Mies ei ehkä halua toista lasta

[vierailija]

Olen nyt 22v ja mies 23v. Ollaan oltu naimisissa pari vuotta ja meillä on nyt 6kk ikäinen vauva. Ollaan puhuttu lapsien lukumäärästä jo ennen naimisiinmenoa ja molemmat oli silloin sillä kannalla, että hommataan useampi. No nyt mies ei ole enää varma haluaako enempää kuin tämän yhden. Ollaan nuoria niin ei ole itsellä kiirettä hankkia sitä toista nyt heti vaan jossain vaiheessa. Minulla on ollut aina ehdoton halu saada ainakin 2 lasta. Se 2 riittäisi minulle. Nyt sitten tuntuu, että roikun löyhässä hirressä kun mies epäröi eikä ole varma haluaako ollenkaan enempää lapsia. Itse ehdottomasti haluaisin lapselleni sisaruksen jonain päivänä. Tuntuu pahalta sekin, että lapsilukutoiveet täsmäsivät hyvin ennen naimisiinmenoa, mutta nyt ei ole enää varma. Onko saman kokeneita ja onko mies sitten jossain vaiheessa myöntynyt siihen toiseen?

 

[vierailija]

Anna aikaa, vauva-arki on vienyt halut toiseen lapseen.

Vauva kun tuosta kasvaa ja lähtee liikenteeseen, saa mieskin paremmin touhata lapsen kanssa. Siinä mieli varmasti pehmenee ja leikkikaveria aletaan suunnittelemaan.

 

[Shalley]

Nyt oli pakko vastata, kun itse oon ollut samassa tilanteessa
Kun miehen kanssa alettiin tapailla kuusi vuotta sitten, niin molemmilla oli ihan selkeenä, että kaksi lasta olis se juuri oikea määrä. Yksi ainakin (jos saa) ja toinen kaveriksi, sillä kyllä nyt sisarus pitää olla

No esikoinen ilmoittikin tulostaan yllättävän nopeasti. Kun esikoinen oli taapero, niin mulle tuli uusi vauvakuume.. Mies olikin yllättäen vähän sitä mieltä, että eikö yksi lapsi riittäisikin.. Vetosi vieläpä siihen, että hänkin on ollut ainut lapsi ja oikein tyytyväinen siihen ..
Noh, sain kuitenkin miehen taivuteltua toiseen ja kuopus syntyi melkein kolmen vuoden ikäerolla esikoiseen.
Tietysti oltiin varmoja, että tässä nämä kullannuput nyt on, tää lapsiluku saa riittää, tyttö ja poika
MUTTA, yllättäen mulle tulikin taas uusi vauvakuume Pidin sitä mieheltä salassa, enkä edes vihjaillut kolmosen suuntaan, kun tiesin miehen mielipiteen jo valmiiksi.

En muista mistä oli puhe.. Olisko ollut, että kirosin työpaikkaani (vielä siis hoitovapaalla olen), ja sanoin etten kyllä tahtois palata sinne työpaikkaan takaisin.. Että mitähän sitä keksisi JA mies lohkaisikin, että miten olisi KOLMAS lapsi
Puoliksi leikillään, mutta siitä se ajatus sitten lähti.... Kyllä punnittiin tarkkaan ja mietittiin... Mutta lopulta aloitettiin yritys..
Nyt yksi kkm takana ja piinapäivät edessä.

Anteeksi pitkä sepustukseni, mutta pointti tässä oli, että "älä koskaan, sano ei koskaan". Kummankin meidän ajatukset, toiveet ja suunnitelmat on muuttuneet matkan varrella.
Hassua, kun me lähdettiin kuopuksen kanssa synnäriltä, niin toivottivat tervetulleiksi meidät uudelleen ja me vaan naurettiin, never again
Ja nyt kumpikin odottaa jo kahta viivaa

Teillä on hyvä, se että olette nuoria (paljon meitä nuorempia)
Ja teidän esikoinen on vielä niin pieni, että kaikki on niiin tuoreessa muistissa, sun miehellekin. Kuka nyt haaveilisi uudesta vauvasta, kun kodissa on jo yksi vauva?

