mies ärsyttää!

nyt rv 31, ja ensimmäinen on 2 vuotta. Mies haluaisi että 2-vuotias jatkaisi hoitopaikassa, vaikka jään äitiyslomalle ja tietysti kotiin kun vauva syntyy. "kun et kuitenkaan jaksa olla sen kanssa". Sen mielestä ei saisi KOSKAAN väsyä lapsen kanssa oloon, ja ei ymmärrä vaikka yritän selittää. Jo kun tämä eka oli vauva, ja odotin aina että mies tulisi kotiin ajoissa ja olisi vauvan knassa, ja hermot meni joskus, olin hänen mielstään huono äiti, kun en jaksa olla lapseni kanssa ja hermostun välillä. Mies osallistuu myös hoitoon, mutta minun pitäisi hänen mielestään olla AINA hyvällä tuulella ja jaksaa AINA olla lapsen kanssa. TAjuukohan tästä kukaan mitään.. Mutta kun siiis kuvittelisiin että yleensä vanehmmille tulee myös väsymyksen hetkiä, enkä ole siinä suhteessa epänormaali. Lapsi, ja toivon mukaan monta tulevaa, on toivottu ja parasta mitä on mutta joskus vaan ei jaksa. Mitä mieltä olette mieheni asenteesta? JA miten voisin sitä yrittää muuttaa? Hänellä on tosi vähän kokemusta lapsista ennen omaa, ja se mielestäni näkyy just tässä. Kiitos jos joku vastaa.

 

Hommaa ittelles joku "pakollinen" koko viikonlopun, tai mieluiten koko viikon kestävä reissu, jonne et voi ottaa muksuja mukaan, niin alkaa miehellekin selvitä, miten asiat oikeesti on

 

totta kai saa väsyä ei aina tartte pirtee olla!se ois ep normaalia jos aina hymys suin,ei se oo maholista tai emmä tiä mitä milt muut o mut musta näin. minusta miehes asene vaatis vähä muutosta mut osaks voi ol et aattelee sun parasta myöski.meinaa tien yhe kaverin jol ny 8kk vauva ja 2 1/2 v poika ni se o välil tosi loppu ja ny se onki laittanu vanhemman hoitoo.kyllähän se päätös kuitenki on sun ja miksette kokeile mite sujuu ilman et vanhempi hoidos ja jos vaikeeta ni voihan hänet sit laittaa uusiks.

 

Puhu miehen kanssa tunteistasi?

 

mun mielestä kertomasi perusteella miehen kuva äitiydestä ja perhe-elämästä ei ole lähelläkään realistista. väsymys ja huonotuulisuus kuuluu ihmisyyteen, ja varsinkin vanhemmuuteen. väsyy sitä pienemmästäkin, ja se on vain kestettävä.

 

Meilläkin smanlaista. mies ei ole koskaan oikein osallistunut lasten hoitoon ja sitten on kuitenkin vara arvostella minua. Hän tietysti näkee minut vain yleensä iltaisin lasten kanssa. Ja illathan on juuri niitä pahimpia ja saatan sitten olla hermokireällä... mies sitten siinä sohvalla arvostelemassa niin voi hel*etti!
Itse kun joutuu jotain tekemään, niin helpommin sillä menee hermo, mutta eihän hän itsessäään nää mitään vikaa, minussa vain on kaikki vika.
Hei..hei minä sanon vielä tuolle ukolle, kunhan oikea aika tulee :kieh:

 

Et suinkaan ole ainoa jolla tilanne on se että mies ei ymmärrä äidin väsymystä, meilläkin helposti kuulee jos sattuu huono päivä että olet aina pahalla tuulella. Minusta se on ihan oikeutettua joskus. Itse olen lapseni kanssa melkein 24/7 ja mielestäni aika harvoin pahalla tulella, mutta joskus voimat on koetuksella ja se on ihan normaalia elämää. Olen vain huomannut että useasti miehet jotka itse käy koulua tai ovat töissä, ajattelevat että vaimoke on vain kotona, unoohtuu helposti se että joku siellä kotona hoitaa lapsen ja siivoaa ja pyykkää ja kokkaa. Ymmärrän kyllä että pitkien päivien jälkeen mies voi olla ihan yhtälailla väsynyt, mutta pitäisi muistaa että ei ne kotiäiditkään ihan vain ole. Itse en nyt 11 kk:n ole nukkunut esim. yhtään kokonaista yötä, nyt kyllä neiti pikkuhiljaa ono alkanut nukkua pitemmästi putkeen, mutt silti minä en saisi olla väsynyt ja pahantuulinen. Veikkaanpa et jos tilanne ois niin että mies joutuisi näin 11kk elämään niin aika paljon olisi kärttypäiviä =) Koita puhua miehellesi, meilläkin on alettu pikkuhiljaa ymmärtää minun väsymystä, ja kyllä tämä tästä. Mies kyllä osallistuu lapsenn hoitoon aina kun kerkeää, mutta aina ei silti jaksa muistaa että minä pääasiassa "päivystyksessä" olen koko ajan, vaan tulee komentttia siitä kuinka rankkaa hänellä on ja kuin väsyttää :heart:

 

Kiitos vastanneille, "kiva" että on muitakin. Olen yrittänyt puhua miehelle asiasta, mutta ei tunnu menevän jakeluun. Tuntuu että minulta vaaditaan ihan liikaa kun pitäisi aina jaksaa! Ehkä se vielä joskus tajuaa. Harmi, ettei sen kavereilla ole perheitä , koska ehkä niiden kautta voisi ymmärtää millasta "normaali" elämä on. Mieheni on itse jollain tapaa pumpulissa kasvanut, koska on ollut kovin sairas lapsena ja siksi tietysti kohdeltu eri lailla kuin normaalisti.

 

Kuulostaa NIIN tutulta,että...
Mä olenkin miettinyt että silloin äippäloman lopuilla voisi sen isyysloman ottaa ja pitää,siis isi lapsen kanssa kaksistaan ja äiti lomalle pariksi viikkoasaisivat nuo miehetkin osansa siitä totuudesta/arjesta(joka kyllä välillä on niin ihanaakin...)
Itsestä välillä tuntuu että mies ei jaksa sekunttiakaan kuunnella kaksveen kiukkuilua ja tuittuilua,heti alkaa huuto ja uhittelu(siis isiltä). Itsehän sitä jaksaa kymmeniä kertoja päivässä