Mielipiteitä exästäni? tulevan lapseni isästä.

[Tanju-]

Eli tilanteemme on tämä. Olen 22 vuotias ja mies on 19. Mies lähti eilen armeijaan. Olemme eronneet, mutta katsomme uudestaan kun lapsi on syntynyt. Hän sanoo että haluaisi vielä elää ja olla suhteissa muittenkin kanssa. Sanoo että hän menettää jotain. Hän haluaisi olla hyvä isä, mutta myös vapaa ja tavata muita ihmisiä.

Laitan tekstin mitä hän on kirjoittanut blogiinsa viimeksi. ( siis nämä on miehen mietteitä)

Voinko olla hyvä isä?
Olen juuri tässä lähdössä armeijaan tosin iloisin ja tosin haikein mielin. Kaikissa armeijaan liittyvissä lapuissa sanotaan, että on kiva mennä vihreisiin, "jos siviili asiat ovat kunnossa". Uskon varmasti tuohon, mutta omalta osaltani ne eivät ole niinkään helpot.
Täytän juuri 20 vuotta ja noin 2 kuukautta sitten eronnut odottavan lapsen äidistä, koska elämämme alkoi menemään yhdessä niin sekaisin, että sellaiseen maailmaan lapsen ei olisi ollut hyvä syntyä. Itse silloin join paljon suruuni omien paskojen tekojeni takia häntä kohtaan ja osaksi siitä, että en olisi halunnut tulla isäksi (lapsemme ei ollut siis suunniteltu).
Tällä hetkellä minun ja lapseni äidistä tuntuu hyvältä, että erosimme, koska kummatkin olemme kasvaneet ihmisinä ja vahvistuneet siitä. Mä olen alkanut pikku hiljaa pääsemään alkoholista eroon ja muutenkin elämä menee parempaan suuntaan sillä osin. Jotenkin tasaisemmin..
Mutta arvoituksellinen pointti mielessäni on se, että voisinko olla silloin hyvä isä, jos emme ole yhdessä kun lapsi syntyy. Emme olisikaan se ydilliperhe jossa olen saanut itse kasvaa. Kuvittelin aina, että voisin tehdä ensin talon hankkia töitä ja rakentaa muutenkin elämän lasta varten, kuten vanhempani. Tiedän sen, että jos suhde olisi jatkunut, niin lapsi olisi joutunut elämään hyvin tasapainotonta elämää, mutta voinko olla siltikään hyvä isä, jos en ole mukana, jokaisen päivän arkiaskareissa? Missä on raja kuinka paljon lastaan nähdään ja kuinka paljon ei? Haluaisin vain antaa lapselleni parasta mitä vain osaan, mutta osaanko sitä eronneena?
Koska se perhe ajatus jotenkin ahdistaa, kun kuitenkin haluaisin vielä katsoa elämää ja samalla olla hyvä isä, mutta voiko näitä kaikkia edes saada? Vaadinko elämältä liikaa?
Pelkään, että joutuisin valitsemaan niin, että joko olet hyvä isä ja elät perheessä taikka sitten paska ja katsot vielä elämääsi, kuten muut nuoret jne. Päässä pyörii niin paljon asioita, joihin en saa tai osaa antaa vastauksia.

Mitä luulete mitä mies haluaa? Voiko lapsen syntymä muuttaa ajatuksia ja hän haluaisi kuitenkin palata perheeseen ja olla kanssani? Hän kuitenkin kertoo että rakastaa mua ja pussaa, vaikka ei tiedä miksi tekee niin??

Kertokaa ulkopuolisina mielipiteenne? Kiitos!

 

[juu]

No ei oo järkeä väkisin olla yhdessä. Lapset ovat paljon onnellisempia perheessä, jossa ei ole paljon konflikteja. Jos hän haluaa paneskella ympäri kaupunkia, kuten tekstistä ymmärsin, niin ei siihen auta parisuhde. Se vaan hänen pitää sitten tehdä.

Ja toiseksi se, että hyvi nvoitte kattoo tilannetta myöhemmin uudelleen. Toki voi hyvä isä olla, vaikkei ole yhdessä enää lapsen äidin kanssa.