Tsemppiä! Älä ajattele liikaa, anna mennä omalla painollaan

 

[vierailija]

Fiksu mies. Yrittää pelastaa mielenterveytensä ja parisuhteensa. Toivottavasti pitää päänsä.

 

[jgfjfj]

fghfdfdf

 

[vierailija]

Juu fiksu mies,teillä muutenkin tulee menemään päin honkia vuoden tai kahden päästä,mies löytää paremman eukon ja pääse irti helvetistä.

 

[vierailija]

Nyt oli pakko vastata, kun itse oon ollut samassa tilanteessa
Kun miehen kanssa alettiin tapailla kuusi vuotta sitten, niin molemmilla oli ihan selkeenä, että kaksi lasta olis se juuri oikea määrä. Yksi ainakin (jos saa) ja toinen kaveriksi, sillä kyllä nyt sisarus pitää olla

No esikoinen ilmoittikin tulostaan yllättävän nopeasti. Kun esikoinen oli taapero, niin mulle tuli uusi vauvakuume.. Mies olikin yllättäen vähän sitä mieltä, että eikö yksi lapsi riittäisikin.. Vetosi vieläpä siihen, että hänkin on ollut ainut lapsi ja oikein tyytyväinen siihen ..
Noh, sain kuitenkin miehen taivuteltua toiseen ja kuopus syntyi melkein kolmen vuoden ikäerolla esikoiseen.
Tietysti oltiin varmoja, että tässä nämä kullannuput nyt on, tää lapsiluku saa riittää, tyttö ja poika
MUTTA, yllättäen mulle tulikin taas uusi vauvakuume Pidin sitä mieheltä salassa, enkä edes vihjaillut kolmosen suuntaan, kun tiesin miehen mielipiteen jo valmiiksi.

En muista mistä oli puhe.. Olisko ollut, että kirosin työpaikkaani (vielä siis hoitovapaalla olen), ja sanoin etten kyllä tahtois palata sinne työpaikkaan takaisin.. Että mitähän sitä keksisi JA mies lohkaisikin, että miten olisi KOLMAS lapsi
Puoliksi leikillään, mutta siitä se ajatus sitten lähti.... Kyllä punnittiin tarkkaan ja mietittiin... Mutta lopulta aloitettiin yritys..
Nyt yksi kkm takana ja piinapäivät edessä.

Anteeksi pitkä sepustukseni, mutta pointti tässä oli, että "älä koskaan, sano ei koskaan". Kummankin meidän ajatukset, toiveet ja suunnitelmat on muuttuneet matkan varrella.
Hassua, kun me lähdettiin kuopuksen kanssa synnäriltä, niin toivottivat tervetulleiksi meidät uudelleen ja me vaan naurettiin, never again
Ja nyt kumpikin odottaa jo kahta viivaa

Teillä on hyvä, se että olette nuoria (paljon meitä nuorempia)
Ja teidän esikoinen on vielä niin pieni, että kaikki on niiin tuoreessa muistissa, sun miehellekin. Kuka nyt haaveilisi uudesta vauvasta, kun kodissa on jo yksi vauva?

Tsemppiä! Älä ajattele liikaa, anna mennä omalla painollaan

Sain itsekin kkm:n ensimmäisessä raskaudessa. Oli rankka raskausaika sen vuoksi niin olen ajatellut, että sekin voi vaikuttaa. Vauva on kuitenkin ollut todella helppo ja nukkunut 2kk iästä täydet yöt. Joo pitää vaan antaa aikaa ☺

Provoille sitten, että ei kiinnosta. Minulla käy teitä sääliksi, kun todennäköisesti olette niitä ihmisiä, joilla ei elämä luista ja pitää sitten muihin purkaa. Hohhoijaa.

Ap