Mies ei "ehdi" tavata lasta

Tilanne se että meillä yhteishuoltajuus. Opiskelen päätoimisesti ja käyn töissä siinä sivussa, yritän pitää yh-äitinä talouden kunnossa. Isä maksaa siis elatusavun, mutta asuu toisella paikkakunnalla ja tapaa lasta harvoin.

Koulutöiden, työnteon ja lapsen hoitamisen yhtälö on kuitenkin saanut ajattelemaan, eikö isä voisi ottaa vastuuta edes joskus, edes viikon.

Kertokaa onko mahdollista "velvoittaa" toista osapuolta moiseen. Vastapuoli "vetoaa työvuoroihin", mutta onhan lapsi nytkin vuoropäiväkodissa kun aamut olen töissä ja illat koulussa.

 

Eipä sitä toista voi velvottaa mihinkään vanhemmuuteen, vaan eestänsä löytää mitä taaksensa jättää.

Koitahan jaksaa, kyllä se vuosi vuodelta helpottaa.

 

Miestä et voi pakottaa tapaamaan lasta mutta voit toki puhua vakavasti hänelle. Jos hän ei vietä aikaa ja halua tutustua lapseensa, miten hän kuvittelee suhteensa omaan lapseen olevan kun tämä kasvaa ja tajuaa asioita? Teoilla on aina seurauksensa. Todella kylmä ja välinpitämätön "isä" hän vaikuttaa olevan jos on vaikeaa/mahdoton pitää lasta vuoroviikoin luonaan - suoraan sanottuna :/

 

Mikset puhu sille exällesi???

 

Nykyään puhutaan isien oikeuksista lapseen, ja siitä kuinka äidit "omii" lasta ja käyttävät jopa vallan välinnenä, sikäli tilanteeni on todella outo ja hämmentävä. Ajattelinkin onko esimerkkitapausta miten isää olisi saatu samoin lakipykälin ottamaan vastuuta kun sitä on vaadittukin yhteishuoltajuuteen.

 

valitettavasti et voi. itse olen ollut täsmällleen samanlaisessa tilanteessa. isä vetosi ettei ehdi..auto pitää huoltaa jne jne. Syitä löytyi. Se oli katkera paikka. Sain hänet sopimaan lasten valvojallekin tapaamisista mutta hän luikerteli niistäkin miten sattui ja viimeiseksi kokeilimme kerran viikkosa yhtä iltaa... ei edes yötä. En ehtinyt edes jumpassa käydä kun puhelin oli täynnä puheluita ja vihaisia viestejä että hänen täytyy ehtiä hakea tyttöystävänsä asemalta.. huoh... Se oli kauheaa aikaa. Sitten sisuunnuin. Tapasimme lastenvalvojalla ja vaadin yksinhuoltajuuden. Isä suuttui ja kirjoitti paperin niin että allekirjoituskaari lentää koko paperin halki ja häipyi paikalta ovet paukkuen. Sen jälkeen on nähnyt lapsensa kerran. Ja olen kyllä antanut mahiksia ja sitä toivonut.. häntä ei vain kiinnosta. Sukulaisiilleen on selittänyt kyllä aivan muuta.. minun syytäni kaikki. Se oli raskain asia ja taistelu tähän asti elämässäni.. siihen liitty paljon muutakin. Olen koittanut antaa anteeksi. Lapsi kaipaa nyt 8 vuotiaana isäänsä aina välillä vaikka oli 2 vuotias kun tämä tapahtui. Sellainen laki kuitenkin meillä on.. vanhemmalla on oikeus lapseensa..lapsella ei ole oikeutta vanhempaansa En voi toivoa sinulle muutakuin paljon paljon voimia. Voit vain koittaa fiksusti jutella.. ehkä antaa hänelle tilaa vaikka se tuntuisi epäreilulta..pidemmällä aika välillä se voi saada hänet ymmärtämään itse.. tai sitten ei. Muuta en voi. Yksinhuoltajuus kannattaa hommata jos isä ei hoida velvollisuuksiaan. Teet näin elämäsi helpommaksi. Onko teillä yhteisiä kavereita tai tuttuja joita voisit pyytää puhumaan isälle? Jonkun muun puhumana asia voi tuntua neutraalimmalta. Voit kirjoittaa myös kirjeen.. Joskus on vain nieltävä katkeruus ja jatkettava jotenkin ilman. Esim Sossusta (sosiaalitoimesta) voi kysellä tukiperhettä, johon lapsi voi mennä esim. viikonloppuisin. Sitten on varamummo juttuja mitä jotkut järjestöt välittävät.