19-vuotias mies on usein liian nuori isäksi, tosiaan tuntee ettei ole valmis vakavaan parisuhteeseen, hänellä on alkoholiongelma, hän on armeijassa (samanlaisten kanssa, huoh!)..ja sun kans on mahdottoman kätevää, koska sinua saa silloin kun panettaa. Suoraan sanottuna. Eli en pistäis isoja toiveita tuolle hommalle.

Eikä tieläl oo kiire päättää yhtään mitään..

 

[Nannanapa]

Kai exäsi haluaa olla viikonloppu-isä, se on mahdollista ja voi toimia ihan hyvinkin. Toki se voi olla sulle aika rankkaa... Faktahan on se, että kasvatat lasta pitkälti yksin ja mies treffailee muita ja tulee hakemaan muksua luokseen jokatoinen viikonloppu tms.

Voi toki olla, että lapsen syntymän vuoksi hän tahtoo yrittää vielä perheenä. Mutta isän kirjoituksen perusteella vaikuttaa siltä, ettei se välttämättä ole lapselle parasta.
Käykää juttelemassa asioista perheneuvolassa, niin saatte ongelmillenne kuuntelijan sekä ammattiapua. Samalla vältytte monilta väärinkäsityksiltä ja saatte keskustella ongelmakohdat selviksi.

Toivottavasti saat apua lapsenhoidossa, jos isä ei ole läsnä.

 

[******]

Jätkä on vielä niin nuori ja haluaa selvästikin monien miesten tapaan sekä syödä että säästää kakkua. Eli saada kaikesta vain kermat päältä menettämättä mitään muuta. Valitettavasti kaikkea ei voi saada samaan aikaan, valintoja on tehtävä.

Ei sitä ydinperhettäkään kannata väkisin yrittää pykätä ellei se näytä onnistuvan ja ellei henki kotona kuitenkaan olisi hyvä lapsen seurata. Hyvähän sekin olisi, jos isä haluaisi edes viikonloppuisäksi ja olla osana lapsen elämää.

 

[vieras]

Kuulostaa siltä, että hän haluaa vielä elää elämäänsä ja olla samaan aikaan hyvä isä. Ja tuo onkin täysin mahdollista! Sinuna en väkisin, lapseen vedoten, alkaisi kinuta häntä palaamaan yhteen kanssasi. Luulen, että sinäkin toivoisit lapsellasi olevan isä, joten kannustaisin häntä pitämään alusta saakka tiivistä yhteyttä lapseen. Uskon, että äidillä on merkittävä osa siinä minkälainen yhteys lapsen ja isän välille syntyy (siis perheissä, jossa äiti ja isä eivät asu yhdessä).

 

[ap]

Meillä oli suhteessa vaikeaa kun isäni kuoli marraskuussa oman käden kautta. Sen jälkeen masennuin ja mies pelkäsi masennusta ja haki helpotusta toisesta suhteesta... Katuu tekojaan joka päivä ja sanoo aina miten paska ihminen on mua kohtaan. Eikä halua olla enää kylmä ja etäinen mua kohtaan.

Seksiä emme harrasta. Miehellä on ollut nuoruudessaan masennusta ja hän syö nyt masennuslääkkeitä se jos rupeaa ahdistamaan niin niihin vahva lääkitys. Hänellä ei siis ole mielihaluja ketään kohtaan. ja sen kyllä uskon.

Mies on sanonut että hän haluaa olla parhain isä. Tänäänkin armeijasta laittoi viestiä missä luki näin " Ahdistaa,jotenkin niin. On jotenkin niin hieno tulla isäksi, mutta samalla pelottaa mitä suurta ja mahtavaa sieltä tulee. Että osaanko ottaa sen vastaan. Toisaalta tässä on se etten nyt juo mutta pitäisi osata keskittää ajatukset"
Mies siis juo ahdistukseensa ja kärsii kauheeta morkkista sitten ja sanoo miten huono ihminen on.

 

[AP]

Eli mitään hyväksikäytetyn tunnetta en koe. Tottakai tilanne tuntuu minusta epäreilulta jos saan sanoa näin, että mies on saanut pettää, jonka sai anteeksi ja sitten tavallaan jätti. ja nyt vauva tulee ja nyt hän haluaa olla hyvä isä ja sitten vielä katsoa muitakin naisia, kun minä hoidan yhteisen lapsen kokonaan itse.

