Mielipideketju lasten kasvatuksesta ;)

Ah ihana kuulla, vaikka tuo vika lause tuntuu jo hieman ahdistavalta. Toisaalta sellainen olen yövuorossakin, että käyn vähän väliä lasten huoneissa hiippailemassa ja katsomassa että asento on hyvä jne. Ja jos lapsi sairastuu niin siinä vieressä on miten huonossa asennossa tahansa, että toisella olisi turvallinen olla.
Onkohan samanlaista "valmiustilaa" öisin miehilläkin? Vai onko se jotain naisten herkkyyttä tms.?

no kyl sitä heräili yöllä monestikkin eri äänähtelyihin vauvana tyby nukku paremmin omassa laatikossa nukku viekussakin paljon mut omaan sänkyyn se haluaa tänäkin päivänä vieressä nukkuminen tarkoittaa sille iloa ja leikkimistä noh isomumilla taas tossa viikko sitten oltiin ja nukuttiin viekukkain ilman ongelmaa.

mut ne kaikki yön äänet oli vaan sellanen aina hereillä juttu ja pitihän sitä itekkin syöttää öisin tietty sitä vaan jotenkin melkein aina heräs.

 

Mun muksu on sellanen, ettei ole ollut tarvetta karkkipäivälle.
Karkkia tai muuta herkkua ostetaan/tehdään silloin kuin huvittaa, eli joskus useamman kerran viikossa ja joskus menee viikkoja ilman.
Perusruokavaliossa ei ole turhaa sokeria, "pullamössöä" ja lisäaineita (eli emme esim. käytä maustettuja jogurtteja, mehuja ja limsoja, höttöleipää, muroja ymv. tai tee ruoaksi esim. makaronia ja jauhelihaa ketsuppivuorella), pidän tuota tärkeimpänä.

Makuuni- tai P&S-reissuilla toi lapsi saa kerätä omatoimisesti herkkupussinsa, sillä ottaa niin kohtuudella. On muutenkin sellainen, että syö herkkuja vähän ja sanoo kohta, että "ei jatsa enää".
Jos sanon sille vaikkapa, että tuon kaupasta herkkua jos on reippaasti, niin se vastaa "joo, vaikka mustikoita!".
Eli ei tosiaan ole ollut tarvetta säännöstellä herkkuasioita oikeastaan yhtään.
Itse taas olen sellanen, että kilo karkkia tunnissa ja sit oksettaa ymv., eli omaa herkuttelua joudun säännöstelemään ja asettamaan itselleni rajoja, että vasta lauantaina tmv.

Voi toista <3 Eipä nuo pikkuiset hirveästi tarvitse, just joku vanukaskin on siinä ja siinä että jaksaa sen syödä.. Itse annoin vasta yhdelle 4-vuotiaalle sisuja töissä niin toinen toisteli vähän väliä "X saanko sitä SUSIA lisää?"
Minä pidän myös tärkeimpänä sitä, että perusruoka on monipuolista eikä yksipuolista kalapuikot-ranskikset linjaa, ilman salaattia ja vihanneksia. Silloin lapsi oppii terveellisiin ruokatottumuksiin eikä se ole iso juttu, että maistaa jotain tomaattia päikyssä, niitäkin lapsia on. :/

 

HAPPYGIRL: kauan olette olleet yhdessä tulevan lapsen isän kanssa?

 

Perhepeti/oma sänky vauvalle

Perhepeti voi aivan pienelle olla paras läheisyyden takia. Mutta pitää ottaa huomioon se, miten kaikki saavat parhaiten unta. Imetyksen kannalta taitaa perhepeti olla näppärin. Meillä esikoinen nukkui pääasiassa vieressä sinne pari-kolmikuiseksi saakka, sitten itsekin tuntui nukkuvan rauhallisemmin jos sai "vähän tilaa".

Imetys/korvike

Parempaa ravintoa äidinmaito on vauvalle, kuin korvike. Olen myös pitkän imetyksen kannalla. Mutta joskus on niin, että sitä äidinmaitoa ei ole saatavissa ja vauva pitää ruokkia, joten korvikkeet ovat ihan hyviä olemassa.

