Mielialalääkkeiden lopettaminen,kokemuksia?

["ennu"]

Olen syönyt kohta vuoden Ketipinora ja jonkin verran bentsoja. Minulla siis ahdistuneisuushäiriö ja pakkoneuroosi.
Haluaisin lopettaa lääkkeet, en tarkkaan osaa sanoa miksi, mutta jotenkin tuntuu, että haluaisi ottaa elämän vastaan sellaisena, kuin se tulee, käsitellä ahdistus ja tunteet itse, ilman lääkkeitä.

Mutta. Kun sairastuin, en itse käsittänyt olevani sairas. Pelkäsin neuroottisesti erästä asiaa (jota en halua täällä mainita) enkä suostunut uskomaan että pelkoni olivat aiheettomia. Minä vain istuin, en nukkunut, en syönyt, vain istuin ja pelkäsin, yritin mielessäni ratkaista tätä "ongelmaani" mutta se oli tietenkin mahdotonta, koska pelko on aiheetonta ja itse keksimääni. Laihduin kun en paniikinomaiselta peloltani syönyt viikkokausiin juuri mitään. Valvoin vuorokausia putkeen kun en vain uskaltanut nukahtaa, koska pelkäsin niin paljon enkä voinut jättää asiaa hetksikään ajattelematta. Meni kuukausia ennenkuin älysin että olen sairas, ja tämän "ongelma" vatvominen on vain pään seinään hakkaamista, koska keksittyyn ongelmaan ei ole ratkaisua, sillä ongelmaahan ei oikeasti ole. Ennenkuin älysin sairastumiseni, yritin useamman kerran tappaa itseni, koska en päässyt "ongelmasta" yli ja näin elämäni tuntui täysin toivottamalta.

Nyt pystyn elämään normaalia elämää, hallitsen neuroottisia ajatuksiani, saan ne työnnettyä pois mielestäni, mutta silti pelko tätä "ongelmaa" kohtaan on jokapäiväistä. Jos päästän ajatukset hetkeksikään päähäni, tilanne ajautuu hetkessä lähes samanlaiseksi, kuin se sairastumisen alussa oli; en olekaan enää varma onko pelko aiheetonta, ja sitten sitä on pakko yrittää "ratkaista" kirjaimellisest 24/7.

Nyt haluaisin lopettaa lääkkeet. Mutta ne ovat se, mikä minut pelasti, sai parempaan kuntoon niin että tajusin sairauteni ja sain pakkoajatukseni hallintaan. Nyt pelottaa että jos lopetan lääkkeet, tilanne menee siihen samaan, mitä se pahimmillaan on ollut.
Pakkoajatusten lisäksi kärsin välillä enemmän välillä vähemmän suunnattomasta ahdistuksesta. Rintaa puristaa, vaikea hengittää, tuntuu kuin jotain pahaa olisi tapahtumassa aivan kohta. Kaikki tuntuu jotenkin lopulliselta. Tätä ahdistusta on myös pakko hallita lääkkeillä, se on liian voimakasta että sen kanssa voisi vain elää.

Onko kellään kokemusta lääkkeiden lopettamisessa tällaisessa tilanteessa? Paheniko ahdistus&pelot? Onnistuiko ajatusten hallitseminen ilman lääkkeitä?

Haluaisin niin elää "normaalia", lääkkeetöntä elämää. Siitäkin huolimatta että lääkkeet eivät ole persoonaani muuttaneet tai tuoneet mitään haittavaikutuksia. Ainut vain että se tuntuu niin luonnottomalta hallita elämää ja tunteita lääkkeilla.

Kokemuksia?

 

[jostain]

olen lukenut, että puolitoista vuotta olisi minimiaika näiden lääkkeiden käytön suhteen. Ja sittenkin käyttö tulisi lopettaa todella hitaasti eli annostusta pienennetään pikkuhiljaa. Mutta jos elämäsi sujuu paremmin lääkityksen avulla, onko järkeä lopettaa? Voithan kokeilla annostuksen pienentämistä ja kuulostella miltä tuntuu.

 

["lll"]

Jos sulla on tuommoista ahdistusta vielä nytkin kun syöt lääkkeitä, en ikinä menisi lopettamaan sitä! En ainakaan tässä vaiheessa! Ymmärrän kyllä pointtisi, että haluaisit elää ns, normaalielämää ilman masennuslääkkeitä, sillä syön itsekkin paniikkihäiriööni ja masennukseeni lääkettä. Minulla on ollut aika-ajoin samoja tuntemuksia, että voisin voida paremmin ilman lääkettä sillä olisin silloin normaali enkä sairas. Mutta tiedän kokemuksesta, että jos lopetan liian aikaisin, tauti uusiutuu ennemmin tai myöhemmin. Olen järkeillyt oman pääni sisällä, että olen aivan yhtä arvokas ihminen kuin lääkkeitä syömättömätkin ihmiset. Minun aivoni vain tuottavat liian vähän serotoniinia voidakseen hyvin ilman sitä lisääviä lääkkeitä. Miksi se tuntuu niin pahalta syödä lääkettä mielialaan joka päivä kuin ottaa esim lääkettä korkeaan verenpaineeseen? Pääasia, että voidaan hyvin, jotta jaksetaan arki ja sen tuomat haasteet. Minun neuvoni on, että älä loipeta lääkitystä, olisi hullua lopettaa jos oireita vieläkin on vahvana.

 

["vesimeloni"]

Älä hyvä ihminen mene lopettamaan lääkitystäsi, ainakaan keskustelematta ensin lääkärin kanssa. Sinun tilanteessa en harkitsisi lääkkeiden lopetusta vielä aikoihin, jos kerran lääkityksen ollessa päälläkin tulee tuollaisia oireita. Jos jotain miettisin, niin läkkeiden vaihtamista tai annostuksen nostamista, nekin siis tietenkin lääkärin kanssa yhdessä suunnitellen.

 

["ennu"]

Kai se sitten pitää vielä jatkaa niiden syömistä...
Sekin tässä vielä pelottaa, että miten niistä sitten pääsee irti jos niitä kovin pitkään syö kun nyt jo tulee melkoiset viekut päälle kun joskus jäänyt ottamatta...
Ja neuroleptit (joihin Ketipinorkin kuuluu) eivät kuulosta olevan mitään kovinkaan "turvallisia" lääkkeitä, muuttavat aivojen toimintaa yms. kivaa.
Varsinkin kun olen näin nuori (17 v) pelottaa, mitä nuo saavat päässäni vielä aikaan...

Ei minua hävetä niitä lääkkeitä syödä, se vain on niin epäluonnollisen tuntuista kun tuhansien vuosien ajan ihmiset ovat selvinneet elämästä omin avuin, ja nyt sitten itse ei siihen pystykkään.

 

["hei"]

itse söin masennus lääke zoloftia 5v putkeen ja lopetin sit lääkärin ohjeilla.Jos sul ois diabetes niin et kai sä niitä lääkkeitäkään itekseen yht äkkiä lopettas. Tuhansien vuosien jan ihmiset ei oo saaneet apua mielnterveys ongelmiin.Nyt on kuule tutkitut jutut ja toimivat lääkkeet.

Et halua edes tietää mitä ennen tehtiin ihmisille joilla oli mielenterveysongelmia... pistettiin laitokseen tms.karkoitettiin metsään tms.