Mielialan vaihtelut ja ärtyneisyys loppuraskaudessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kärtty
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kärtty

Vieras
Onkohan yleistä/normaalia? Ensimmäinen raskaus ja nyt rv 38+4. Minulla on viimeisen viikon, puolentoista ajan ollut levoton ja ärtynyt olo. Lähes kaikki mitä mies tekee tai sanoo ärsyttää hirveästi ja hellyydenosoituksia en meinaa sietää lainkaan. Kauheaa huomata se ja sanoa näin, mutta niin vain on.

Fyysisesti olen hyvässä kunnossa, mitä nyt yöt on alkaneet olla hiukan hankalia jomotusten, vihlomisien ja vessakäyntien kanssa. Varmasti univaje vaikuttaa osaltaan, eihän kukaan väsyneenä ole parhaimmillaan, mutta minusta tuntuu että tässä on kyllä muutakin mukana. Jotain hormonaalista v*tutusta?

Onneksi sentään siivosimme juuri talon perusteellisesti ja vauvaa varten on kaikki valmiina.

Olo on kuin pahoissa PMS-oireissa. Olen yrittänyt käyttäytyä ihmisiksi enkä haasta riitaa miehen kanssa, vaikka aika kärkeviä piikkejäkin on suusta päässyt. Mieliala kurja ja kyllä mieskin on huomannut että olen koko ajan ärtynyt. Mahtaako tämä olla tällaista loppuun asti?
 
Joo, aika tutulta kuulostaa. Oma ihana mieheni on viimeisten viikkojen aikana muutunut ihan siaksi. ei osaa tehdä mitään oikein ja kaikki on aina väärin. Oma ihan poikani on myös todella ärsyttävä ja hermot menee ihan kaikesta....

Helle vaan pahentaa tilannetta,koska oma olo on entistä tukalampi. Kannattaa pahoitella miehelle ja selittää että viimeset viikot vaan rassaa... Myöslähentyvä vauvan tulo (vaikka kuinka toivottu olisikin) tuo mukanaan paineta ja stressiä, jonka oikeestaan tajuu vasta ihan vikoilla viikoilla ja se tuli mullakin ihan puskan takaa, vaikka 1 lapsi jo entuudestaan on.

On siis normaalia ja yleistä ja loppuu kuin seinään kun vauva syntyy... Yrittäkää tehdä jotain kivaa ja piristävää ennen vauvaa, nytkun teillä vielä on kahdenkeskistä aikaa. Puhu miehen kanssa, ja selitä että et vaan voi sille mtään ja et tarkoita mitään pahaa :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja se:
Joo, aika tutulta kuulostaa. Oma ihana mieheni on viimeisten viikkojen aikana muutunut ihan siaksi. ei osaa tehdä mitään oikein ja kaikki on aina väärin. Oma ihan poikani on myös todella ärsyttävä ja hermot menee ihan kaikesta....

Helle vaan pahentaa tilannetta,koska oma olo on entistä tukalampi. Kannattaa pahoitella miehelle ja selittää että viimeset viikot vaan rassaa... Myöslähentyvä vauvan tulo (vaikka kuinka toivottu olisikin) tuo mukanaan paineta ja stressiä, jonka oikeestaan tajuu vasta ihan vikoilla viikoilla ja se tuli mullakin ihan puskan takaa, vaikka 1 lapsi jo entuudestaan on.

On siis normaalia ja yleistä ja loppuu kuin seinään kun vauva syntyy... Yrittäkää tehdä jotain kivaa ja piristävää ennen vauvaa, nytkun teillä vielä on kahdenkeskistä aikaa. Puhu miehen kanssa, ja selitä että et vaan voi sille mtään ja et tarkoita mitään pahaa :D

Joo, vaikka niin kovasti olen odottanut vauvan saamista niin olikin kova paikka tajuta että synnytys onkin jo näin lähellä. Tuli sellainen paniikinomainen tunne että en olekaan ihan vielä valmis. Minulla on huono epävarmuuden sietokyky. Se, että synnytyksen ajankohtaa ei voi tietää etukäteen eikä siihen voi itse millään vaikuttaa, tuntuu jotenkin stressaavalta. Toki myös itse synnytys jännittää.

Meillä on myös ollut vauvaan liittymätöntä ylimääräistä stressiä. Teemme pienimuotoista keittiöremonttia (kodinkoneet ja kaapistojen ovet uusitaan, ei siis mitään massiivista purku- ja rakennusurakkaa) ja tässä projektissa on tähän mennessä joka ikiseen asiaan on tullut mutkia matkaan meistä riippumattomista syistä. Esimerkiksi heinäkuussa ostettu jääkaappi saadaankin aikaisintaan syyskuun alussa, vaikka piti saada viikossa. Jne. Jos kaikki olisi mennyt edes suunnilleen ok, olisimme saaneet keittiön valmiiksi ennen vauvan syntymää. Nyt on jo varmaa, että emme saa. Sen sijaan että olisin voinut lillua vaaleanpunaisissa vauvatunnelmissa, olenkin stressaantuneena hoidellut keittiöasioita ja valvonut öitä niiden(kin) takia.

Mutta kiva kuulla että vastaavaa on muillakin, tämä on siis ihan tavallista ;)
Keittiötä nikkaroidaan sitten vauva talossa, kaipa sekin jotenkin onnistuu.
Helpotti jo, kun sai kirjoittaa tämän litanian ulos päästään.
 
Aion kyllä miehelle vielä korostaa, että tässä on nyt ilmeisesti kyse hormononaalisesta mielialan laskusta (+ muut stressaavat asiat päälle), etten pahoittaisi hänen mieltään liiaksi.

 
No hohhoijaa!Aika helpostipa teet diagnooseja!Kyllä loppuraskauteen kuuluu monilla hermostuneisuutta,väsyneisyyttä ja ärsytystä.Se että mies ärsyttää ei ole mielenterveysongelma.Että mua rasittaa tällaiset kotipsykologit!
Itselläni on iiiiiison remontin vuoksi ollut stressiä koko raskausajan ja nyt lopussa myös on alkanut mies ärsyttämään.Mutta niin ärsyttää kaikki muukin.Haluaisin jo päästä mahasta ja hoitamaan vauvaa valmiissa tiloissa ja unohtaa koko remontin!
 
No ei mulla vaan mitään alakuloisuutta tms. ollut loppuviikoilla! Päinvastoin olin entistäkin onnellisempi ja malttamattomampi. Tollanen on oire jostain mielenterveysongelmasta.


Itselläs täytyy olla päässä vikaa ja pahasti, kun tulet tänne trollailemaan!!! Eikö sinulle mikään ole ns. "pyhää"!? Raskaana olevia kiusaat kakkapökäle!!!
Siinä on tainnut lirvahtaa kustakin samalla, kun sinua on tehty...
 

Similar threads

Yhteistyössä