Alle 3-vuotiaalle pk-hoito/pph

Kotihoito tietty olisi parasta. Tässä voin oikeastaan kertoa vain omasta kokemuksesta, että päiväkoti, jossa meidän lapsi on on varmasti parempi paikka, kuin pph. Tämä siksi, että kyseessä on todella pieni, kodinomainen päiväkoti jossa toteutuu kaikki pph:n hyvät puolet mutta samalla useamman hoitajan tuoma joustavuus ja turva. Kyseessä ei tosin ole äärimmilleen pakattu kunnallinen päiväkoti.

Rivari hyvällä alueella/omakotitalo huonommalla alueella

Aina sitä asuinpaikkaansa ei pysty valitsemaan. :/ Mutta varmaan vaikka kerrostaloasunto turvalliselta alueelta kuin omakotitalo turvattomalta alueelta. Mikä sitten tekee alueesta hyvän ja mikä ei, en aina tiedä...

Vauvanvaatteet kierrätettyinä/uusina

Sekä että. Nykyään löytää niin helposti hyvää käytettynäkin, että eipä sillä taida olla väliä. Paitsi taloudellisesti.

Mitäs muuta kysyttiin?

Ai niin, mieluummin kevyt jälkiruoka vaikka useamman kerran viikossa kuin karkkipäivä. Saattaa yllättäen viikossa kertyä vähemmän mässäilyä ja lapselle hieman maltillisempi suhtautuminen herkkuihin, kun ei liikaa pantata herkkuja.

Eikä kokeista palkitsemista. Oppimisen tulisi mielestäni olla sellaista, että se palkitsee itsessään. Virheiden tekeminen, keskeneräisyys jne. kuuluvat oppimiseen, ja palkkion tulisi olla siinä, että mennään eteenpäin. Koetuloksiin ja palkintoihin tuijottamisesta tulee itse asiassa huonompaa oppimista, koska uutta ei uskalleta kokeilla eikä virheitä tehdä. Mennään vaan valmiiksi tallattua polkua. Sekä opettajien että vanhempien tulisi kiinnittää positiivista huomiota myös hakemiseen, sivupolkuihin, luoviin ratkaisuihin, mielikuvitukseen jne.

En ole oikeastaan kauhean fanaattinen minkään noiden aiheiden suhteen, paitsi oppimisen ja koulunkäynnin. Ja ehkä sen, että kovin pientä ei laitettaisi päivähoitoon (paitsi joskus on kerta kaikkiaan pakko).

 

Jännä, ettei sitä kuitenkaan suositella yleisesti? Eikös kätkytkuoleman riski ole suurempi perhepedissä? Lisäksi turvallisuus aspekti tulisi molempien vanhempien muistaa jokaikinen yö unissaan, eikä vaihtaa asentoa ja olla niin kun ennenkin.
Miten vauva voi kaivata äidin kosketusta ja läsnäoloa nukkuessaan?

Kyllä perhepetiä mun mielestä monestikin suositellaan, joissain neuvolan lappusissakin jne. Mä en usko tuohon kätkytkuolema-juttuun, siitä on tullut monia tutkimuksia ja on käsittääkseni osoitettu, että se yksi tutkimus oli puutteellinen: esim. perhepediksi oli laskettu sohvat ja turvattomat järjestelyt, syy-seuraussuhteet oli vääriä jne. (tyyliin hukkumisten ja jäätelönsyönnin yhteys). Vauva voi nukkua äidin ja seinän välissä. Terve, päihteetön äiti ei kierähdä vauvansa päälle. Ei se nukkuva vauva koomassa ole. Ihminen aistii joskus jopa koomassa toisen läsnäolon, saati sitten nukkuessa. Vauva nukkuu kaukana äidistä ollessaan usein liiankin syvästi ja siinä on omat vaaransa/haittansa. Vauvan kun on luonnollista heräillä imetykseen öisin. Erillään nukkuvien vauvojen stressitasojakin on tutkittu.

 

HAPPYGIRL: kauan olette olleet yhdessä tulevan lapsen isän kanssa?

Pari kk.

 

Pari kk.

 

Pari kk.

Tää on aika paha :|

 

Tää on aika paha :|

Oikeasti todella paha Ei tule menemään hyvin.

