Kun olin ihan pieni, meidän naapurissa asui turkkilaisia ja bosnialaisia. Pihapiirissä asui myös kaukoidästä tullut perhe (”venepakolaisia”) tms.
Kaikki olivat mukavia, mutta turkkilaiset ja bosnialaiset olivat lisäksi yhteisöllisimpiä kuin kantikset, he kutsuivat ihmisiä kotiinsa teelle ja halusivat tutustua. Erittäin vieraanvaraista porukkaa kuten kantis isänikin. Ainoa ero oli, että isäni ei ollut tätä selvinpäin.
Hän oli selvinpäin melko introvertti.
Minulla oli muutamia leikkipoikkiksiakin Bosniasta ja muista ent. Jugoslavian maista.
Mukavia poikia - nykyään työssään menestyneitä komeita miehiä, olen törmäillyt heihin silloin tällöin.
Matkustelimme hyvin paljon ollessani pieni - jo silloin ymmärsin erilaisten kulttuurien tärkeyden. Näihin oli jännittävää tutustua, mutta oli lopulta aina ihanaa palata takaisin kotiin omien pariin - tuttuun ja turvalliseen.
Omaan ensiasuntoon muuttaessani uudelle merelliselle alueelle ei siellä asunut juuri yhtään ulkomaalaisia. Alueen laajentuessa alueelle muutti paljon perheitä Somaliasta. Melkoista sakkia! Koin seksuaalista ahdistelua usein, tai noh, joku olisi voinut kutsua sitä seksuaaliseksi ahdisteluksi kun hississä näytetään munaa ja painetaan hissin seinää vasten.
Minua lähinnä huvitti, enkä kokenut jostain syystä tilanteessa mitään uhkaa. Mutta, muunlainen häirintä alueella sai miettimään toista seutua. mm. Somalit löivät rikki usein lasipulloja kaduille, koirani oli hyvin vaikea kävellä ulkona.
Päätin muuttaa, ja uudella alueella ei asunut yhtään ulkomaalaisia. Alue oli merellinen ja todella rauhallinen.
Perheenlisäystä odotellessamme muutimme alueelle jossa maahanmuuttajia ei juurikaan ollut ja koulu oli ns. parempi koulu, jossa oli määritelty tarkka kouluunottoalue.
Lasten ollessa peruskoulussa ei maahanmuuttajia juurikaan ollut. Lähinnä jotain diplomaattien palleroita tai ulkolaisten tutkijoiden lapsosia. Ei kelamamuja.
En osaa tehdä mitään järjestystä minkä maalainen olisi paras naapuri, koska kaikkien kanssa tulee toimeen JOS heitä ei ole kuin yksi tai muutama perhe/yhteisö.
Se on tärkeää, että ulkomaalainen perhe on tekemisissä nimenomaan suomalaisten kanssa ja tulevat osaksi suomalaisia yhteisöjä.
Nykyäänhän tulee lähinnä vain nuoria yksinäisiä miehiä. Nämä voisi jättää ottamatta, sillä he voivat jäädä rakentamaan maatansa lähtömaahan. Heillä ei ole oikeutta viedä paikkaa hätää kärsiviltä lapsilta. Jos siis lähtökohtana on tarjota turvapaikkaa/parempaa elämää (tosin meillä ei ole tähän varaa tällä hetkellä).
Maaseutu tulisi asuttaa ja lopettaa tämä kasvukeskusten kasvattaminen, ei tänne haluta mitään 15 minsan kyliä, kuten Kiinassa jne.
Kelamamuja tulisi ripotella enemmän laajalle alueelle. Mutta samaan aikaan on erittäin tärkeää saada kantisten syntyvyyttä kasvatettua! Eräät tulokkaat lisääntyvät kuin kanit! Yritetään pitää tämä maa suomalaisena, sillä tämähän on meidän suomalaisten kotimaa Suomi.
Se tuttu ja turvallinen, johon on hyvä palata lomareissuilta toisista kulttuureista.
Tänne ei saa päästää yhtään enempää ihmisiä kulttuureista, jotka eivät sovi meidän kulttuuriin ja pitävät meitä vääräuskoisena.
onhan taas...
