K
KORVIKKEESTA
Vieras
Täällä kesustellaan paljon ja usein lapsen syömisestä, nukuttamisesta ja nukkumisesta.
Kerronpa oma tarinani:
- Kun tulimme synnäriltä, lapsemme nukkui perhepedissä
n. 1kk, jonka jälkeen siirsimme hänet pinnasänkyyn, joka oli meidän sängyn ihan vieressä.
- Lapsi heräili ja oli itkuinen jne useita kertoja yössä, oli nälkäinen, mutta söi aina vaan pikkuisen ja kohta heräsi taas..
Tätä jatkui. Jotain olisi keksittävä; olin päivisin tosi huonovointinen, en jaksanut tehdä mitään, silmänaluset oli ihan tummat ja ajatukset tukossa; univelka kävi terveyden päälle, myös miehelläni.
- Sitten aloimme antamaan vauvan ekan heräämisen jälkeen alkuyöstä pullomaitoa
ja sen jälkeen lapen yöunet parani ja hän alkoi siitä lähtien nukkumaan aamuun saakka, useimmiten.
- Pumppasin usein yöksi maitoa, että aina ei lapselle siis öisin annettu vaan korviketta, mutta enimmäkseen kyllä. Mun ei tarvinnut aina olla se, joka valvoo vauvan kanssa, vaan mieheni osallistui yösyöttöihin siinä, missä minäkin ja toinen nukkui eri huoneessa.
Että mulle aivan sama, mitä imetysfanaatikot sanovat korvikemaidon antamisesta; meille tämä oli paras ratkaisu ja todella toimiva.
Mun mielestä on raivostuttavaa ja ihan hanurista, että luonto on järjestänyt niin, että mies saa vaan nukkua ja naisen on valvottava, koska imettää. Mä en suostunut siihen.
Ja muistakaahan, miten omassa lapsuudessamme on äiideillä ollut mahdollisuus imettää ylipäätään; omalla äidilläni 32v sitten äitiysloma kesti 2.5kk, jonka jälkeen hän palasi työelämään.
Minua hoiti mummo, öisinkin ja tuskin-toivottavasti ei-sentään itse imettänyt, että jotain sen aikaista korvikettahan sitä annettiin. Lähes KAIKILLE sen ajan vauvoille.
Et ei meidän sukupolvi siitä pilalle mennyt.
Olen kuullut, että monen äiti on jopa polttanut tupakkaa raskausaikana ja lopettanut sitten, kun vauva on syntynyt, jos ollenkaan.
Et aika lailla pahempi mun mielestä, kuin korvike.
Meille syntyy toinen lapsi syksyllä ja hänen kanssaan saattaa olla ihan eri meininki; mutta missään nimessä en aio vetää itseäni niin piippuun, kuin viimeksi, sillä, että imettelen ja valvon vauvan kanssa yöt läpeensä.
Ymmärrän nyt, ettei vauvanhoidon TARVITSE yölläkään olla mikään kärsimysnäytelmä.
Ei lapsesta, eikä vanhemmista tule sen ""jalostuneenpia"", vaikka tekisikin asiat hieman toisin.
Emme ole myöskään koskaan lähteneet siihen, että nukutetaan lasta tuntikaupalla; meillä laitetaan poika sänkyyn, silitetään vähän ja sanotaan hyvää yötä.
Niin kun tekee tarpeeksi kauan ja aloittaa tälläisen käytännön tarpeeksi aikaisin, lapsi tottuu siihn, eikä ala vaatimaan mitään järjettömiä, tunnin tai tunteja kestäviä nukutus-sessioita.
( Ps. älkää nyt ottako tätä minään korvikemaito.mainoksena; vi*uttaa, että nekin melkein kaikki on hirveän Nestlen tuotantoa, paitsi Semper kai on ruotsalaista ja Ruotsista me ollaankin ostettu suuret määrät silloin, kun vauva oli pieni,luomukorviketta, jota ei suomesta kai saa ollenkaan?)
