Mielikuva vauvasta raskausaikana (temperamentti)?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja haaveilija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

haaveilija

Vieras
Oliko teillä jonkunlainen mielikuva tulevasta lapsestanne jo raskausaikana? Jos, niin millainen ja pitikö se paikkansa, kun lapsi syntyi?

Huomaan jatkuvasti kuvittelevani poikamme temperamentiltaan rauhalliseksi, älykkääksi runopojaksi. En tiedä mistä mielikuva tulee, mutta huolestuttaa, että mikäli lapsi ei vastaakaan omasta päästäni tempomia kuvitelmia, minkälainen "kriisi" se mahtaa olla minulle? En vain pysty kuvittelemaan poikaani pää hiessä riehuvana, kirkuvana rämäpäänä.

Ja temperamentinhan näkee tosiaan vasta sitten, kun lapsi syntyy ja kasvaa, eikä sille taida minkään mahtaa (kasvatuksellisesti)...?
 
Esikoinen oli mahassa aikamoinen riehuuja ja ajattelinkin, että kait sieltä sellainen ikiliikkuja tulee. Nyt poika on 4,5v, energinen ja nopeasti suutahtava, mutta yleisesti todella rauhallinen tapaus :)

Toinen poika taas oli mahassa sellinen rauhallinen ja hiljainen, suorastaan hentosen oloinen. No nyt juuri 3v täyttänyt poika on ollut aikamoinen sisupussi ja ikiliikkuja, juurikin "kirkuva rämäpää", sellainen joka ei pysyy sekuntiakaan paikalla, jopa nukkuessaan soutaa pitkin sänkyä :D

Kolmatta poikaamme odotan rv 31 ja en kuvittelee eneään mitään :D Kait hän sit on omanlaisensa :)

Ja temperamentti on sellainen kun on :) Mun poikien isä on aika tempperamenttinen tapaus jo pojat ovat selvästikin häneltä sen perinneet.
 
Mahassa vauva olo todella rauhallinen. Ei kovin paljon liikkunut. Ajattelin, että saan rauhallisen istuskelijan. Vauva onki ollut todellinen menijä nyt synnyttyään. Hyväntuulinen on, ei paljoa itke eikä hermostu helposti. Mutta nyt 5,5kk ikäisenä jo konttaa ja koittaa nousta tukea vasten pystyyn.

Nopesti siihen uuteen ajatukseen ei niin rauhallisesta vauvasta tottui. Enkä nyt osaisi kuvitella tuota tyttöä rauhallisena istuskelijana. Uskon siis, että kun se vauva syntyy, on se mielestäsi juuri oikean lainen.
 
Olin ihan varma, että odotan poikaa juurikin temperamenttinsa ja "luonteensa" vuoksi. Minulla oli siis selkeä mielikuva hänestä. Reagoi tiettyihin ärsykkeisiin ja varsinkin se miten käyttäytyi ultratutkimuksissa. Nykyään luonne on juuri sellainen kuin kuvittelin, mutta lapsi on tyttö. Kyllähän se pari päivää hämmensi, mutta luulen ettei olisi hämmentänyt jos lapsi ei olisi syntynyt sectiolla (oli vähän sellainen olo, että vaihtuikohan tuo, kun näin vasta osastolla vauvan ekan kerran).
 
Mun vauva oli raskausaikana todella liikkuvainen ja oletin saavanikin rasavillin ville vallattoman. Poika on nyt 4-vuotiaana energinen, mutta kiltti ja ajoittain hyvinkin mietteliäs ja haaveilevainen. Ei ole ikinä tarvinnut jäähypenkkejä yms yms...
 
Tietyt asiat tuntuivat tosi tutuilta jo odotusaikana. Poika tuntui tarraavan kiinni, kun auto kääntyili kurveissa rajummin. Nauratti, kun vauvana teki aivan samoin. Silti en usko odotusajan kuvitelmista tulevan mitään kriisiä :) Lapsi on konkreettisempi synnyttyään ja ottaa varmasti paikkansa, kuvittelipa sitä mitä tahansa.
 
Ainoa mikä piti paikkansa oli yöheräilyjen ajankohdat :D

Mutta minulla oli istukka edessä. Ilmeisesti on vaimentanut iskuja urakalla :laugh: Eli kuvittelin saavani rauhallisen vauvan, mutta tuolla tempperamentilla tehdään vielä maailmaan suuria muutoksia. On perinyt lähinnä vanhempiensa temepperamentin :(
 

Yhteistyössä