Mielipiteitä ja neuvoja kiitos, erotilanne.

[äs]

Päätettiin miesystävän kanssa ryhtyä lapsen tekoon melkein heti tapaamisen jälkeen. Olisi taas pitänyt miettiä kaksi kertaa.
Suhde on täysin mahdoton. Riidellään suunnilleen joka päivä jostakin, (riidat usein huutoa) seksiä ei ole ollut 3 kuukauteen, ja sitäkin ennen raskauden alusta asti n. kerran kuukaudessa. Minä yritin ruinata, mutta mies ei halua koskeakkaan minuun. Nykyään jos yritän edes hieroa päätä tai halata, mies keksii jonkun syyn miksi lähteä tilanteesta.
Tänään sitten riidan yhteydessä kummatkin todettiin, että tämä on paskin mahdollinen tilanne ja mies sanoi, että jos vaan voisi, peruuttaisi koko raskauden ja suhteen, mutta että ei enää pysty.
Minä tuumasin, että pitäisiköhän sitä vaan lähteä. Tuntuu, että kummatkin olisi onnellisempia keskenään. Onkohan päätökseni liian hätäinen? Miten tästä kuopasta enää noustaan?

Onko kukaan ollut samassa tilanteessä, että on erottu jo ennen lapsen syntymää?

 

[4everOrNot]

Tuossa vaiheessa yleensä ihmisillä on menossa se rakastumisen vaihe kun kaikkea katsellaan niiden vaaleanpunaisten lasien läpi. Jos jo nyt ette saa suhteeltanne mitä haluatte ettekä ole onnellisia niin mikä asian tulevaisuudessa sen sitten muuttaisi?
Jos "hyvinä hetkinä" rakastat miestäsi yli- kaiken ja voit kuvitella olevasi hänen kanssaan loppuelämäsi niin sitten suosittelen vielä yrittämään pelastamaan suhteen.
Mutta lapsi ei ole mikään parisuhteen laastari!

 

[äs]

Kyllä mä sitä rakastan, mutta tuntuu, että se on mun kanssa yhdessä vaan velvollisuudentunnosta. Onhan meillä toki stressiä ja muita asioita jotka vaikuttaa suhteeseen, mutta eniten syö tuo hellyyden puute. Miehestä tullut täysin kylmä, valittava ja omiin oloihinsa sulkeutunut..

 

[macy gray]

Minkä aikaa te olette olleet nyt yhdessä? Voisiko olla, että miestäsi hämmentää sinun ulkomuotosi muuttuminen raskauden myötä, että seksillä satuttaa lastaan ja se kaikki lapsen saannin myötä tuleva muutos? Onhan se vanhemmaksi tuleminen kriisin paikka monelle sellaisellekin, jotka ovat olleet jo kauan yhdessä. Minäkin riitelin paljon raskausaikana mieheni kanssa, koska olin melkoinen hormonihirviö ja tulevat muutokset jännittivät molempia. Olemme myöskin edenneet vauhdilla eli sikäli samamalla pohjalla kanssasi. Selvisimme kuitenkin vaikeuksista keskustelemalla ja olemme nyt onnellisesti naimisissa. Lisää lapsiakin toivotaan, olemme ostamassa omaa taloa ja muutenkin kaikki on kunnossa. Sinuna yrittäisin vielä, jos miehellä tuntuu olevan vähänkin rakkautta sinua kohtaan. Toivottavasti kyse on vain peloista ja jännityksestä joista pääsette yhdessä yli. :hug:

 

[äs]

Olemme olleet nyt vuoden yhdessä ja siitä puolet olen ollut raskaana.
Ollaan käyty psykologilla yhdessä kerran, minä lähinnä hoidin puhumisen. Se onkin meidän kompastuskivi: mies ei puhu minulle tunteistaan. Saattaa olla, että sitä pelottaa, mutta minä näen siitä vain sen puolen, että mies juoksee minua karkuun ja se tuntuu todella pahalta.

 

[macy gray]

Puhuuko mies riitojen aikana eli huutaako sinulle tunteistansa ja ajatuksistansa? Voisitko siis saada riidan aikana selville mitä mies haluaa? Jos tunteista puhuminen kasvotusten on miehelle vaikeaa, niin onnistuiosiko kirjeen kirjoittaminen tai keskustelu esim. mesenger-yhteyden välityksellä? Puhuiko mies tunteistaan ja ajatuksistaan suhteen alussa, ennen ehkäisyn pois jättämistä? Jotenkin täytyisi saada selville mitä mies tuntee ja ajattelee, kuinka kokee asiat ja mitä hän haluaisi. Varmasti tilanne on hankala molemmille, mutta ilman keskustelua solmuja ei saa auki.

Voin kokemuksesta kertoa, että nopeasti eteneminen pelottaa välillä. Mekin kyseenalaistimme valintamme, mutta jatkoimme kuten olimme päättäneet. Siinä vaiheessa kun päätettiin antaa lapselle lupa tulla, sitouduimme toisiimme samoin kuin toiset avioliittovalaa antaessa. Otamme vastaan sen mitä tulee ja sellaisena kuin tulee vaikka välillä mahdottomalta tuntuisikin. Yhtään ei ole kumpaakaan kaduttanut. Meidän eromme tosin on se, että mies puhuu välillä hyvinkin avoimesti. Joskus hän vaan tarvitsee sulatteluaikaa ja aikaa pukeakseen tuntemukset sanoiksi. Ilman keskusteluyhteyttä olisikin paljon vaikeampaa ja olisimme ehkä eronneet.