En sano näitä ääneen hänelle ja jotenkin toivoisin että asiat järjestyisivät ja hänellä ajatukset selkeytyisi ja huomaisi että ei se villinä ja vapaana olo ole niin hohdokasta..

hän sanoo aina että on ihanaa kun lapsi tule saa jotain syvällisyyttä tähän elämään ja tarkoituksen, jota ei baareista löydä.

 

[vieras]

Meillä oli suhteessa vaikeaa kun isäni kuoli marraskuussa oman käden kautta. Sen jälkeen masennuin ja mies pelkäsi masennusta ja haki helpotusta toisesta suhteesta... Katuu tekojaan joka päivä ja sanoo aina miten paska ihminen on mua kohtaan. Eikä halua olla enää kylmä ja etäinen mua kohtaan.

Seksiä emme harrasta. Miehellä on ollut nuoruudessaan masennusta ja hän syö nyt masennuslääkkeitä se jos rupeaa ahdistamaan niin niihin vahva lääkitys. Hänellä ei siis ole mielihaluja ketään kohtaan. ja sen kyllä uskon.

Mies on sanonut että hän haluaa olla parhain isä. Tänäänkin armeijasta laittoi viestiä missä luki näin " Ahdistaa,jotenkin niin. On jotenkin niin hieno tulla isäksi, mutta samalla pelottaa mitä suurta ja mahtavaa sieltä tulee. Että osaanko ottaa sen vastaan. Toisaalta tässä on se etten nyt juo mutta pitäisi osata keskittää ajatukset"
Mies siis juo ahdistukseensa ja kärsii kauheeta morkkista sitten ja sanoo miten huono ihminen on.

Alkkis mikä alkkis. Lähde lapsen kanssa niin kaus kun mahdollista. "Mies juo ahdistukseensa". Nyt ahdistaa lapsen tulo, myöhemmin töissä on vaikeeta ja ahdistaa tai sinä olet ollut hankala ja ahdistaa jne

Alkoholistillahan on aina syy juomiseen...

 

[ap]

Mies ei ole juonut ennen kun seurustelimme, vaan tämän vuoden alussa asiat pahenivat. Aika paljon kaikkea tapahtui.

En sanoisi häntä alkoholistiksi, mutta tietysti jokainen määrää omat perusteensa milloin on alkoholisti ja milloin ei.

Lapsen LA on marraskuussa. Emmekä asu yhdessä. Enkä aio kieltää lapseltä isää enkä isältä lapsea, ellei sitten esim. juominen mene liian pitkälle.

 

[Edna Birch]

Kyllä mä keskittyisin vaan siihen tulevaan lapseen ja antaisin miehen kasvaa keskenään. Voit varautua siihen että viestiä ja puhelua pukkaa kun lomille pääsee ja kassit on niin sanotusti täynnänsä; se ei kuitenkaan anna mitään osviittaa intin jälkeisestä ajasta. Armeijassaoloaika pistää poikien päät pyörälle, varsinkin kun on melko nuori sälli kyseessä.

Mä neuvon että suuremmilta sydänsuruilta vältyt kun pysyttelet tuttavallisissa väleissä, kerrot raskauskuulumisia jne niinkuin tulevalle isälle nyt ainakin, mutta älä päästä päätä pyörittämään.

 

[ap]

Aika näyttää. Mies kyllä sanoo että ei ole päättänyt mitään ja minä olen sanonut että mitään muuta en pyydä kun edes näkisi minkälaista se perhe-elämä on ennen kuin se sen tuomitsee. Hänellä on vain yksi ajatus minkälainen perhe on ja hän ei juuri sitä "yhtä ja oikeaa" pysty täyttämään.

Vaikeaahan tämä on. En ole pakottamassa miestä mihinkään suhteeseen jos ei halua. Ehkä toivomukseni vaan tulee tekstin kautta niin vahvasti esille.

Se on jännä että sanoo että rakastaa, mutta kuitenkin...

 

[Mihin blogiin?]

Tuo sama juttu oli suomi24:lla, keskustelupalstalla.. Onko kyse siis blogista?

 

[vieras]

Ymmärrän et sulla on halu yrittää vielä, mut itse en tahtoisi sellasta miestä joka noin epävarma omista tunteistaan, enkä tahtoisi sitä takas jos se vehtaa muiden kanssa tällä ajalla. Minä sanoisin että mene hyvä ihminen, ja alkaisin elää omaa elämääni, mies voisi osallistua sitten vauvan elämään myöhemmin, jos viina ei vie.