehtelua, kun minä luulen että kaikki on hyvin ja onnellisesti. Nukumme samassa sängyssäkin edelleen, mutta mies kääntää selän minuun päin kun käy nukkumaan. Kysyin miksi mies ei ole sanonut mitään ja että olisihan me voitu keskustella nätisti, niin mies sanoi että 'hän ei ole sellainen ihminen'. Eli tykkää tai osaa keskustella.

Koetko, että voisit itse vielä jatkaa vaimosi kanssa onnellista ja luottavaista avioliittoa, jos vaimo nyt sanoisi sinulle että 'kaikki on hänellä nyt hyvin ja voidaan jatkaa normaalia avioliittoa'?

-Alkuperäinen
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Käyn enää harvoin tällä palstalla rupattelemassa. Ap:n miehen jutut vaikuttavat
masennusoireilta. Miehillä ikääntyessä tulee muutoksia elimistössä.
En enää viitsi kerrata miten oma avioliittoni päättyi. Näköjään tarina on Suomessa
yleinen.
Tässä iässä olen vain kiitollinen, että mies lähti eikä tullut takaisin.
Minusta ei olisi ollut hakemaan avioeroa.
Oli naurettavaa kuunnella listää miksi rakkaus loppui. Hänen silmissä en ollut enää yhtään mitään, muualla joku toinen mies oli menettää mielenterveytensä vuokseni.
Elämä oli paksumpaa draamaa kuin Kauniit ja Rohkeat saippuasarjassa.
Asioille pystyy nauramaan vuosien päästä. Nauroin minä silloinkin vaikeuksien keskellä.
Savolainen huumorintaju on erikoista. Katsoin aamulla maikkarin uutisaamusta
kuopiolaista nukketeatteritaiteilijaa. Hän heitti samanlaista tsoukkia kuin minä aikoinaan. Jouduin vitseistäni vaikeuksiin. Sen neuvon voin antaa, ettei masentuneen
jutuille pidä nauraa missään nimessä. Hinta voi olla liian kova.
Miehen uudet naiset voivat olla tosikoita ja soppa sakenee.
 

Yhteistyössä