H
Harmaana nyt
Vieras
Mistäs aloittaisin....Miehellä ollut kova stressi viimeisen vuoden suunnilleen.On alkanut selvinpäinkin(ennen saattoi joskus humaltuneena) käyttäytymään riitojen ,sanasotien aikana todella typerästi.
Enkä sano enkä väitä että riidat aina olisivat johtuneet vain miehestä!
Yleensä kun alkaa joku kina,mies alkaa huutamaan ja haukkumaan idiootiksi etc.jos en suostu puhumaan asiasta heti,sopia riitaa(mikä on inhottavaa pakottaa koska jos toinen loukkaa,en osaa heti olla että joo unohdetaan ja antaa anteeksi...)
Ei päästänyt jossain vaiheessa mua ulos,olisin kaverille mennyt,seisoo oven edessä ja huutaa..saattaa tuuppia,kerran räkäs naamalle,muutaman kerran on ottanut veitsen että tapa hänet...
Mä olen ihan puhki.Jälkeenpäin mies (kun olen saanut hänet rauhoittumaan,pyytää anteeksi,itkee ,lupaa ja vannoo ettei enään koskaan.)
No nyt mies on lopettanut käsiksi käynnin kuten lupasi,mutta sain kauheat huudot viime lauantaina päälleni kun erehdyin kysymään onko hän mulle vihainen kun on oudon näköinen?alkoi karjumaan että enkö mä käsitä että hänen päänsä särkee(särkee usein) ja ettei tarvitse koko ajan kysellä.Olin juuri tullut töistä ja muistinkin samalla että aiemmin puhelimessa oli maininnut päänsä olevan kipeä.
Huokaus sentään.Nyt mies lähti sitten kotoota pois,oli la-su pois koska pyysin lähtemään.Eilen tuli kotiin,nukuin poikamme vieressä eikä olla juurikaan puhuttu.
Hän tekee kuulemma mitä vaan että ne raivoamiset loppuisi,hänellä on tosi paha stressi.Lupasi hakeutua lääkäriin jne.
Mutta asia on nyt niin etten tiedä uskonko häntä?Tekis mieli muuttaa pois vähäksi aikaa,jotta tajuaisi etten kertakaikkiaan jaksa.Kuukausi sitten sanoin haluavani eron,mutta mies vannoi ettei pysty parantumaan jos en häntä auta.Mutta omat voimatkin loppuu....ja kun hän vielä huutamisen lomassa syyllistää minua kaikesta vaikkei sitten kuulemma tarkoitakkaan.
Muuten meillä kaikki ok,ja olen oikein tyytyväinen meidän elämään ollut nämä 10 vuotta.Pitkä aika,oma talo,yritykset,lapset.Tosi vaikea lähteäkkin.
Hitto.Ja kiitos kun jaksoit lukea.
Enkä sano enkä väitä että riidat aina olisivat johtuneet vain miehestä!
Yleensä kun alkaa joku kina,mies alkaa huutamaan ja haukkumaan idiootiksi etc.jos en suostu puhumaan asiasta heti,sopia riitaa(mikä on inhottavaa pakottaa koska jos toinen loukkaa,en osaa heti olla että joo unohdetaan ja antaa anteeksi...)
Ei päästänyt jossain vaiheessa mua ulos,olisin kaverille mennyt,seisoo oven edessä ja huutaa..saattaa tuuppia,kerran räkäs naamalle,muutaman kerran on ottanut veitsen että tapa hänet...
Mä olen ihan puhki.Jälkeenpäin mies (kun olen saanut hänet rauhoittumaan,pyytää anteeksi,itkee ,lupaa ja vannoo ettei enään koskaan.)
No nyt mies on lopettanut käsiksi käynnin kuten lupasi,mutta sain kauheat huudot viime lauantaina päälleni kun erehdyin kysymään onko hän mulle vihainen kun on oudon näköinen?alkoi karjumaan että enkö mä käsitä että hänen päänsä särkee(särkee usein) ja ettei tarvitse koko ajan kysellä.Olin juuri tullut töistä ja muistinkin samalla että aiemmin puhelimessa oli maininnut päänsä olevan kipeä.
Huokaus sentään.Nyt mies lähti sitten kotoota pois,oli la-su pois koska pyysin lähtemään.Eilen tuli kotiin,nukuin poikamme vieressä eikä olla juurikaan puhuttu.
Hän tekee kuulemma mitä vaan että ne raivoamiset loppuisi,hänellä on tosi paha stressi.Lupasi hakeutua lääkäriin jne.
Mutta asia on nyt niin etten tiedä uskonko häntä?Tekis mieli muuttaa pois vähäksi aikaa,jotta tajuaisi etten kertakaikkiaan jaksa.Kuukausi sitten sanoin haluavani eron,mutta mies vannoi ettei pysty parantumaan jos en häntä auta.Mutta omat voimatkin loppuu....ja kun hän vielä huutamisen lomassa syyllistää minua kaikesta vaikkei sitten kuulemma tarkoitakkaan.
Muuten meillä kaikki ok,ja olen oikein tyytyväinen meidän elämään ollut nämä 10 vuotta.Pitkä aika,oma talo,yritykset,lapset.Tosi vaikea lähteäkkin.
Hitto.Ja kiitos kun jaksoit lukea.