Kerronpa oma tarinani:
- Kun tulimme synnäriltä, lapsemme nukkui perhepedissä
n. 1kk, jonka jälkeen siirsimme hänet pinnasänkyyn, joka oli meidän sängyn ihan vieressä.
- Lapsi heräili ja oli itkuinen jne useita kertoja yössä, oli nälkäinen, mutta söi aina vaan pikkuisen ja kohta heräsi taas..
Tätä jatkui. Jotain olisi keksittävä; olin päivisin tosi huonovointinen, en jaksanut tehdä mitään, silmänaluset oli ihan tummat ja ajatukset tukossa; univelka kävi terveyden päälle, myös miehelläni.
- Sitten aloimme antamaan vauvan ekan heräämisen jälkeen alkuyöstä pullomaitoa
ja sen jälkeen lapen yöunet parani ja hän alkoi siitä lähtien nukkumaan aamuun saakka, useimmiten.
- Pumppasin usein yöksi maitoa, että aina ei lapselle siis öisin annettu vaan korviketta, mutta enimmäkseen kyllä. Mun ei tarvinnut aina olla se, joka valvoo vauvan kanssa, vaan mieheni osallistui yösyöttöihin siinä, missä minäkin ja toinen nukkui eri huoneessa.
Että mulle aivan sama, mitä imetysfanaatikot sanovat korvikemaidon antamisesta; meille tämä oli paras ratkaisu ja todella toimiva.
Mun mielestä on raivostuttavaa ja ihan hanurista, että luonto on järjestänyt niin, että mies saa vaan nukkua ja naisen on valvottava, koska imettää. Mä en suostunut siihen.
Ja muistakaahan, miten omassa lapsuudessamme on äiideillä ollut mahdollisuus imettää ylipäätään; omalla äidilläni 32v sitten äitiysloma kesti 2.5kk, jonka jälkeen hän palasi työelämään.
Minua hoiti mummo, öisinkin ja tuskin-toivottavasti ei-sentään itse imettänyt, että jotain sen aikaista korvikettahan sitä annettiin. Lähes KAIKILLE sen ajan vauvoille.
Et ei meidän sukupolvi siitä pilalle mennyt.
Olen kuullut, että monen äiti on jopa polttanut tupakkaa raskausaikana ja lopettanut sitten, kun vauva on syntynyt, jos ollenkaan.
Et aika lailla pahempi mun mielestä, kuin korvike.
Meille syntyy toinen lapsi syksyllä ja hänen kanssaan saattaa olla ihan eri meininki; mutta missään nimessä en aio vetää itseäni niin piippuun, kuin viimeksi, sillä, että imettelen ja valvon vauvan kanssa yöt läpeensä.
Ymmärrän nyt, ettei vauvanhoidon TARVITSE yölläkään olla mikään kärsimysnäytelmä.
Ei lapsesta, eikä vanhemmista tule sen ""jalostuneenpia"", vaikka tekisikin asiat hieman toisin.
Emme ole myöskään koskaan lähteneet siihen, että nukutetaan lasta tuntikaupalla; meillä laitetaan poika sänkyyn, silitetään vähän ja sanotaan hyvää yötä.
Niin kun tekee tarpeeksi kauan ja aloittaa tälläisen käytännön tarpeeksi aikaisin, lapsi tottuu siihn, eikä ala vaatimaan mitään järjettömiä, tunnin tai tunteja kestäviä nukutus-sessioita.
( Ps. älkää nyt ottako tätä minään korvikemaito.mainoksena; vi*uttaa, että nekin melkein kaikki on hirveän Nestlen tuotantoa, paitsi Semper kai on ruotsalaista ja Ruotsista me ollaankin ostettu suuret määrät silloin, kun vauva oli pieni,luomukorviketta, jota ei suomesta kai saa ollenkaan?)