Tähän asti ollut juu ihan söpöä että kohta nelivuotiaalla on mielikuvituskavereita, mutta...
Äsken ensin pukeutui prinsessapukuunsa koska Santti tulossa hakemaan tanssiaisiin. Sitten pyysi tanssikenkänsä samasta syystä, hain ne hälle. Hetki sitten tuli sitten isosiskonsa huolestuneena sanomaan että 'nyt se on oikeasti lähdössä sinne tanssiaisiin!' ja tosiaan, nelivuotias seisoo hermostuneena eteisessä kun 'Santti odottaa jo alakerrassa ja NYT täytyy mennä, ÄITI'.
Nyt vääntää melkein itkua kun en päästä yksin ulos puolipukeissaan :/
Sanoo itse näitä koulukavereikseen jotka kuulemma ei ole höpöjuttuja, kertoo päivittäin pitkät pätkät näistä kavereistaan joita siis oikeasti ei ole olemassa - oikeitakin kavereita tytöllä on.
En halua olla julma ja kieltää puhumasta mielikuvituskavereista, mutta miten sillain lempeästi vois ohjailla siihen suuntaan ettei nyt itseään suututtaisi...?
Äsken ensin pukeutui prinsessapukuunsa koska Santti tulossa hakemaan tanssiaisiin. Sitten pyysi tanssikenkänsä samasta syystä, hain ne hälle. Hetki sitten tuli sitten isosiskonsa huolestuneena sanomaan että 'nyt se on oikeasti lähdössä sinne tanssiaisiin!' ja tosiaan, nelivuotias seisoo hermostuneena eteisessä kun 'Santti odottaa jo alakerrassa ja NYT täytyy mennä, ÄITI'.
Nyt vääntää melkein itkua kun en päästä yksin ulos puolipukeissaan :/
Sanoo itse näitä koulukavereikseen jotka kuulemma ei ole höpöjuttuja, kertoo päivittäin pitkät pätkät näistä kavereistaan joita siis oikeasti ei ole olemassa - oikeitakin kavereita tytöllä on.
En halua olla julma ja kieltää puhumasta mielikuvituskavereista, mutta miten sillain lempeästi vois ohjailla siihen suuntaan ettei nyt itseään suututtaisi...?