 

Mites ap onko miehen puolelta hänen vanhempansa eli lapsen isovanhemmat lapsen elämässä ja hoitoapuna sulle?

 

ja tähän liittyen luin joskus jostain lähteestä että jopa 1/4 osa ero perheiden isistä hylkää lapsensa. Se on järkyttävä luku.. tämä on kadonneiden isien maa.. Hassuinta minun tai lapsen tilanteesta tekee nykyään se että isällä on uusi perhe..ja he asuvat naapurikunnassa. Silti uusikaan lapsi ei ole saanut isäänsä kaipaamaan edellistään. Ja ehkä jälleennäkeminen olisi liian kova paikka.Tavallaan et he ovat lähes tuntemattomia toisilleen. Vauva-aikaan isä huolehti paljon lapsestamme.. en olisi silloin ikinä uskonut, että hän voisi hylätä lapsen.. Mut ei auta jäädä tuleen makaamaan. Rankkoja hetkiä voi olla tiedossa, mutta selvitä niistä..hetki ja päivä kerrallaan. Hyvä me YH:t, we can do it!!

 

Välimatkan vuoksi toiset isovanhemmat eivät ole hoitoapuna. Mutta erittäin hyvissä väleissä olemme isän puolen sukulaisten kanssa. Isän kiinnostus lapseen on laantunut selkeästi, tyttö on vasta reilun vuoden :/
Puhumista ja erilaisten vaihtoehtojen läpikäymistä on yritetty, mutta ei toimi sukulaisista huolimatta. Isällä on vaan parempaa tekemistä suoraan sanottuna. Ihminen on vielä niin yksinkertainen, että ilmoittaa minulle työesteen mutta facebookissa vetää kaksin käsin bisseä

 

ja tähän liittyen luin joskus jostain lähteestä että jopa 1/4 osa ero perheiden isistä hylkää lapsensa. Se on järkyttävä luku.. tämä on kadonneiden isien maa.. Hassuinta minun tai lapsen tilanteesta tekee nykyään se että isällä on uusi perhe..ja he asuvat naapurikunnassa. Silti uusikaan lapsi ei ole saanut isäänsä kaipaamaan edellistään. Ja ehkä jälleennäkeminen olisi liian kova paikka.Tavallaan et he ovat lähes tuntemattomia toisilleen. Vauva-aikaan isä huolehti paljon lapsestamme.. en olisi silloin ikinä uskonut, että hän voisi hylätä lapsen.. Mut ei auta jäädä tuleen makaamaan. Rankkoja hetkiä voi olla tiedossa, mutta selvitä niistä..hetki ja päivä kerrallaan. Hyvä me YH:t, we can do it!!

Mikä on koko totuus? Jos vanhemmat ovat reiluja ja tasapuolisia toisiaan kohtaan, lapsestaan hyvin huolehtinut isä tuskin lastaan hylkää.

 

Välimatkan vuoksi toiset isovanhemmat eivät ole hoitoapuna. Mutta erittäin hyvissä väleissä olemme isän puolen sukulaisten kanssa. Isän kiinnostus lapseen on laantunut selkeästi, tyttö on vasta reilun vuoden :/
Puhumista ja erilaisten vaihtoehtojen läpikäymistä on yritetty, mutta ei toimi sukulaisista huolimatta. Isällä on vaan parempaa tekemistä suoraan sanottuna. Ihminen on vielä niin yksinkertainen, että ilmoittaa minulle työesteen mutta facebookissa vetää kaksin käsin bisseä

