mielipiteitä..

asun avomieheni kanssa yhdessä ja meillä on melkein 5kk vanha tyttö.meidän suhde on ollu välillä aika vaikee mut aina rakkaus toisia kohtaan on pitäny yhdessä.

nyt uudenvuodenaattona olimme viihteellä ja loppuillasta tiet.humalassa.avomieheni on tosikännissä agressiivinen ja jotenkin sillä vaan naksahti ja nyt naamaani"koristaa"musta silmä .en halua jättää miestäni,(vaikka sitä olenkin miettinyt)koska rakastan häntä todella paljon.hän katuu sitä ja vaikuttaa myös masentuneelta.

teinkö nyt oikein kun en laittanut välejä poikki.onko muilla tämmöisiä kokemuksia ja miten niistä selvinnyt/toiminut.

kuitenkin varauksella menen eteenpäin tässä,sillä jos tätä jatkuu on minun tyttäremmekin takia jätettävä hänet. :'(

Kiitos jo valmiiksi neuvoista/vastauksista!

 

Mä kerran antaisin tuollaisen anteeksi, mutta seuraavasta kerrasta se olisi poikki, ilman selittelyjä. Eli toivon teille ettei tuo toistu. Mutta jos, niin kiireesti välit poikki. Itse joutunut näkemään perheväkivaltaa, siitä on syvät arvet. Kerran voisin itse antaa anteeksi, mutta ole rehellinen itsellesi, äläkä puolestele miehesi tekoja. Väkivallalla on taipumus mennä pahempan suuntaan, ei se mitään rakkautta ole, jos naksahtaa ja pitää lyödä. (Tarkoitan siis uudestaa ja uudestaa). Mutta jokainen on ansainnut toisen mahdollisuuden - ei enempää. Keskustelkaa vielä asiasta. VOIMIA TEIDÄN PERHEELLE. :hug:


Voit laitta y-viestiä minulle, jos siltä tuntuu.

 

Hei!
perheväkivaltaa nähneenä voin sanoa ettei tuntunut hyvältä lukea sun viestiä. Täällä itkeä vollotan...
olen samaa mieltä edellisen puhujan kanssa et kerran anteeksi mut se saa riittää anteeksiantamisesta. Sen jälkeen jos vielä tekee mieli lyödä niin menköön muualle riekkumaan.
Ja joidenkin pariskuntien kohdalla on toiminut myös sellainen et mies ei enää ota alkoholia ja jos onkin ottanut niin silloin vain alkuun muiden seurassa eli eivät ole vähään aikaan käyneet missään pariskuntana. Ei ole tullu kiusaustakaan sitten alkaa riehumaan tai naksahtelemaan. siitä ovat sitten pikkuhiljaa taas aloittaneet tavallaan treffailun: käyneet iltaa istumassa jossain ruokaravintolassa ja sieltä kotiin, ei mitään yökukkumisia. alkaa kuulemma elämäkin luistamaan paremmin kun on jokin yhteinen juttu siinä sivussa!
voimia sinulle ja jaksamista! :hug:

 

Minä olen samoilla linjoilla näiden aiempien kanssa, eli jos ihan tosissaan pystyt keskustelemaan miehesi kanssa sen asian läpi ja jos hän ymmärtää ja tunnustaa tehneensä väärin ja ottaa vastuun tapahtuneesta - ei siis syytä sinua tai puolustele itseään - niin anna anteeksi ja unohda. Minusta miehesi pitäisi kuitenkin myös hakea apua, koska väkivalta yleensä jatkuu ja pahenee, ja syyt ovat tosi syvällä. Älä kuitenkaan painosta häntä hakemaan apua jos hän ei halua sitä. Espoon lyömätön linja on hyvä paikka: http://www.saunalahti.fi/jsrn/.

Lisäksi kehottaisin vakavasti sinua käymään lääkärissä näyttämässä silmääsi ja hakemaan sieltä lääkärintodistuksen. Lääkäri ei voi tehdä rikosilmoitusta kun kyse ei ole törkeästä pahoinpitelystä, sinä sen sijaan voit sen tehdä jos haluat. Mutta jos väkivalta jatkuu ja joudut myöhemmin selvittelemään sitä ehkä oikeudessakin (voi anteeksi että puhun näin . Mutta elämässä pitää olla realisti.) niin olet heikoilla jos sinulla ei ole mitään näyttöä. Silloin voit kaivata todisteita. Vähintäänkin kehottaisin sinua ottamaan valokuvan silmästäsi ja muista mahdollisista vammoista tai ainakin kuvailemaan ne paperille, ja kirjoittamaan ylös mitä tarkalleen tapahtui kun miehesi pahoinpiteli sinut.

Mutta onnea, rakkautta ja iloa teille, ja toivon, että voitte unohtaa asian ja elää onnellisina elämänne loppuun asti =) :heart: :heart: .