 

Kyllä perhepetiä mun mielestä monestikin suositellaan, joissain neuvolan lappusissakin jne. Mä en usko tuohon kätkytkuolema-juttuun, siitä on tullut monia tutkimuksia ja on käsittääkseni osoitettu, että se yksi tutkimus oli puutteellinen: esim. perhepediksi oli laskettu sohvat ja turvattomat järjestelyt, syy-seuraussuhteet oli vääriä jne. (tyyliin hukkumisten ja jäätelönsyönnin yhteys). Vauva voi nukkua äidin ja seinän välissä. Terve, päihteetön äiti ei kierähdä vauvansa päälle. Ei se nukkuva vauva koomassa ole. Ihminen aistii joskus jopa koomassa toisen läsnäolon, saati sitten nukkuessa. Vauva nukkuu kaukana äidistä ollessaan usein liiankin syvästi ja siinä on omat vaaransa/haittansa. Vauvan kun on luonnollista heräillä imetykseen öisin. Erillään nukkuvien vauvojen stressitasojakin on tutkittu.

Minä kyllä pidän tuota lääkärilehden artikkelia kätkyt-kuoleman isommasta riskistä ihan muuna kuin uskon asiana, tutkijat olivat sen todenneet.

 

Oikeasti todella paha Ei tule menemään hyvin.

No höpö höpö.

 

Oikeasti todella paha Ei tule menemään hyvin.

Taitaa tulla ero jo raskausaikana. Eihän tuo pimun suhteet kestä paria kuukautta kauempaa ja miehiä on vaihdettu melkein samaa tahtia kuin sukkia. Nyt on muka ostamassa taloa kaupungin rauhalliselta omakotitaloalueelta vaikka vielä muutama kuukausi itki sitä, että miten pääsee töihin kun ryyppäsi viimeiset rahat.

 

Ei ole yhtä paljon ja laajaa valikoimaa niissä!

Niinpä. Arvaappas kenellä on vilkkaampi mielikuvitus ja luovempi ajattelutapa; maalla asuvalla vai kaupunkilaisella? Kumman on täytynyt kehitellä joskus tekemistä ja kumman ei ole koskaan tarvinnut keksiä itse mitään kun kaikki on tullut valmiina?

 

Niinpä. Arvaappas kenellä on vilkkaampi mielikuvitus ja luovempi ajattelutapa; maalla asuvalla vai kaupunkilaisella? Kumman on täytynyt kehitellä joskus tekemistä ja kumman ei ole koskaan tarvinnut keksiä itse mitään kun kaikki on tullut valmiina?

:flower: Mutta varmaan ap:n mielestä maaseudulla asuu mielikuvituksettomia ihmisiä.

 

:flower: Mutta varmaan ap:n mielestä maaseudulla asuu mielikuvituksettomia ihmisiä.

Niin tietysti. Ap tietää, muut vaan luulee tietävänsä. Jopa niissä tilanteissa kun ap:lla ei ole asiasta kokemusta ja muilla on...

 

Taitaa tulla ero jo raskausaikana. Eihän tuo pimun suhteet kestä paria kuukautta kauempaa ja miehiä on vaihdettu melkein samaa tahtia kuin sukkia. Nyt on muka ostamassa taloa kaupungin rauhalliselta omakotitaloalueelta vaikka vielä muutama kuukausi itki sitä, että miten pääsee töihin kun ryyppäsi viimeiset rahat.

Vaikka ero tulisikin, tulen olemaan hyvä äiti ja isänä poikaystäväni loistava. Pidä vain huoli omista asioista joissa varmasti riittää tekemistä noin negatiivisella elämänasenteella.

 

Vaikka ero tulisikin, tulen olemaan hyvä äiti ja isänä poikaystäväni loistava. Pidä vain huoli omista asioista joissa varmasti riittää tekemistä noin negatiivisella elämänasenteella.

Miten mun elämänasenne muka näkyy kun ajattelen tuota sun parisuhdepelleilyäsi realistisesti. Mun elämä ei voisi paremmin olla, mutta mä en olekaan se joka tekee lapsen parin kuukauden seurustelun jälkeen ja kehtaa väittää tulevaa isää hyväksi vaikka ei edes tunne tätä kunnolla. Onhan sun ihmistuntemus pettänyt aiemminkin...