Tosi epäreilu ja vastuuton. Noita miehiä on, mutta vaikka tää kuulostaa susta nyt ei-verrattavalta-tilanteelta mutta sekin on kauhean sääli jos isä ensin on monet vuodet lapsen elämässä ja sitten hylkää. Ystäväni isä kuka on vielä erittäin korkeasti koulutettu ja periaatteessa fiksu, oli heidän lapsuutensa ajan ystäväni ja tämän veljen elämässä tosi tiiviisti. Piti luonaan yökylässä ainakin kerran viikossa, vei syömään ja shoppailemaan jne. Vietti aikaa heidän kanssaan ja oli kiinnostunut lapsistaan. Mutta kun ystäväni veli lopetti armeijan kesken ja myöhemmin lukion - isä jätti. Se oli liian suuri häpeä hänen ylpeydelleen. Nyt poika n. 20vuotiaana on aivan rappiolla, on koukussa huumeisiin ja lääkäri soittelee huolissaan siskolle ja äidille pojan tilanteesta Siinä meni hyvä poika hukkaan isän itsekkyyden takia!

 

Tilanne se että meillä yhteishuoltajuus. Opiskelen päätoimisesti ja käyn töissä siinä sivussa, yritän pitää yh-äitinä talouden kunnossa. Isä maksaa siis elatusavun, mutta asuu toisella paikkakunnalla ja tapaa lasta harvoin.

Koulutöiden, työnteon ja lapsen hoitamisen yhtälö on kuitenkin saanut ajattelemaan, eikö isä voisi ottaa vastuuta edes joskus, edes viikon.

Kertokaa onko mahdollista "velvoittaa" toista osapuolta moiseen. Vastapuoli "vetoaa työvuoroihin", mutta onhan lapsi nytkin vuoropäiväkodissa kun aamut olen töissä ja illat koulussa.

Ei voi velvoittaa, velvoittaa voi ainostaan toteamaan että ex-ukkos on hippasen pönttö!

 

Sanottakoot nyt se taas vaihteeksi kun tässä näistä huoltajuusmuodoista puhutaan yksinhuoltajuus/yhteishuoltajuus, kumpakaa ei poista isän tapaamisoikeutta vaan valitettavaa on edelleen se että etävanhempi saa lähinnä itse päättää milloin haluaa perhettä leikkiä :/
Lapsen oikeus etävanhempaan pitäisi laissa muuttaa niin että kun lapsi oikeasti haluaa etävanhempaa nähdä kuuluisi etävanhemman silloin jotenkin kohtuu ajassa järjestää mahdollinen tapaaminen.

 

[QUOTE="vieras";28893696]Mikä on koko totuus? Jos vanhemmat ovat reiluja ja tasapuolisia toisiaan kohtaan, lapsestaan hyvin huolehtinut isä tuskin lastaan hylkää.[/QUOTE]

Näin se valitettavan usein menee. En sano että ap:n tapauksessa mutta niin paljon kuullut tarinoita kuinka ex-vaimo hankaloittaa tilannetta ja yleensä se alkaa silloin, jos isä löytää uuden kumppanin,

 

[QUOTE="vieras";28893812]Näin se valitettavan usein menee. En sano että ap:n tapauksessa mutta niin paljon kuullut tarinoita kuinka ex-vaimo hankaloittaa tilannetta ja yleensä se alkaa silloin, jos isä löytää uuden kumppanin,[/QUOTE]

Toisaalta onko tuokaan ihme,
itse seurannut parin tuttavien eroja tässä ja etävanhempaa kiinnosti lapsi vasta sitten kun oli uusi kulta kainalossa jolloin pääsi ehkäpä jakamaan sen uuden kumppanin kera hoitovastuun.
En yhtään ihmettele jos lähi silloin ei hyvällä tätä katso ja on näreissään.

 

[QUOTE="harmaa";28893818]Toisaalta onko tuokaan ihme,
itse seurannut parin tuttavien eroja tässä ja etävanhempaa kiinnosti lapsi vasta sitten kun oli uusi kulta kainalossa jolloin pääsi ehkäpä jakamaan sen uuden kumppanin kera hoitovastuun.
En yhtään ihmettele jos lähi silloin ei hyvällä tätä katso ja on näreissään.[/QUOTE]

Näissä tilanteissa jotka tiedän, isä on hoitanut erittäin paljon lapsia ilman uutta kumppania, ihan pienelläkin varoituksella hakenut lapsia mutta kun uusi kumppani tullut kuvioihin, hankaloitetaan tapaamisia jos jonkinlaisilla verukkeilla. Mutta varmasti siis tuollaisiakin tilanteita.

 

Olet sitten mennyt lisääntymään tauskin kanssa.