Niin, ja täältä saat keskusteluapua ja neuvoja jos tarvitset: http://www.naistenlinja.com/fi/index.html

 

Eikö se ole jo moneen otteeseen todettu, että jos on mennyt sen rajan yli, että lyö kumppaniaan, niin miksikö asia ei voisi toistua??!!

 

Muistakaa naiset väkivalta ei ole parisuhdeongelma vaan yksilön ongelma. Siihen on saatava apua tai toistuu. Seuraavaan kertaan voi mennä pitkäkin aika mutta kun tietty raja on kerran ylitetty on se helppo ylittää toistekin. Lyöminen on myös rikos jos sitä ei hyväksy kaduilla tapahtuvan niin miksi hyväksyä kotona?

 

kiitos kaikille mielipiteistä.

Enoni oli ilmoittanut poliisille,kävivät äsken täällä,ottivat kuvan silmästä ja myöh.kuulusteluihin.Täytyy tässä tod.vakavasti keskustella jatkosta ja mitä apua voisi tähän tilanteeseen hakea.Kiitos vielä kerran! :hug:

 

\

Muistakaa naiset väkivalta ei ole parisuhdeongelma vaan yksilön ongelma. Siihen on saatava apua tai toistuu. Seuraavaan kertaan voi mennä pitkäkin aika mutta kun tietty raja on kerran ylitetty on se helppo ylittää toistekin. Lyöminen on myös rikos jos sitä ei hyväksy kaduilla tapahtuvan niin miksi hyväksyä kotona?

En tiedä teistä, mutta meillä myös yksilön ongelmat on niitä parisuhteen ongelmia. Ja suoraan sanottuna rohkenen epäillä, että erimerkiksi meillä jos alunperin vain apua tarvitseva olisi sitä yksin hakenut ei tätä suhdetta enää olisi. Jos sitä haluaa suhdetta jatkaa, niin kyllä se työ on yhdessä tehtävä. Muutoin samaa mieltä olen kanssasi.

 

Parisuhteessa olevat ongelmat saattavat aiheuttaa sen että yksilö alkaa käyttäytymään esim. juuri väkivaltaisesti (joku tosin alkaa juomaan, toinen syömään, kolmas masentuu jne.) mutta tarkoitinkin että jokainen tekee itse henkilökohtaisesti sen ratkaisun kun turvautuu väkivaltaan ja tällä tarkoitin sitä että se on yksilön ongelma. Ratkaisemisessa tarvitaan usein ulkopuolista apua haki sitä sitten yksin tai puolison kanssa. Miehet tuntuvat hakevan väkivallasta apua kun verbaalisesti ei enää pärjää.

 

\

Muistakaa naiset väkivalta ei ole parisuhdeongelma vaan yksilön ongelma. Siihen on saatava apua tai toistuu.

Juu. Sanoisin jopa että miesten naisiin kohdistama väkivalta on yhteiskunnallinen ongelma. Se on jotenkin kummallisesti melkein luvallista: siitä ei tehdä rikosilmoitusta, sitä hyssytellään, peitellään ja kehotetaan antamaan anteeksi, sitä voidaan perustella ikuisin "totuuksin", kuten että "naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä", siitä voidaan jopa vääntää vitsiä television sketsisarjoissa - no, ainakin vielä 70-luvulla väännettiin. \|O

 

\

Parisuhteessa olevat ongelmat saattavat aiheuttaa sen että yksilö alkaa käyttäytymään esim. juuri väkivaltaisesti (joku tosin alkaa juomaan, toinen syömään, kolmas masentuu jne.) mutta tarkoitinkin että jokainen tekee itse henkilökohtaisesti sen ratkaisun kun turvautuu väkivaltaan ja tällä tarkoitin sitä että se on yksilön ongelma. Ratkaisemisessa tarvitaan usein ulkopuolista apua haki sitä sitten yksin tai puolison kanssa. Miehet tuntuvat hakevan väkivallasta apua kun verbaalisesti ei enää pärjää.

Tottakai se on seuraus parisuhteen tai jostain muusta ongelmasta, kriisistä tai muutoksesta. Mutta ei se siitä yksilön ongelmasta yhteistä tee. Vaan lähinnä nimenomaan se tulevaisuus, miten sen haluaa järjestää. Jos yhteisen tulevaisuuden kuitenkin haluaa ongelmaisen kanssa, niin silloin siitä yksilön ongelmasta pääsemisestä tulee yhteinen projekti. Uskallan väittää myös, että kun puhutaan parisuhteessa tapahtuvasta väkivallasta, harvempi sitä päättää puolisoaan turpaan mätätä. Ei siinä mitään ratkaisua kukaan tee. Eri asia sitten ne, joilla päässä vippaa siinä määrin, että pitävät tätä oikeana ja jopa suositeltavana tapana toimia (valitettavasti näitäkin psykopaatteja tuntuu tästä maailmasta löytyvän).