 

Lapsihan ei ole koskaan yksilö, jota ei voi yskilöllisesti huomioida
Ei myöskään perhe ole yksilö, vaan mennään ohjeiden ja oikeiden mielipiteiden mukaan

*sarkasmia*

Happygirl91, mielipiteesi ei ole ainoa oikea, joten älä kyseenalaista muiden mielipiteitä.

 

Vaikka ero tulisikin, tulen olemaan hyvä äiti ja isänä poikaystäväni loistava. Pidä vain huoli omista asioista joissa varmasti riittää tekemistä noin negatiivisella elämänasenteella.

Sulla on niin lapsellinen ajatusmaailma, että koeta olla heittelemättä mielipiteitäsi lapsellesi. Sitten susta voikin tulla siedettävä.

 

Sulla on hieman ikävä tapa jäädä jankuttamaan. Et jotenkin ymmärrä lukemaasi ja sisäistä asian pointtia.

Pätee suhun itseen nämä lauseet todella hyvin.

 

mulla on aika tarkka "ihmisvaisto" tai ainakin luulen, että tunnistaisin hyvän tyypin.

Ai saakeli, tämä oli kyllä päivän paras!

 

Miten mun elämänasenne muka näkyy kun ajattelen tuota sun parisuhdepelleilyäsi realistisesti. Mun elämä ei voisi paremmin olla, mutta mä en olekaan se joka tekee lapsen parin kuukauden seurustelun jälkeen ja kehtaa väittää tulevaa isää hyväksi vaikka ei edes tunne tätä kunnolla. Onhan sun ihmistuntemus pettänyt aiemminkin...

Kannattaa muistaa myös, että ne ulkoiset puitteet ja kulissit eivät kerro siitä millaisia vanhemmat ovat lapselleen. Vaikka mulla olisi miten riitaisa ero (sellaisia ne ei tosin ole olleet) päällä niin tekisin kaikkeni, että lapsi kärsisi siitä mahd vähän ja päästäisiin eteenpäin. Ja luuletko etten ole pohtinut nämä asiat siinä vaiheessa kun raskaustestin tein ja päätöksen siitä, että me pidetään lapsi?

 

Sinun kannattaa yrittää ymmärtää, että ihmisillä on mielipide-eroja ja jokainen perhe punnitsee asioiden eri puolet joka tapauksessa omien arvojen ja lähtökohtien kautta. Ei sen, mitä joku tuntematoman sanoo netissä. Tämä on vain keskustelua tärkeistä aiheista, ja itselleni varsin ajankohtaisista. Asiat voivat riidellä, mutta eivät ihmiset. Menet minne tahansa tässä maailmassa niin tulet törmäämään erilaisiin näkemyksiin, hyvin perusteltuihin ja huonosti perusteltuihin. Keskustellessa ei pidä ottaa henk.koht sitä, ettei mielipiteet kohtaa ja syyttää toista suvaitsemattomuudesta.

Pitäisikö sun itse tajuta, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Et missään keskusteluissa hyväksy muiden mielipiteitä etkä varsinkaan toisten kokemuksia jos ne kokemukset kumoavat sun luulosi jostakin asiasta.

 

Ai saakeli, tämä oli kyllä päivän paras!

Sinusta näkeekin mitä olet naisiasi. Myöntätunto - ja jaksuhalit sinne<3

 

Kannattaa muistaa myös, että ne ulkoiset puitteet ja kulissit eivät kerro siitä millaisia vanhemmat ovat lapselleen. Vaikka mulla olisi miten riitaisa ero (sellaisia ne ei tosin ole olleet) päällä niin tekisin kaikkeni, että lapsi kärsisi siitä mahd vähän ja päästäisiin eteenpäin. Ja luuletko etten ole pohtinut nämä asiat siinä vaiheessa kun raskaustestin tein ja päätöksen siitä, että me pidetään lapsi?

Et sä silti sitä miestä tunne kovin hyvin etkä voi sanoa varmaksi, että hänestä tulee hyvä isä.